Ajattelin itse myös kirjoittaa tänne
luettuani muiden juttuja
Kaikki alko keväällä 2008 ollessani 16
Tuntui että kaikki meni pieleen ja alamäkeä
Aloin viiltelemään.
Ei siinä vielä mitään, mutta eräänä
kevätiltanan otin viinaa ja lääkkeitä, kaverit
huomasivat huonontilani ja soittivat ambulanssin,
pillit soiden sairaalaan vatsahuuhteluun,vatsahuuhtelusta seuraavana
päivänä, lääkäri tuli huoneeseeni, ja kysyi.
Miksi viiltelet, vastasin, se helpottaa
seuraavaksi hän kysyi, yrititkö eilen itsemurhaa
en vastanut, olin vain hiljaa, seuraavaksi lääkäri passitti minut psykiatrille.
Siellä kyseltiin paljon ja saatiin selville
että minulla on itsetuhoisuutta.
Heillä ei ilmeisesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin
pistää minut Osastolle, minut siis
laitettiin Aikuisten Psykiatriselle.
Sanottiin että olet noin viikon siellä, että vähän tutkitaan mikä sinulla on. Viikon ajan minua tarkkailtiin, ja joka päivä kysyttiin kaikenlaista, ja pistettiin täyttämään masennustesti lappuja, sitten he saivat selville siellä että aina ruokailujen jälkeen lähin vessaan ja sormet kurkkuun ja oksensin, jouduin tehotarkkailuun, en suostunut syömään siellä mitäään ja riehuin, siitä sitten annettiin rauhoittavia, sitten viikon jälkeen olin että no pääsenkö kotiin.
Tuli jyrkkä vastaus: ET ! olet vaaraksi itsellesi!
Sitten olin siellä vielä kolmisen viikkoa, en päässyt ulos koko kuukauden aikana! Ja olin hoitajien silmätikku.
Olin myös nuorin koko osastolla, muut olivat 20 ikäisiä..
Osastohoidon päätyttä jatkoin käymistä Nuorisopsykiatrilla hetken aikaa kunnes sekin loppui, hetken aikaa meni hyvin.
Mutta nyt taas, on alkanut menemään alamäkeä, pitkä seurustelusuhde päättyi,Läheinen kuoli
ja tuntuu että mikään ei suju, kouluterveydenhoitaja koittaa saada minut puhumaan, mutta en suostu, lääkärit yrittävät että puhuisin mutta en suostu, en aijo puhua heille, koska tiedän, jos sanon että ajattelen itsemurhaa, se on hyvinnopeasti takaisin osastolle, mutta sinne en halua.
Monesti iltaisin tulee mietittyä kaikenlaista, ja sitten vain purskahtaa itkuun, myös viiltelyä tapahtuu usein, ja bulimia jatkuu.
Joten mitä pitäisi tehdä?
luettuani muiden juttuja
Kaikki alko keväällä 2008 ollessani 16
Tuntui että kaikki meni pieleen ja alamäkeä
Aloin viiltelemään.
Ei siinä vielä mitään, mutta eräänä
kevätiltanan otin viinaa ja lääkkeitä, kaverit
huomasivat huonontilani ja soittivat ambulanssin,
pillit soiden sairaalaan vatsahuuhteluun,vatsahuuhtelusta seuraavana
päivänä, lääkäri tuli huoneeseeni, ja kysyi.
Miksi viiltelet, vastasin, se helpottaa
seuraavaksi hän kysyi, yrititkö eilen itsemurhaa
en vastanut, olin vain hiljaa, seuraavaksi lääkäri passitti minut psykiatrille.
Siellä kyseltiin paljon ja saatiin selville
että minulla on itsetuhoisuutta.
Heillä ei ilmeisesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin
pistää minut Osastolle, minut siis
laitettiin Aikuisten Psykiatriselle.
Sanottiin että olet noin viikon siellä, että vähän tutkitaan mikä sinulla on. Viikon ajan minua tarkkailtiin, ja joka päivä kysyttiin kaikenlaista, ja pistettiin täyttämään masennustesti lappuja, sitten he saivat selville siellä että aina ruokailujen jälkeen lähin vessaan ja sormet kurkkuun ja oksensin, jouduin tehotarkkailuun, en suostunut syömään siellä mitäään ja riehuin, siitä sitten annettiin rauhoittavia, sitten viikon jälkeen olin että no pääsenkö kotiin.
