Maistraatti vaatii osituksen tekemistä kun pesässä alaikäinen lapsi vaikka pesä on jaettu ennen alaikäisen tuloa maistraatin holhoukseen. Onko tämä pakko tehdä koska pesä oli jo jaettu ennen alaikäisen tuloa maistraatin holhoukseen..Itselläni on kahdenlaista tietoa.
Onko ositupakkoa olemassa ?
eoätietoinen 34
222434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miten ihmeessä jako on voitu tehdä, jos ei sitä ennen ole tehty ositusta? Vai onko niin, että perinnönjaon yhteydessä on käytännössä tehty myös ositus, mutta te vain ette ole ymmärtäneet sitä tehneenne?
Tarvisee vähän lisätietoja, siis kuka on kuollut, kenen välillä on tehty /pitäisi tehdä ositus, jne.
Kyllä ositus on tehty mutta se on samassa nipussa perunkirjan kanssa ja kaikki jaettu yhteisymmärryksessä mutta nyt tämä maistraatti vaattii paperia paperin perään. Alaikäinen tuli vasta perinnönjaon jälkeen perintökaareen..
Eikö perunkirjoituksessa ollut kattavaa sukuselvitystä?
Miten voi noin vain tupsahtaa jälkeenpäin.
Tietenkin jos on kyse vainajan siittämästä lapsesta ja perukirjoitus vaiheessa ei tiedetty, se on yksi selitys mutta muuten??
Ei tätä lasta ollut silloin vielä syntynytkään kun perunkirjoitus tehtiin, tuli vasta myöhemmin perintökaareen vanhemman kuoltua joka oli aikaisemmin perintökaaressa. Kyllä perukirjassa on kattava sukuselvitys.
Kannattaisi laittaa nuo taustatiedot mukaan heti aloitukseen, eikä sitten vasta lypsämisen jälkeen.
Vastausten oikeellisuus voi riippua paljonkin niistä detaljeista.
Voi olla ettei maistraatilla ole oikeutta vaatia osituksen tekoa koska te olette tehneet alunperin sen hetkien lakien ja asetusten mukaisia ratkaisuja.
Eihän maistraatilla ole oikeutta edes vaatia selvityksiä ennen lapsen holhousrekisteriin joutumista.
Maistraattia kiinnostaa (tai ainakin pitäisi) ainoastaan ne asiat jotka tapahtuu reisteriin laiton jälkeen ja niistä on edunvalvoja tilivelvollinen.
Omalla kohdalla pikani oli 2kk holhousrekisterissä ja siltä ajalta jouduin tekemään tilit.
Eri asia on sitten jollei tätä omaisuuserää ole olemassa (hävinnyt mystisesti) tai koko perinönjakosopimusta ei ole toimitettu verottajalle jolloin pesä on edelleen viranomaisten kirjoissa jakamattomana.
Tässäkin korostuu oikeiden papereiden teko ja viranomaisille ilmoittamisen tärkeys.
Kyllä kaikki verot on maksettu. perintöverot,myyntivoittoverot yms.. muistakkaan enään kaikkea. Tämä käsitys minullakin on että ei ole oikeutta muuta kun mitä on tapahtunut alaikäisen tullessa perintökaareen
Näin.
Lapsen joutuessa holhousrekisteriin joutuu holhooja antamaan omaisuusluettelon.
Jos omaisuudeksi on merkitty esimxxx rahaa tilillä.
Vanhemmalta peritty maa-alue xxxx rahaa ym. ym.
Tällaisessa listassa ei mainita halaistua sanaa aiemmista juridisista asioista.
Jos taasen omaisuusluetteloon on merkitty kuolinpesä johon kuuluu verottajan tietojen mukaan jakamaton kuolinpesä silloin se jakamaton pesä kuuluu valvottavan omaisuuden piirii.
Se että on maksettu perintöverot ja myyntivoittoverot yms. verot ei lakkauta kuolinpesää.
Jakosopimus lakkauttaa kuolinpesän.
Ota ja soita verottajalle tai käy paikanpäällä kyselemässä onko heille tullut tietoa jaon suorittamisesta, silloin selviää onko kuolinpesä edelleen jakamattomana.
jos verottajalta tulee tieto että kuolinpesä on jaettu ja jakokirja löytyy niin silloin maistraatilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
...noin.
>>jos verottajalta tulee tieto että kuolinpesä on jaettu ja jakokirja löytyy niin silloin maistraatilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Ei ole muuta kuin perukirja jossa käy ilmi mitä omaisuutta on. Jaettu omaisuus on tehty kuten laki vaatii, koska mitään osituskirjaa ei laki vaadi kunhan kaikki pesänomistajat ovat yhteisymmärryksessä pesää jakaneet. Aikoinaan perunkirjoittaja sanoi että voitte myydä omaisuutta ja jakaa sen, ei puhunut mistää jakokirjoista yhtään mitään. Silloin alaikäistä lasta ei ollut vielä syntynytkään joka on nyt perintökaaressa hänen vanhenpansa kuoltua.
