Miten pääsen lähtemään täältä, satuttamatta pientä
poikaani jolla elämä on vasta edessään.
Hän on luultavasti ainoa syy kestää huomista.
Masennus ja jatkuvat epäonnistumiset/vastoinkäymiset alkaa olla liikaa...
Itselläni on ollut lapsuudesta asti rikkonainen ja vaikea elämä jota hädintuskin jaksanut sietää. ADHD jo ennen kuin sitä sanaa edes vielä tiedettiin, suljettua lasten psykiatrista ym. ym.
Seinät kaatuu päälle, ja ulkona ahdistaa olla.
Enkä enää edes siedä ihmisiä lähelläni.
Työt teen miten sattuu, tai poissa oloja tulee tarpeen tai halujen mukaan.
Ajatukset yhtä kaaosta, ilman tulevaisuuden kuvia.
Välillä nukun kellon ympäri ja välillä valvon päivätolkulla, aina masentaa... en viitsi välittää
mistään. Emäntä kotiäitinä, muistuttaa laskuista,
tarkistaa tuleeko hoidettua. En välitä.
poikaani jolla elämä on vasta edessään.
Hän on luultavasti ainoa syy kestää huomista.
Masennus ja jatkuvat epäonnistumiset/vastoinkäymiset alkaa olla liikaa...
Itselläni on ollut lapsuudesta asti rikkonainen ja vaikea elämä jota hädintuskin jaksanut sietää. ADHD jo ennen kuin sitä sanaa edes vielä tiedettiin, suljettua lasten psykiatrista ym. ym.
Seinät kaatuu päälle, ja ulkona ahdistaa olla.
Enkä enää edes siedä ihmisiä lähelläni.
Työt teen miten sattuu, tai poissa oloja tulee tarpeen tai halujen mukaan.
Ajatukset yhtä kaaosta, ilman tulevaisuuden kuvia.
Välillä nukun kellon ympäri ja välillä valvon päivätolkulla, aina masentaa... en viitsi välittää
mistään. Emäntä kotiäitinä, muistuttaa laskuista,
tarkistaa tuleeko hoidettua. En välitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos olet siis ns. "täysin kypsynyt" elämään ja kaikkeen, niin silloinhan, siis nyt, ei ole hetkeäkään liian aikaista antaa elämäsi Jumalan käsiin... Silloin kun tuntuu, että "kaikki on menetetty", niin kaikki voikin vasta alkaa...
Joh.6:36 Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
37. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. 38. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.:39. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. 40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
Lue myös vastaukseni, alla olevalle, edelliselle keskustelun avaajalle...
eikö teillä saatanan jeesuksilla ole mitään häveliäisyyttä. hingutte päästä tuuppaamaan uskon siemeniänne jokaiseen heikolta vaikuttavaan uhriin.
se teidän jeesuksenne oli aasin pökkimä raato.
Luehan itse oma viestisi ja mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi. Loukkaa muuten uskontoani, tuollainen teksti, joten se on lainvastaistakin vielä kaiken lisäksi. Bannaustasi on siis aiheellista esittää tuon johdosta.
Millä motiivilla muuten itse kirjoitit tuon viestisi? Ts. kenen tai minkä asiaa sinä olet ajamassa, mietitkö yhtään sitä? Ei, et mieti, koska se sokaisee uhrinsa ja lamaannuttaa kyvyn sellaiseen ajatteluun.
Sinullaa on raskasta mutta muista että lapsi ei koskaan tule ymmärtämään jos sinä teet jotain itsellesi, hänellä on vain sinut, sinä voit jatkaa elämän hyviä asioita kuten lähimmäisen rakkaus, lapsellesi. En osaa muuta sanoa sinulle. Voit kirjoittaa minulle [email protected]
Sinulla on kaikki mahdollisuudet pienen pojan äitinä saada apua itsellesi ja lapsellesi.
Itsekin vaikeasti masentuneena olin itsemurhan partaalla useasti. Lapsi on ollut kuitenkin pelastukseni. Ajattelin aina häntä, enkä olisi voinut häntä satuttaa niin pahoin. Onnekseni sain myös hyvän terapeutin perheneuvolasta jossa kävin usean vuoden ajan. Ei elämästä tarvitse selvitä yksin. Voimia toivotan:)
Miten olet jäänyt niin yksiksesi ongelmiesi kanssa?
Itsekin vaikeaa masennusta sairastaessani olin useasti itsemurhan partaalla. Poikani vuoksi en myöskään voinut sitä tehdä, onneksi. Hain apua perheneuvolasta ja sainkin sitä todella. Minulla oli mahdollisuus käydä siellä usean vuoden ajan. Sieltä sain ihanan terapeutin joka auttoi minut ulos kuorestani. Olin kätkenyt kaiken lapsuudesta lähtien sisimpääni. Käsittelemättömiä asioita oli paljon. Sain itkeä tuskaani turvallisesti. Jos vielä et ole hakenut apua niin tee se heti huomenna. Lapsesi tarvitsee sinua ja tulet huomaamaan että oma elämäsi on sinulle arvokas vaikka vähän vajavaisenakin ihmisenä. Kukaan eiole täydellinen. Voimia ja rohkeutta avun hakemiseen:)
Minullakin on lapsi, josta olen yksin vastuussa.
Minulla on ollut ikävä lapsuus, joka vaikuttaa
minuun koko ajan. Olen setvinyt asioitani erään henkilön luona.
Voin kertoa että tällä hetkellä olen hyvin uupunut ja myös kyllästynyt tähän "elämääni".
Mutta onhan lapseni ihana ja reipas.
Minä olen löytänyt hyviä asioita, joiden takia
kannattaa elää. Ja nämä hyvät asiat koskevat tietysti myös lastani.
Tosin kaikki hyvät asiat eivät ole konkreettisesti tässä arjessa aina, mutta ovat kuitenkin.
Ensinnäkin, hae apua. Esim. kirkon perheasiankeskuksesta. Toiseksi, sinun pitäisi
saada itsellesi päivärytmi ja jotain tekemistä.
Käyt ulkona, vaikka ahdistaa.
Jokaisella kaatuu seinät päälle, jos on liikaa
sisällä.
Entä läheisesi? Oletko tekemisissä muiden kanssa?
Pidä huoli että sinulla on kontakteja muihin ihmisiin.
Kyllä sinä selviät kun minäkin tässä kitkutan
kaikkien kokemusten jälkeen.
yritä tappaa itseäsi. Se tuhoaa lapsesi elämän.
Terv nimimerkki Kyseisen tilanteen kokenut lapsi.
Minä käsitin viestisi niin, että olet mies, jonka vaimo on kotiäitinä. Sillä nyt toki ei ole väliä mikä sukupuolesi on. Olet nyt todella stressaantunut, mutta toivoakseni olet jo saanut apua. Oma isäni teki itsemurhan kun olin kolmevuotias. Ymmärrän kyllä hänen ratkaisunsa, jos hänestä tuntui siltä miltä minusta ajoittain tuntuu. Nyt itse pelkään eniten siirtäväni sukurasitteita omaan lapseeni. Kun luen esim. sinun tekstiäsi tulen oudon optimistiseksi: hae apua, saat sitä varmasti, se auttaa jne. Tiedän toki, että kun itse on pohjamudissa on avun hakeminenkin tosi vaikeaa.
onnistuuko tää nyt