Hei!
Olen heteromies. Ajattelin kysyä ihan tiedon vuoksi jotain asioita lesbouteen liittyen. Mielestäni lesbous/homous/heterous ovat kaikki ookoo, eli en pidä pahana jos on esim lesbo. Jotkut vaan on, ja se on hyväksyttävää.
Milloin huomaa olevansa jotenkin poikkeava (siis jossain mielessä erilainen kuin valtaväestö) seksuaalisesti, siis missä iässä? Onko se jo 5 vuotiaana vai vasta 15 vuotiaana? Millälailla sen huomaa? Mitä sitten kun tiedostaa/epäilee asiaa, tuleeko paha olo tai pelottaako, vai onko vain utelias? Tuleeko huono omatunto? Tuleeko tarvetta yrittää muuttaa suuntautumistaan jollain keinolla? Pelottaako miten vanhemmat ja läheiset suhtautuvat? Eli onko suuri kriisi identiteettiin liittyen?
'
Sitten: onko niin, että lesbosuhteessa elävässä pariskunnassa on yleensä se toinen "mies" ja se toinen nainen? Eli toinen pariskunnasta on ja käyttäytyy enemmän miesmäisesti.
Onko lesboilla yleistä miesvihamielisyyttä enemmän kuin heteronaisilla keskimäärin? Tähän ei varmasti kellään ole varmaa vastausta, mutta näppituntumaa?? Lähisukulaiseni on lesbo, ja hän kyllä on suhtautnut miehiin aivan pienestä pitäen hyvin kielteisesti, jopa oudosti. Tietty vain yksi tapaus on tuo sukulaiseni.
Kiitos ja onnea tielle, mitä teidätkin itse kukin on luotu kulkemaan.
Olen heteromies. Ajattelin kysyä ihan tiedon vuoksi jotain asioita lesbouteen liittyen. Mielestäni lesbous/homous/heterous ovat kaikki ookoo, eli en pidä pahana jos on esim lesbo. Jotkut vaan on, ja se on hyväksyttävää.
Milloin huomaa olevansa jotenkin poikkeava (siis jossain mielessä erilainen kuin valtaväestö) seksuaalisesti, siis missä iässä? Onko se jo 5 vuotiaana vai vasta 15 vuotiaana? Millälailla sen huomaa? Mitä sitten kun tiedostaa/epäilee asiaa, tuleeko paha olo tai pelottaako, vai onko vain utelias? Tuleeko huono omatunto? Tuleeko tarvetta yrittää muuttaa suuntautumistaan jollain keinolla? Pelottaako miten vanhemmat ja läheiset suhtautuvat? Eli onko suuri kriisi identiteettiin liittyen?
'
Sitten: onko niin, että lesbosuhteessa elävässä pariskunnassa on yleensä se toinen "mies" ja se toinen nainen? Eli toinen pariskunnasta on ja käyttäytyy enemmän miesmäisesti.
Onko lesboilla yleistä miesvihamielisyyttä enemmän kuin heteronaisilla keskimäärin? Tähän ei varmasti kellään ole varmaa vastausta, mutta näppituntumaa?? Lähisukulaiseni on lesbo, ja hän kyllä on suhtautnut miehiin aivan pienestä pitäen hyvin kielteisesti, jopa oudosti. Tietty vain yksi tapaus on tuo sukulaiseni.
Kiitos ja onnea tielle, mitä teidätkin itse kukin on luotu kulkemaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joku tiedostaa lesboutensa 5-vuotiaana, toinen nelikymppisenä. ei se aina mene kaikilla saman kaavan mukaan, niinkuin ei oikeastaan mikään muukaan, lesbot kun ovat yksilöitä siinä missä heterotkin. samoin jokainen reagoi omalla tavallaan. se voi pelottaa tai olla helpotus.
samoin tuo, että onko toinen "mies". joissakin suhteissa voi näin ollakin, en tiedä, mutta ei varmasti taaskaan kaikissa.
miesvihasta täällä on ollut paljonkin keskustelua, jos viitsit kelata keskusteluja jonkin verran taaksepäin, niin sieltä löytyy. tämäkin on yksilöllistä. miesvihaajia on varmasti, mutta enemmistö varmaan niitä, jotka eivät varsinaisesti vihaa miehiä, eivät vain ole kiinnostuneita. en usko että miesviha mitenkään johtuu siitä, onko ihminen hetero vai lesbo, vaan siitä mitä on joutunut elämän varrella kokemaan. esim. jos on huonoja kokemuksia miehistä, voi alkaa vihata miehiä, mutta taaskaan ei voi yleistää...
miksi lesbot olisivat miesvihamielisiä?? Jos ei ole kiinnostunut miehistä, suhtautuminen miehiin on jokseenkin välinpitämätöntä, ainakin omalla kohdalla on näin. Miesten mielipiteet, tekemiset yms. ei juuri kiinnosta, kun taas kaikki naisissa kiinnostaa. Miten joku, joka on itselle merkityksetön (=mies), voisi herättää vihamielisyyttä?? Luulisin, että heteromiehet ovat yhtä miesvihamielisiä kuin lesbot, heteromiehenä voit itse siis päätellä kuinka miesvihamiehisiä lesbot siis ovat.
