Olen sairaalloisen mustasukkainen ystävästäni.Ihan hulluuteen asti.Kerran jopa löin häntä mustasukkaisuuden puuskissani.Mitä tälle sairaalle tunteelle voi tehdä? Kiitos kaikille vastanneille.Ystäväni ahdistuu kohta varmaan niin paljon että ei ole ystäväni enää.
Hulluutta?
Maritta-71
4521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on sellainen kuvitelma että ns. puoliso eli mies/naisystävä kestää mustasukkaisuutta paremmin kuin pelkkä ystävä. Jäin hiukan epävarmaksi minkä tyylinen "ystäväsi" on.
Jos kyse on ystävästä on reilu anteeksipyytäminen ja asioista keskusteleminen paikallaan. Minä en siedä esim. ystäviltäni lainkaan mustasukkaista asennetta koska se ei ole normaalia. Mieheni mustasukkaisuuden vielä pystyn käsittämään mutta tunnen itseni äärimmäisen ahdistuneeksi mikäli ystävä alkaa käyttäytyä samalla lailla! Olen toki menneisyydessä itsekin tuntenut mustasukkaisuutta mukavasta ystävästäni, mutta ne ovat olleet 12 kesäisen ongelmia. Nykyisellään en voisi kuvitellakaan kenenkään ystäväni rajoittamista. Ystävyys pyörii toisilla säännöillä kuin parisuhde. Ystävyys on korvaamaton, vapaaehtoinen ja luottavainen.
Jos taas puhut miesystävästä tiedän tunteen. Olen itsekin raivoissani lyönyt. Tosin jos en kykene hillitsemään itseäni puran sen muuhun. Kuten painavaan tuhkakuppiin jonka heitän maahan. Tai potkaisen tiiliseinää. Toisen ihmisen lyöminen hävettää syvästi, tiiliseinän vähemmän. Ikinä ei saisi käydä käsiksi.
Minäpä kerron mistä minä sain voimaa voittaa mustasukkaisuuden. Mieheni on aikamoinen flirttipetteri ja tajusin että omat mustisongelmani johtuivat itseluottamuksesta. Sitten tutustuin netissä miespuoliseen henkilöön joka oli kuin peilikuvani, tosin rauhallinen ja järkevä sellainen. Häneltä saamani "ystävän" rakkaus nosti minut taas jaloilleni. Rupesin tuntemaan olevani hyvä ja arvostettu. Pääsisin juuri sinne minne haluaisinkin. Ja hän olisi aina ystäväni, olisin millainen tahansa. Sain itseluottamukseni takaisin ja pääsin hellittämään mustasukkaisuudesta irti. Minullakin on nyt elämä johon kuuluu yksi ihana miespuolinen ystävä. Ilman häntä vaeltaisin kai vieläkin synkissä mietteissä, tuntien kaikki naiset kilpailijattariksi. Olen toki kertonut hänelle kuinka arvokas hänen tukensa on ollut ja vieläkin ihmettelen miten minulle lähetettiin tuollainen ystävä kaiken pimeyden keskelle. Kaikkien niiden pahoista, mustasukkaisuudesta tekemistäni asioista huolimatta.
Tuollaista ystävyyttä ei tietenkään väkisin löydetä. Se osui vain eteeni ja palautti luottamukseni ihmisiin. Kysynkin onko sinulla todella hyvää ystävää jolle voit purkaa huolesi. Mustasukkaisuudesta harvoin selviää yksin. Yhdessä se on antoisaa ja kiinnittävää. Jos haluat rupatella tarkemmin, voit ottaa yhteyttä minuun niin keksitään mikä auttaisi :)
"Ystävyys on korvaamaton, vapaaehtoinen ja luottavainen."
Mielestäni myös parisuhde on ainakin vapaaehtoinen ja luottavainen.. tietysti omalla tavallaan.. mutta olenpa nyt kuitenkin inhottava pilkun viilaaja :)
-S-
Mikään eikä kukaan ole korvaamaton. Kahden ihmisen välinen suhde perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Luottaako vai ei suhteessaan on taas eri juttu.
En pysty uskomaan että olet "jonkun ihmisen kautta" voittanut mustasukkaisuutesi. Korjaaminen lähtee omasta itsestä, ei suinkaan siitä että jos kumppani flirttaa, teenpä saman itsekin ja olen pönkittänyt itsetuntoani...voi voi
On asioita joita en voi enkä halua tässä tarkemmin kertoa, mutta ystävillä on suuri osuus siihen millainen minäkuvastamme muodostuu joten en minä turhaan täällä puutaheinää kirjoittele. Mutta, kuten sanoin, joka päivä ei ns. peilikuvaa löydetä jonka mielipiteitä pidettäisiin NIIN valtavasti arvossa että se muuttaisi sen kuinka koet ympäröivän maailmasi.. Vaikea selittää, enkä näekään siihen mitään syytä, koska joitakin asioita ei ymmärrä kuin vasta pitkällä kokonaisuuksien hallinnalla ja minunkin tarinaani liittyy niin paljon enemmän kuin voisin ikinä kertoa sillä palstatila on rajallinen.
Pidä toki kuvitelmasi -niin minäkin pidän :)
ps: Ymmärsit jokseenkin väärin. Tämä lauseesi sen paljasti; Korjaaminen lähtee omasta itsestä, ei suinkaan siitä että jos kumppani flirttaa, teenpä saman itsekin ja olen pönkittänyt itsetuntoani...voi voi .
Kyse kun ei minun tapauksessani oli flirtistä eikä itsetunnonpönkityksestä vaan oikeasta ystävyydestä. Minulla ei ole näin hyvää naiskaveria edes olemassa, mitä tämä mies on.