...mistä "osituskirjasta" olet puhunut. Osituskirjalla oletkin tarkoittanut perinnönjakokirjaa. Ja perinnönjakokirjaa siis ei ole olemassa, koska sitä ei ole koskaan tehty.
No, perukirja nyt ainakaan ei ole mikään jakokirja. Jakokirjaa ei ole, koska jako on tehty suullisen sopimuksen perusteella.
Onko suullinen perinnönjako sitten pätevä - tai onko se pätevöitynyt ajan myötä?
Lähtökohta on, että perinnönjaosta on laadittava jakokirja. (PK 23:9) Jakokirja on (sopimusjaossa) osakasten allekirjoitettava sekä kahden esteettömän todistajan nämä allekirjoitukset todistettava.
PK 23:9.1
"Perinnönjaosta on laadittava jakokirja. Milloin pesänjakaja on toimittanut jaon, on jakokirja hänen allekirjoitettava. Muussa tapauksessa on jakokirja osakasten allekirjoitettava ja kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi."
Suullinen perinnönjako on muotovirheellisenä (moitteenvaraisesti) pätemätön. Pätemättömyys kuitenkin korjaantuu, ellei jakoa ole moitittu kuudessa kuukaudessa sen tekemisestä. Moittimattomana suullinenkin perinnönjako siis pätevöityy. (Eri asia on, että esimerkiksi lainhuutoa jaossa saatuun kiinteistöön haettaessa on esitettävä kirjallinen jakosopimus.)
Jos siis suullinen jako on tehty kaikkien osakkaiden ollessa täysivaltaisia (ja ilmeisesti saatua sovitut jako-osuutensa), jako on pätevöitynyt, kun kukaan ei sitä ole säädetyssä 6 kk:n ajassa moittinut. Jos jako on tällä tavoin pätevöitynyt, ei se, että yksi osakkaista sittemmin on kuollut jättäen jälkeensä alaikäisen perillisen, vaikuta jaon lainvoimaisuuteen. Se on ja pysyy.
Ongelma on vain siinä, että kun maistraatille ei ole esittää jakosopimusta, maistraatti luonnollisesti lähtee siitä, että jakoa ei ole tehty, ja vaatii sellaisen tehtäväksi. Jos jako nykytilanteessa tehtäisiin, siihen vaadittaisiin vajaavaltaisen osakkaan takia joko pesänjakaja tai maistraatin hyväksyntä.
Mutta ehkä voit perukirjan, todistajien ja kuittien avulla maistraatille osoittaa, että aikanaan jako on suullisesti tehty, ja että alaikäisen vanhempi on tuolloin hänelle jaossa tulleen osuuden saanut.
Mutta mitä seurauksia siitä on jos ei toimita osituskirjaa maistraatille. Muuten kaikki ok mutta alaikäisen tultuta maitraatin hoiviin niin maistraatti vaatii kaikenlaista lappua, omaisuutta on jaettu ripottelemalla kun on saatu jotain pesästä myytyä. Kukaan pesän osakkaista ei moiti jakoa vaan maistraatti alaikäisen puolesta vaikka on vajaavaltainen osakas. Sen verran vielä valotan että perukirja tehty jo vuonna 2000 ja sen jälkeen myyty ripottelemalla omaisuutta.. Jakoa ei ole siis tehty yhdellä kertaa.
...milloin se alaikäinen tuli kuvioihin mukaan (eli milloin hänen vanhempansa kuoli).
Ja kuinka suuri osa pesästä oli tipoittain jaettu sitä ennen? Ja minkälaista omaisuutta oli myymättä/jakamatta, kun alaikäinen tuli pesään osakkaaksi? Sitä paitsi kiinteistön tai asunto-osakkeen myyminenkin, kun pesässä on alaikäinen osakas, edellyttää maistraatin lupaa.
>>Mutta mitä seurauksia siitä on jos ei toimita osituskirjaa maistraatille.
vuonna 2000 tuli kuolinpesä ja vuonna 2005 kuoli yksi pesänomistajista, jolloin kaikki muu oli jaettu paitsi metsäpalsta joka myytiin vuonna 2007 johon saimme maistraatin luvan, siitä olemme tehneet myös osituskirjan maistraatille toimitimme sen sinne ja nyt maistraatti vaatii kaikesta myymästämme osituskirjaa vaikka olemme jakaneet myydyt pesän omaisudet yhteisymmärryksessä. Käsittääkseni maistraatille kuuluu vain ne asiat jotka ovat tapahtuneet alaikäisen tultua maistraatin holhoukseen.
Eli vuonna 2005 astui alaikäinen kuvioihin.
Maistraatti ilmeisesti katsoo, että pesästä ei ole vielä jaettu mitään pesän osakkaille koska perinnönjakokirjaa/kirjoja ei ole tehty. Eli kaikki aiemminkin myydyn omaisuuden myynnistä saadut varat kuuluvat edelleen pesälle, ei osakkaille.