Tuli jyrkkä vastaus: ET ! olet vaaraksi itsellesi!
Sitten olin siellä vielä kolmisen viikkoa, en päässyt ulos koko kuukauden aikana! Ja olin hoitajien silmätikku.
Olin myös nuorin koko osastolla, muut olivat 20 ikäisiä..
Osastohoidon päätyttä jatkoin käymistä Nuorisopsykiatrilla hetken aikaa kunnes sekin loppui, hetken aikaa meni hyvin.
Mutta nyt taas, on alkanut menemään alamäkeä, pitkä seurustelusuhde päättyi,Läheinen kuoli
ja tuntuu että mikään ei suju, kouluterveydenhoitaja koittaa saada minut puhumaan, mutta en suostu, lääkärit yrittävät että puhuisin mutta en suostu, en aijo puhua heille, koska tiedän, jos sanon että ajattelen itsemurhaa, se on hyvinnopeasti takaisin osastolle, mutta sinne en halua.
Monesti iltaisin tulee mietittyä kaikenlaista, ja sitten vain purskahtaa itkuun, myös viiltelyä tapahtuu usein, ja bulimia jatkuu.
Joten mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voit lukea, mitä juuri kirjoitin:
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000039162896
-Galleriasivulta nikkini vierestä voit myös klikata linkkiä "eräs runoni"
profiilistasi. käännyttäminen, hyvän tavan vastainen toiminta ja mainostaminen palstoilla on sääntöjen mukaan kielletty.
toimintasi on mielestäni häpeällistä, etsit täältä heikkoja puolustuskyvyttömiä uhreja jotka olisi helppo avun varjolla käännyttää. häivy.
jos haluat auttaa sen voi tehdä ilman uskonnollista tuputusta.
Ei kyllä ole mitään noista, ihan normaalia kirjoitusta
Kiitos sinulle tuosta kommentistasi. Olin jo vastaamassa itsekin tuohon kommenttiin, että se on itsessään täysin epäasiallinen. Jos olisin kannustanut sinua itsemurhaan, niin sitten sen olisi ymmärtänyt, mutta että noin..., -ei saata ymmärtää.
Siunausta ja jaksamista kaamokseen ja muutenkin eloosi! t:RR
ymmärrän täysin tunteesi ja sen ettei voi puhua siitä miltä oikeasti tuntuu koska ihmiset passittavat heti lukkojen taakse "olet itsetuhoinen "- syyllä.
oletko harkinnut jotain mikä olisi julkisen terveydenhuollon ulkopuolella? kasvotusten keskustelua tai nimettömänä internetin välityksellä?
esim. wwww.tukinet.net kun rekisteröidyt niin voit kysyä neuvoja yksityisillä kirjeillä.
Laittaa itsesi kuntoon, asia kerrallaan. Ensin syödä normaalisti, sitten lopettaa viiltely, sitten alkaa reippailla ulkoilmassa ja hakea itsellesi tietynlaista peruskuntoa.
Se mitä et tietenkään halua kuulla on se, ettei tässä maailmassa ole mitään sellaista mikä saisi sinut kaiken tuon tekemään, paitsi sinä itse...
Mitä voisin sanoa sinulle että se auttaisi? Että tuen sinua, ymmärrän pahaa oloasi, haluan lähettää sinulle rakkauden säteitä? Oksentelu ja viiltely ei helpota oikeasti, se on vain korviketoimintaa sille että laittaisit itseäsi oikeasti kuntoon, ja lisäksi vain pahentaa oloasi pidemmän päälle.
Älä ainakaan anna pimeän masentaa. Ensi keväänä se aurinko paistaa taas, myös sinulle! Siis taivaalla, mutta paistaa se päänkin sisälle jos vain annat sen...
(eikä tämä nyt ole mikään tylsä vitsi siitä että pääsi olisi niin tyhjä että aurinko paistaa läpi :)