Hei.
En ollut varma, mille palstalle asiastani kirjoittaisin, joten valitsin tämän.
Olen 23-vuotias naishenkilö, jolla usean vuoden mielenterveysongelmia (masennusta, sos. tilanteiden fobiaa ym.).
Nyt olen havainnut uuden ongelman itsessäni ja käytöksessäni; olen alkanut näpistelemään kaupasta pikkutavaraa. Meikkejä, hiustavaraa, pikkuvaatetusta ym. En tunne huonoa omatuntoa enkä saa väärin tekemisen tunnetta. Uudet pikkutavarat ilahduttavat, vaikka minulla olisi varaa ostaakin ne. On hieno tunne päästä kulkemaan kassojen ohi, kun tietää saavansa uutta ilmaista tavaraa. Eilenillalla en meinannut saada unta, kun suunnittelin mitä kaikkea seuraavaksi voisin varastaa.
Onko tämä jokin uusi häiriö päässäni vai olenko vaan paha ihminen vailla mitään järkeä päässäni. Mikä avuksi? Käyn kyllä terapiassa mutta pelkään kertoa tästä, ehkä he alkavat vihata minua.
Mistä saan apua, tuntuu etten pysty hallitsemaan itseäni tässä asiassa!
En ollut varma, mille palstalle asiastani kirjoittaisin, joten valitsin tämän.
Olen 23-vuotias naishenkilö, jolla usean vuoden mielenterveysongelmia (masennusta, sos. tilanteiden fobiaa ym.).
Nyt olen havainnut uuden ongelman itsessäni ja käytöksessäni; olen alkanut näpistelemään kaupasta pikkutavaraa. Meikkejä, hiustavaraa, pikkuvaatetusta ym. En tunne huonoa omatuntoa enkä saa väärin tekemisen tunnetta. Uudet pikkutavarat ilahduttavat, vaikka minulla olisi varaa ostaakin ne. On hieno tunne päästä kulkemaan kassojen ohi, kun tietää saavansa uutta ilmaista tavaraa. Eilenillalla en meinannut saada unta, kun suunnittelin mitä kaikkea seuraavaksi voisin varastaa.
Onko tämä jokin uusi häiriö päässäni vai olenko vaan paha ihminen vailla mitään järkeä päässäni. Mikä avuksi? Käyn kyllä terapiassa mutta pelkään kertoa tästä, ehkä he alkavat vihata minua.
Mistä saan apua, tuntuu etten pysty hallitsemaan itseäni tässä asiassa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
-
Miksi ylipäätään vaivaudut käymään terapiassa jos et tuollaista asiaa ota siellä esille?
Minkälainen koulutus terapeutillasi on, ja oletko oikeastaan terapiassa lainkaan vai käytkö vain sairaanhoitajan luona keskustelemassa?
Ammattitaitoinen terapeutti ei sinua tuosta syystä rupea vihaamaan tai tuomitsemaan.
Jos jatkat, jäät ennemmin tai myöhemmin kiinni ja luulen, että sen jälkeen olet entistäkin masentuneempi.
Käyn siin sairaanhoitajille juttelemassa, eli en ole oikeassa terapiassa. Ehkä siksi juuri pelkään kertoa asiasta, vaikka he ovatkin hyvin mukavia ihmisiä.
-
Jotenkin arvasin...
Kyselet mitä voisit tehdä.
No ensimmäiseksi sinun pitäisi päästä todelliseen hoitoon eli psykoterapiaan ja lopettaa tuollainen lumehoito - vaikka he olisivat kuinka "mukavia ihmisiä" tahansa. Etkö näe, että tuollaiset "mukavat ihmiset" estävät sinua saamasta todellista ja tehoavaa hoitoa ja tarjoavat tilalle vain tyhjänpäiväistä jutustelua?
Ehdotan, että ensimmäiseksi pyydät itsellesi (kirjallisesti) kirjallista hoitosuunnitelmaa ja kerrot pyynnössäsi haluavasi psykoterapiaa etkä mitään "keskusteluapua" tai "supportiivista terapiaa".
Tiedätkö sen, että asuinkuntasi (käytännössä sairaanhoitopiiri) on velvollinen sinulle tarvitsemaasi hoitoa (maksutta!)?
Lapsen varastelusta on tapana todeta, että lapsi varastaa rakkautta. Päteekö sama sinuun?
Oikea terapia olisi kyllä hieno juttu. En vaan tiedä, uskallanko vaatia sitä. Olen niin virran vietävissä mitä hoitooni tulee, teen mitä vaaditaan (esim. syön lääkkeitä) vaikkei tuntuisi hyvältäkään. Uskallankohan ruveta vaatimaan jotain muuta, en osaa sanoa. Pakkohan se olisi, sen tiedän. Itseni kannalta.
En osaa sanoa, varastanko rakkautta. Luulen, että ennemminkin varastan _tunnetta_ tai jotain, joka tuntuu joltakin.
-
Nimimerkki "tyttö 23" kirjoitti:
"Oikea terapia olisi kyllä hieno juttu. En vaan tiedä, uskallanko vaatia sitä..."
Sinun on pakko uskaltaa, ei sitä kukaan muukaan sinun puolestasi tee.
KUKAAN ei tule sinulle psykoterapiaa tarjoamaan vaikka sulkeutuisit neljän seinän sisälle, lopettaisit syömisen ja peseytymisen, makaisit maassa etkä enää jaksaisi edes puhua.
Sinun itsesi on psykoterapiaa itsellesi vaadittava.
Varastelun motiiveja voit pohtia terapiassa, mutta ennen psykoterapiaan pääsemistä voisit miettiä miltä tulee tuntumaan se kun vartija tarttuu olkapäähäsi.