En rakasta avovaimoani vaan olen hänen kanssaan taloudellisista syistä ja siksi, että elämä on helppoa hänen kanssaan. Rakastan toista naista joka on hyvin suurella todennäköisyydellä lesbo. Ainakin toinen lesbonainen joka tuntee tämän naisen hyvin vakuutti näin asian olevan. Pitäisikö luottaa hänen mielipiteeseensä? Miten on, tunteeko lesbo lesbon?
Hassua tämä elämä
-mies26-
5831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuttuja niin tuntee. Jos nainen on sanonut toiselle olevansa lesbo, niin homma on (ehkä) selvä. Jos toinen on nähnyt toisen vaikkapa homobaarissa suutelemassa naista, niin silloinkin tietämisen mahdollisuus on aika suuri. Tällöin toinen saattaa olla myös biseksuaali. Muussa tapauksessa kysymys on arvailusta, joka sekin voi kyllä osua oikeaan.
Mutta mitä väliä sillä on, onko hän lesbo, biseksuaali tai hetero, jos hän ei millään tavalla osoita vastaavansa tunteisiisi?
Mitä sinun tunteesi häntä kohtaan ovat? Oletko läheinen hänen kanssaan vai onko kyseessä etäihastus? Mitä sinä tahtoisit saada? Jos hän ei olisikaan lesbo, vaihtaisitko avovaimosi häneen?
saisin myös seksiä häneltä?
En usko että seksiä voi kukaan "saada", vaan seksi liittyy suhteeseen kokonaisuutena. Jos suhteen tila on huono, turha kuvitella, että seksi pelaa. Tai ainakin, jos seksi ei pelaa, pitää tarkastella suhdetta kokonaisuutena.
mitä useamman mutkan kautta niitä hoitaa. Kysy siltä naiselta suoraan ja kerro tunteesi. Mitä tulee sun tohon roikkumiseen nykyisessä suhteessasi, sä saatat ajatella että meneehän se elämä näinkin. Mutta mitä sitten kun joskus tajuat että elämä on parempi elää hyvin kuin vain kulutella aikaa. Ei tätä saa tehdä uudestaan, että seuraavassa elämässä sitten teen asioita jotka tekee minut onnelliseksi. Minusta se kertoo ihmisen luonteesta kaiken jos vaan hengaa elämässään.
Minä arvostan sitä että ihmiset tavoittelevat onnea ja hyvää elämää. Se tarkoittaa minulle että siellä on jonkin sortin ymmärrys eikä vain pateettinen "tässähän tämä kuluu"-asenne.
Täällä sa lukea kuinka on arka ja parka ja ei uskalla sitä eikä tätä. Milloin sitä sitte ajattelis että alkaa uskaltamaan? Taivaassako?
Ihmiset pelkää noloja tilanteita, pakkeja, epäonnistumista ja sen varjolla jättävät elämättä.
Ei ole sellaista tilannetta mistä ei löytyisi positiivistakin ja voimavaroja tulevaan. Mutta enempi kyyristellään ja pelätään että taivas tippuu niskaan, kuin nautittas elämästä, otettais riskejä ja uskallettais tavoitella asioita ja ihmisiä.
Enempi käytetään energiaa tekosyiden keksimiseen miksi ei voi tehdä jotain, kuin siihen että tekisi ja kokeilisi, pelotta.
Minua ahdistaisi olla sellainen.
tykkäsin lukemastani, koska ite ajattelen samoin ja ihmettelen miks ihmiset vaan odottaa että jotain tapahtus ja että elämä olis jotenkin helpompaa... tarkoitan että niinkun ne pelot siitä mihkä lähtis jos ei yritä. miks sanoa että ehkä joskus, millon joskus? 50 vuotiaana? en vaan tajua, jos ihmiset haluaa jotain ja haaveilee, niin miks ne vaan on ja jatkaa haaveilua?
Ihminen kehittyy vain tekemällä ja kohtaamalla asioita. Kaikki me tietyllä tavalla pelätään, mutta silti elämästä kannattaa ottaa irti ja nauttia siitä :)
ei se helppoa ole, mutta miksi pitäsi olla?