Kyllä maistraatti tietää että pesää on jaettu eikä ne asiat silloin edes maistraatille kuulunut..
Maistraatti tietää, mutta ei ilmeisesti usko, että vanhempia myyntituloja on jaettu pesästä osakkaille kun jakokirjoja ei ole tehty. Siksi niitä lappuja lähettävät. Kannattaisi varmaan konsultoida lakimiestä.
Laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan :-)
Nix nax on, kuten tavallisestikin, selittänyt asian hyvin.
Olette ilmeisesti siis tehneet suullisen perinnönjaon (useassa erässä) joka on siis lain vastaista. Perinnönjako pitää tehdä kirjallisesti perintökaaren muodoin. Mutta niinkuin on myös sanottu niin muotovirhe on korjaantunut kun kukaan ei ole moittinut jakoa.
Ongelmaksi jää siis ainoastaan se että suullista perinnönjakoa on aika työllästa todistaa ja se on jo muodollisesti niin virheellisesti tehty ettei oikein maistraatti sitä ymmärrä.
Sinänsä ilmeisesti perinnönjako on tehty asiallisesti suht oikein eli kukin perillinen on ainakin suurinpiirtein saanut sen osuuden pesästä mikä hänelle kuuluukin.
Ennen lakimiehelle menoa voisi ehkä yrittää tällaista keinoa maistraatin suhteen. Tehkää laskelma siitä mitä perintöä on jaettu ja milloin sekä kenelle. Mene laskelman kanssa neuvottelemaan maistraattin onnistuisiko asia sillä tavalla että "virallistaisitte" tekemänne jaon perinnönjaokirjalla jonka maistaatti hyväksyy. Kyseessä on kuitenkin tapahtunut tosiasia joka ilmeisesti asiallisesti on mennyt oikein vaikka muotoa onkin rikottu. Jos tämä käy maistraatille niin tehkää tuo perinnönjakokirja (siis sen mukaan miten perintö on jo nyt käytännössä jaettu) niin pääsette helpoiten tuosta riesasta.
Jos ei onnistu niin sitten kai on palkattava joku juristi selittämään nuo asiat mitä nix nax on selittänyt maistraatille. Sillä niinkuin täällä on sanottu niin jos maistaatti ei ymmärrä tätä asiaa niin maistraatti voi ruvat todella ikäväksi uhkasakkoineen. Pahimmassa tapauksessa maistraatti saa aikaan sen että pesälle määrätään pesänjakaja joka vaan sitten toteaa että ei ole mitään tekemistä kun pesä on jo jaettu ja kuittaa palkkion pesästä.
Suomessa ei ole ehdotonta osituspakkoa, mutta tässä tapauksessa holhoustoimen määräykset syrjäyttävät tämän siviilioikeudellisen periaatteen, ainakin jos haluatte saada jaon tehtyä.
>> ennen alaikäisen tuloa maistraatin holhoukseen
Ohjeena aiheeseen liittyen. Maistraatin vaatimukset kannattaa aina muistaa pyytää kirjallisena!
Omakohtaista kokemusta on siitä, että suullisesti on annettu joskus hieman harhaanjohtavaa infoa maistraatista. Kirjallisena kun pyytää, niin maistraattikin joutuu hieman ottamaan vastuuta ja selvittelemään asiaa tarkemmin.
Maistraatin rooli.
Maistraatti valvoo vajaavaltaisten omaisuuden hoitoa.
Asuttukaa itse maistraatin rooliin, teidän pitää olla 100% varmoja että vajaavaltaisen etu on tullut valvottua.
Voitko luottaa pelkkään sanaan että asia on kunnossa? vastauksen voin antaa teidän puolesta: ette voi.
Eli maistraatti tarvitsee aina mustaa valkoiselle että tuo 100% varmuus tulee täytettyä.
Tämän takia vajavilla papereilla on turha lähteä pelleilemään maistraattiin.
Aiemmissa vastauksissa on käyty erittäin tarkasti läpi asiat miten ne olisi pitänyt hoitaa.
Asiaa olisi auttanut sekin että olisitte ilmoittaneet verottajalle aina kun jaoitte pesää, olisi verottajan suunnalla ollut edes jotakin dokumenttia.
Se miten pääsette eteenpäin asiassa niin tehkää se ryökäleen ositus ja kaivakaa sen jälkeen esille kaikki mahdollinen ainesto omaiuuksien myynnistä ja tiliotteet osuuksien jakamisesta ja viellä kaikkien elossa olevien osakkaiden lausunto (tarina) kuinka asiat ovat menneet.
Sitten tuosta viimeisestä omaisuuserän myynnistä tehkää oikea jakokirja jossa toteatte että pesä on lopullisesti jaettu, joudutte sen kyllä hyväksyttämään maistraatissa.
Maistraattia on helpompi ymmärtää kun asettuu heidän asemaan, puheet eivät ole mitään todisteet ovat.