I dag, eiku tänään, vietetään Suomessa ruotsalaisuuden päivää, svenska dagen.
”Ruotsalaisuuden päivä sai alkunsa, kun vasta perustettu Ruotsalainen kansanpuolue ryhtyi vuonna 1908 viettämään erityistä ruotsalaisuuden päivää, jonka tarkoituksena oli vahvistaa ruotsinkielisen kansanosan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Päiväksi valittiin Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä kolmikymmenvuotisessa sodassa, jossa luotiin pohja Ruotsin suurvalta-asemalle. Alkuvuosina juhla keskittyikin voimakkaasti kuninkaan persoonan ympärille. Kieliriitojen värittämällä 1930-luvulla juhlintaa varjostivat välillä jopa rajuiksikin katutappeluiksi kärjistyneet kiistat kieliryhmien välillä. "Suomalaisuusintoilijoiden" piirissä päivää pidettiin "aggressiivisen imperialismin juhlapäivänä".”
Lainaus on Wikipediasta ja se osoittaa selvääkin selvemmin, että RKP on kielipuolue ennen muuta, vaikka ruotsinkieliset muuta väittävät
Kuten Wikin lainauksen loppuosassa kerrotaan, oli meillä 1930-luvulla kieliryhmien välillä paljon jännitteitä. Intohimot kävivät kuumina varsinkin Helsingissä.
Tänään on onneksi siinä suhteessa rauhallista. Koulujen pakkoruotsistakin on päästy ja ainoa merkittävä suomenruotsalaisuuden ilmentymä on se, että RKP on aina hallituksessa, olipa hallitus mikä hyvänsä.
RKP eli suomenruotsalaiset kärsivät pahan tappion juuri käydyissä kuntavaaleissa. Liekö osoitus siitä, että suomenruotsalaisuus on hiljalleen hiipumassa?
Toisaalta on tärkeää huomata, että suomenruotsalaisilla on rikkaita järjestöjä ja säätiöitä, joista kyllä riittää rahaa ja tukea vaalityöhön, joten tuskin ruotsinkielisten kannattaa olla huolissaan suomenruotsalaisuuden asemasta Suomessa.
Eläkäämme sovussa me suomensuomalaiset suomenruotsalaisten kanssa ja pidetään yhdessä huoli siitä, että ei vaan venäjän kieli maassamme nosta päätään liian korkealle, kuten oli käymässä 1900-luvun alussa.
Mainittakoon muuten lopuksi, että tämän kirjoittajan juuret ovat syvällä suomenruotsalaisuudessa.
Grattis finlandsvenskarna!
”Ruotsalaisuuden päivä sai alkunsa, kun vasta perustettu Ruotsalainen kansanpuolue ryhtyi vuonna 1908 viettämään erityistä ruotsalaisuuden päivää, jonka tarkoituksena oli vahvistaa ruotsinkielisen kansanosan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Päiväksi valittiin Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä kolmikymmenvuotisessa sodassa, jossa luotiin pohja Ruotsin suurvalta-asemalle. Alkuvuosina juhla keskittyikin voimakkaasti kuninkaan persoonan ympärille. Kieliriitojen värittämällä 1930-luvulla juhlintaa varjostivat välillä jopa rajuiksikin katutappeluiksi kärjistyneet kiistat kieliryhmien välillä. "Suomalaisuusintoilijoiden" piirissä päivää pidettiin "aggressiivisen imperialismin juhlapäivänä".”
Lainaus on Wikipediasta ja se osoittaa selvääkin selvemmin, että RKP on kielipuolue ennen muuta, vaikka ruotsinkieliset muuta väittävät
Kuten Wikin lainauksen loppuosassa kerrotaan, oli meillä 1930-luvulla kieliryhmien välillä paljon jännitteitä. Intohimot kävivät kuumina varsinkin Helsingissä.
Tänään on onneksi siinä suhteessa rauhallista. Koulujen pakkoruotsistakin on päästy ja ainoa merkittävä suomenruotsalaisuuden ilmentymä on se, että RKP on aina hallituksessa, olipa hallitus mikä hyvänsä.
RKP eli suomenruotsalaiset kärsivät pahan tappion juuri käydyissä kuntavaaleissa. Liekö osoitus siitä, että suomenruotsalaisuus on hiljalleen hiipumassa?
Toisaalta on tärkeää huomata, että suomenruotsalaisilla on rikkaita järjestöjä ja säätiöitä, joista kyllä riittää rahaa ja tukea vaalityöhön, joten tuskin ruotsinkielisten kannattaa olla huolissaan suomenruotsalaisuuden asemasta Suomessa.
Eläkäämme sovussa me suomensuomalaiset suomenruotsalaisten kanssa ja pidetään yhdessä huoli siitä, että ei vaan venäjän kieli maassamme nosta päätään liian korkealle, kuten oli käymässä 1900-luvun alussa.
Mainittakoon muuten lopuksi, että tämän kirjoittajan juuret ovat syvällä suomenruotsalaisuudessa.
Grattis finlandsvenskarna!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kustaa Aadolfille, nimpäiväsnkarille, onnittelut !Runeberg runoili Suomen sodan sankarit Vänrikki Stoolin tarinoihin, sieltä saamme lukea Suomen ja Ruotsin yhteisistä taisteloista. Nyt on Suomen sodan 200-vuotisjuhlavuosi, Kansallismuseossa on hieno näyttely, käykääpä tutustumassa! Sven Dufvakin nostettiin yksinkertaisena suomalaisena sotasankarina arvoon arvaamattomaan. Maasta käytettiin harhaanjohtavasti nimeä Ruotsi-Suomi. Tämäntyyppistä yhdyssanaa on syytä käyttää vain silloin, kun on kyse kahden samanarvoisen sanan liittämisestä, kuten Ruotsi-Suomi -maaottelu.
Aito kaksikielisyys on hyvä asia, samoin kulttuurien sopuisa kohtaaminen . Asun sulassa sovusssa ruotsinkielisten naapureitteni keskellä, saan ilmaista kielikylpyä , osallistun heidän juhliinsa ja tapahtumiinsa, mikä käy hyvin myös suomen kielellä.
RKP:stä olen suurin piirtein samaa mieltä kuin Sinikynä.
Siniristiliput liehukoot tänään, seuraavan kerran jo sunnuntaina kaikenkielisten isien kunniaksi!
Minulla on liuta tuttuja ja ystäviä, jopa vaimoni, suomenruotsalaista porukkaa, joten minun pakkoruotsini on ihan vapaa-ehtoista laatua. Olen jopa siitä sangen puutteellisesta taidostani ylpeä.
Olen muutenkin hurahtanut ruotsalaiseen kulttuuriin ja hupsista, venäläiseen! Elämä on helppoa, kun pitää naapureista.
Heijaa Finland!
Venäjänkieleenhän me upottaisiin, juu. ;P
Kun ei pakottamalla pienestä astikaan ole päähän jäänyt tuo ruotsi.
Olen isäni puolelta juuriltani suomenruotsalainen mutta äidinkieleni on suomi.
Mitään vihaa ruotsin kieltä kohtaan en ole koskaan tuntenut. Miksi olisin?
Synnyinseudullani oli yleistä kaksikielisyys. Oma isäni, paremminkin pappa, oli aikanaan käynyt kansakoulua suomalaisten kanssa. Opettaja kysyi kummalla kielellä halusi ja oppilaat vastasivat millä kielellä osasivat tai halusivat.
Moista kielikylpyä ei enää suvaittaisi.