On ollut kiintoisaa lukea vakavaa keskustelua kaupunkimme lastensuojelun tilasta eri areenoilla.
Olen monien lasten vanhempien ohella todella huolissani lasten vanhempien oikeuksista huostaanotto asioissa, erityisesti Espoossa. Yhä uudestaan ja uudestaan nousee näissä asioissa esille se että lasten asioita käsitellään salamyhkisesti lasten, ja vanhempien selän takana.
Kun päätökset koskevat heitä(vanhempia, on heitä kuultava asioissa ja kirjattava -ei vain negatiiviset havainnot perheen tilanteesta. Tiedän tapauksia joissa mm.tiskaamattomat tiskit merkataan sosiaalityöntekijöiden papereihin. Onko sinulla tiskaamattomia tiskejä?)
Lukiessani Helsingin Sanomien sunnuntaidebaattia 14.9, jossa Heikki Hiilamo totesi kuinka vuonna 1987 noin 8000 lasta oli huostaanotettuna Suomessa. Tilastot kertovat että vastaava luku oli vuonna 2008 jo yli 16 000! Huostaanotettujen määrä on kasvanut joka vuosi 20 vuoden ajan!
Onko pahoinvointi todellakin lisääntynyt maamme kodeissa vastaavaan tahtiin? En usko. Kentältä asioista kuulleena ja tutkimustyötä aiheesta tehneenä voinen sanoa että kynnys lapsen riistämiseen vanhemmilta on madaltunut dramaattisesti. Avohuolto on ajettu alas! Miten arvelette perheen oikeuksien toteutuvan tämänkaltaisessa tilanteessa? Kysymys on erittäin vakava. Useita lastensuojelu juttuja on vireillä Euroopan ihmisoikeus instituutioissa.
On myös merkillepantavaa että Suomesta puuttuu tutkimus aiheesta. Suomesta tiedetään vain, että sijoitettujen lasten kuolleisuus on noin kolme kertaa suurempi kuin muiden lasten. On hämmästyttävää, ettei sijoitettujen lasten myöhempää elämää tutkita Suomessa enempää. Jos viranomaiset erottavat lapsia vanhemmistaan, eikö heillä olisi velvollisuus seurata, millaiseksi juuri näiden lasten tulevaisuus muotoutuu? Yhden sijoitetun lapsen kustannukset olivat kuudessa suurimmassa kaupungissa vuonna 2007 noin 35 000 euroa. Karkeasti laskettuna kustannukset ylittävät siis reilusti yli puoli miljardia euroa, eli jokainen suomalainen osallistuu sijoitettujen lasten kustannuksiin yli sadalla eurolla. Sijaishuolto vie lähes neljä kertaa enemmän voimavaroja kuin ennalta ehkäisevä työ eli lastensuojelun avohuolto. Tarvitsemme puolueetonta tutkimusta huostaanotoista: Onko kaikki tarpeellinen tehty jotta perhe x voisi asua yhdessä? mitä voitaisiin tehdä? Jotain on tehtävä!
Janette
Olen monien lasten vanhempien ohella todella huolissani lasten vanhempien oikeuksista huostaanotto asioissa, erityisesti Espoossa. Yhä uudestaan ja uudestaan nousee näissä asioissa esille se että lasten asioita käsitellään salamyhkisesti lasten, ja vanhempien selän takana.
Kun päätökset koskevat heitä(vanhempia, on heitä kuultava asioissa ja kirjattava -ei vain negatiiviset havainnot perheen tilanteesta. Tiedän tapauksia joissa mm.tiskaamattomat tiskit merkataan sosiaalityöntekijöiden papereihin. Onko sinulla tiskaamattomia tiskejä?)
Lukiessani Helsingin Sanomien sunnuntaidebaattia 14.9, jossa Heikki Hiilamo totesi kuinka vuonna 1987 noin 8000 lasta oli huostaanotettuna Suomessa. Tilastot kertovat että vastaava luku oli vuonna 2008 jo yli 16 000! Huostaanotettujen määrä on kasvanut joka vuosi 20 vuoden ajan!
Onko pahoinvointi todellakin lisääntynyt maamme kodeissa vastaavaan tahtiin? En usko. Kentältä asioista kuulleena ja tutkimustyötä aiheesta tehneenä voinen sanoa että kynnys lapsen riistämiseen vanhemmilta on madaltunut dramaattisesti. Avohuolto on ajettu alas! Miten arvelette perheen oikeuksien toteutuvan tämänkaltaisessa tilanteessa? Kysymys on erittäin vakava. Useita lastensuojelu juttuja on vireillä Euroopan ihmisoikeus instituutioissa.
On myös merkillepantavaa että Suomesta puuttuu tutkimus aiheesta. Suomesta tiedetään vain, että sijoitettujen lasten kuolleisuus on noin kolme kertaa suurempi kuin muiden lasten. On hämmästyttävää, ettei sijoitettujen lasten myöhempää elämää tutkita Suomessa enempää. Jos viranomaiset erottavat lapsia vanhemmistaan, eikö heillä olisi velvollisuus seurata, millaiseksi juuri näiden lasten tulevaisuus muotoutuu? Yhden sijoitetun lapsen kustannukset olivat kuudessa suurimmassa kaupungissa vuonna 2007 noin 35 000 euroa. Karkeasti laskettuna kustannukset ylittävät siis reilusti yli puoli miljardia euroa, eli jokainen suomalainen osallistuu sijoitettujen lasten kustannuksiin yli sadalla eurolla. Sijaishuolto vie lähes neljä kertaa enemmän voimavaroja kuin ennalta ehkäisevä työ eli lastensuojelun avohuolto. Tarvitsemme puolueetonta tutkimusta huostaanotoista: Onko kaikki tarpeellinen tehty jotta perhe x voisi asua yhdessä? mitä voitaisiin tehdä? Jotain on tehtävä!
Janette
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ostin lapion ja lähetän sossuun.
160000 lasta* 200 euroa/vrk* 365 vrk/v = 1,168 miljardia euroa.
Tuo 200 on normaalin laitoksen vuorokausimaksu. Joissain revitään useimpia satoja. Perhehoitoa on niin vähän 20%, että en huomioinut tätä laskelmassa. Sijarit repivät parempaa palkkaa kui terveyskeskuslääkärit.
Terveyskeskulääkärin toimenkuvaan ei kuulu kuunnella jatkuvia haukkuja asiakkaidensa boi-vanhemmilta, eikä heidän tarvitse vastata asiakkaidensa jokapäiväisistä tarpeista eikä kuskata terapiaan, eikä palkata ulkopuolisia työntekojöitä.
Lastensuojelu menot
Kirjoittanut: Bisnes näkyy
Lastensuojelu 700.000 euroa Porvoo
Lastensuojelun ostopalvelujen määrärahaa korotettiin vuodesta 2007 vuoteen 2008 1.900.000 eurolla, arvioitu käyttö vuonna 2008 on 5.200.000 euroa. Sijaisperhetoiminta on vaihtanut yhtiömuotoa perheryhmäkodiksi. Tämä on korottanut kustannuksia n. 500.000 euroa ja lisäksi useampi laitos on korottanut maksujaan n. 50 euroa/vuorokausi.
Vai on vaikeaa sinulla - joudut roikkumaan biovanhempien keskustelupalstalla, kuljettamaan vieraita kakaroita terapiaan, jonka ilmeisesti maksat itse...?
Et taatusti maksa, eikä sinun ole mikään pakko kytätä palstalla, joka ei ole sijaisvanhempien palsta!
Luepa palstan nimi!