Kertokaas joku, miten teillä on sujunut uusioperhe-elämä niin, että on äiti ja lapsi lapseton mies? Kuinka hyvin mies on pystynyt sitoutumaan perhe-elämään entisen biletyskausien ja poikamies elämän jälkeen? Olemme harkinneet yhteenmuuttoa, seurustelleet nyt vuoden.
Mies on minua 8 vuotta vanhempi, elänyt aika pitkään yksin ja minä asunut reilun vuoden kaksin tyttäreni kanssa. Tapasimme aika pian erotessani lapseni isästä. Lapsen isä on erittäin tiiviisti mukana lapsen kasvatuksessa ja meillä hoidetaan lasta viikko&viikko systeemillä. Lapsen isän kanssa lapsen hoitosysteemit menevät todella hyvin, paremmin ei voisi mennä. Pelottaa kuitenkin tuo, että miten mies, joka on elänyt pitkään yksin, sopeutuu perhe-elämään?
Kiitos paljon niille jotka vaivautuvat minulle kirjoittamaan.
Mies on minua 8 vuotta vanhempi, elänyt aika pitkään yksin ja minä asunut reilun vuoden kaksin tyttäreni kanssa. Tapasimme aika pian erotessani lapseni isästä. Lapsen isä on erittäin tiiviisti mukana lapsen kasvatuksessa ja meillä hoidetaan lasta viikko&viikko systeemillä. Lapsen isän kanssa lapsen hoitosysteemit menevät todella hyvin, paremmin ei voisi mennä. Pelottaa kuitenkin tuo, että miten mies, joka on elänyt pitkään yksin, sopeutuu perhe-elämään?
Kiitos paljon niille jotka vaivautuvat minulle kirjoittamaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
älä vaan muuta yhteen. Ei kannata. Onko tämä mies koskaan asunut kenenkään kanssa?
Jos ei, niin juokse ja lujaa!
On asunut, asui eksänsä kanssa parisen vuotta yhdessä. Kaikinpuolin noin muuten aivan ihastuttava ihminen, osaa olla lapseni kanssa, ei "osta" häntä leluilla vaan yhteisillä hetkillä ja yhdessä ololla...
ja miten lähtee sujumaan:) itse olin lapseton nainen ja muutin uusioperheeseen ja pitkään olin itsekseni asunut ja nyt yhden lapsen ja 3 äitee/puolikas.
aikaa aikaa se kyl vaatii:) sillon kun lapsi kokoajan paikal. katso sen mukaan kuinka mies hänet hyväksyy läsnäolevaksi pitkään.
menee lasten kanssa hyvin ja uusioperhe kokonaisuus on se et kaikki tasa-arvossa:)
Minä tapasin melkein heti erottuani lapsieni isästä miehen jolla ei itsellään ollut lapsia eikä niistä kauheasti kokemusta! Kamalasti pelotti varsinkin kun mies oli minua hieman vanhempi ja saanut aina elää "huoletonta" poikamies elämää. Elimme pitkään niin että tapasimme mieheni kanssa vain viikonloppuisin hänen töidensä takia ja hän tuli lasteni kanssa heti hyvin juttuun! Kun sitten viimein muutimme yhteen asumaan oli hän mukana heti kasvattamassa lapsia ja auttamassa minkä osasi ja voi. Lasten oikea isä ei ole lasten kanssa missään tekemisissä. Kaikki meni hyvin ja mies sopeutui helposti perheelämän. Nyt meille on tulossa jo yhteinen lapsi! Joten älä jännitä! Onnea!
Voi kiitos sinulle rohkaisusta!! Aivan upeaa kuulla positiivisia kokemuksia. Tottakai muutos pelottaa, olenhan itsekin elänyt kahden lapseni kanssa vuoden. Olen kuitenkin ehkä sen verran oppinut elämässä että jos et itse uskalla ottaa riskiä, et saavuta sitä mitä kuitenkin haluat. Ainahan juttu voi mennä puihin, mutta jos et kokeile, et sitä voi tietää!
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille teille vastanneille :)
Otathan huomioon, että edelliseen vastaajan lasten oma isä ei ollut kuvioissa mukana ollenkaan. Sellaiseen asetelmaan on aina uuden kumppanin helpompi tulla ja lasten suhtautua, kun se oma vanhempi ei ole taustalla säätämässä kotinne asioita tai puhummassa pahaa lapsille uudesta kumppanistasi. Ei tule lapsille lojaliteettiongelmia.
Toisaalta, MIEHET harvemmin sortuvat lapsilleen lasten äidin uutta kumppania haukkumaan, naiset taitavat manipulaation paremmin...
Meillä tuo kokoonpano toimii ihan hyvin ja lapsen oikeakin isä on vielä mukana kuvioissa, ei mitenkään joka päiväisessä elämässä mutta kuitenkin.
Ei mitään valittamista, kun on aikuiset ihmiset kyseessä.