Kuvajainen

Kiitos kiitos,
alkuajatus olikin aika masentunut, mutta hetken aikaa tekstiä tuijotettuani ajattelin, että mikäs hätä tässä :o).

Eihän se lada tällaisesta vielä hätkähdä. Jakopään ketju rutisee hetken aikaa, ja taas mennään.

Kiitos kun lukaisit!

Pimeyttä vasten ikkunassa valuva syksyinen sade on jo lapsuudesta asti niin vahva ja pelottavakin näky että siitä kertovat sanatkin tuntuu vahvoilta. Joskus voi kuvitella että ne pisarat valuu peilikuvan poskilla. Siitä tämä syntyi.

Kiitos kommentistasi!

Tequila sunset kirjoitti:

Pimeyttä vasten ikkunassa valuva syksyinen sade on jo lapsuudesta asti niin vahva ja pelottavakin näky että siitä kertovat sanatkin tuntuu vahvoilta. Joskus voi kuvitella että ne pisarat valuu peilikuvan poskilla. Siitä tämä syntyi.

Kiitos kommentistasi!

Lue lisää

Kyllä minäkin muistelen lapsuuteni
hurjiakin ilmoja,vaikka pidin niistä,
mutta kun todella jyskytti kuin
vettä kaatamalla...useastikin...
niin alkoi kummasti herätä

luonnonvoimien mittavuuteen
sillä leikki oli kaukana.

Kaikkea hyvää Sinulle.

Oi Linda oi Linda,

melankoliaahan tämä elämä enimmäkseen on. Mutta etkös hoksaa että runossa on suht. onnellinen loppu :o). Kaikki ollaan tyytyväisiä. Minä ja kuvajainen.
Kiitos osanotosta ;o)!

Tequila sunset kirjoitti:

Oi Linda oi Linda,

melankoliaahan tämä elämä enimmäkseen on. Mutta etkös hoksaa että runossa on suht. onnellinen loppu :o). Kaikki ollaan tyytyväisiä. Minä ja kuvajainen.
Kiitos osanotosta ;o)!

Lue lisää

niinhän se on, elämä.

Hoksasin, mutta kun kokonaisuus kuitenkin oli si-
tä kolinata, se jäi päälimmäisenä mieleen ukko-
kulta =)

lindalinda1 kirjoitti:

niinhän se on, elämä.

Hoksasin, mutta kun kokonaisuus kuitenkin oli si-
tä kolinata, se jäi päälimmäisenä mieleen ukko-
kulta =)

Runon synnytys oli kaksivaiheinen. Alkoi pahoilla supistuksilla ja perätilassa tuntui olevan. Mutta sitten kun oli kovet saatu näkyville, ja lopulta pää, niin ihan ilosesti se kuitenkin tuskaansa parkaisi :o).

...uskon. Sinua ystäväni, ja peilikuvaa.
Kiitos!