Miten kyseinen viha ilmenee? Itse tunnen antipatiaa tiettyjä henkilöitä (otos edustaa molempia sukupuolia)kohtaan, mutta kyseisissä tapauksissa kyse on joko toimimattomasta henkilökemiasta tai muusta vastaavasta. Useimmissa tapauksissa tunne on molemminpuolinen.
Mainitsemani kitka ei siis liity paljon mainostettuun mies-/naisvihaan vaan on lähinmnä osoitus siitä, että me kaikki olemme hauraita ja virheellisiä.
Toisaalta on olemassa patologista toiseen sukupuoleen kohdistuvaa vihaa. Raiskaajat ja sarjamurhaajat ovat tämän vihan kammottavimpia ja äärimmäisiä edustajia ja eivät suinkaan-valitettavasti- roskakirjallisuuden luomuksia.
Useimmiten toiseen sukupuoleen kohdistuva kauna ja viha eivät(onneksi!) saa yllämainitun kaltaisia äärimmäisiä muotoja. Ihmisille on vain tapahtunut jotain, mikä saa heidät toimimaan niin kuin he toimivat. Se, että heidän kaunansa saattaa olla perusteltua, ei estä heitä rajoittamasta omaa persoonaansa.
Lesbojen paljon parjattu miesviha johtuu yksinkertaisesti siitä, että he ovat noin ylipäätään tavallisia ihmisiä kaikkine tavallisille ihmisille ominaisine erheineen. Jos heidän miesvihansa tuntuu poikkeuksellisen yleiseltä niin kyse lienee ns. "optisesta harhasta". Ilmiöhän määritellään,oikein tai väärin, useinkin sen äärimmäisen ilmenemismuodon mukaan!
ajattelee, miten paljon naisiin kohdistuu perheväkivaltaa tai miten moni nainen kuolee kumppaninsa kädestä, voisi päätellä, että miehet ne vasta naisvihamielisiä ovatkin!
enpä voi muuta kuin yhtyä edellisiin siinä,että kovin on yksilöllistä,sekä kertoa omista kokemuksistani, eli itse,samoin kuin kumppanini,kumpikin aikanaan huomasimme olevamme kiinnostuneita enemmän tytöistä kuin pojista jo hamassa lapsuudessa,juuri ehkä siinä 5 vuotiaana.Lesbo,siis että osasin luokitella itseni lesboksi ihan varmaksi,tapahtui n13 vuotiaana,ja itseasiassa olin siitä ylpeä sekä helpottunut,koska tiesin miksi ja miten olen erilainen,koskaan asia ei ole hävettänyt,ahdistanut eikä nolostuttanutkaan,joitan murrosiässä kokemia kömmähdyksiä lukuunottamatta. Miehiä vihaan todella,mutta se johtuu huonoista kokemuksista,seksuaalisesta hyväksikäytöstä nuoruudessa,kumppanilleni ne sen sijaan ovat ihan mukavia kavereita,varmaan niin kuin omat mieskaverisi,kamuja ilman mitään seksuaalisia jännitteitä. Meidän suhteessa tosiaan on niin hauskasti,että,että minä olen se todella naisellinen osapuoli,lapsia kotona kotona hoitava "kotirouva" ja kumppanini "miehekkäämpi" eli käy töissä ja tahtoo että olen kotona, poraa taulukoukut seinään ja tappaa hämähäkit :) ja on fyysisesti aika poikamainen, mutta tunnen pareja,jotka ovat kumpikin ihan yhtä naisellisia tai poikamaisia...joten yksilöllistä..
...olisi tämä homoseksuaaliutta käsittelevä kirja nimeltä "ulos kaapista".
suosittelen sitä luettavaksi myös heteroille...
usein esim. homokammous johtuu ihan siitä että se asiana on niin uusi ja outo, täynnä kysymyksiä.
tässä kirjassa on teille heteroillekkin moneen kysymykseen vastaus ja laittaa miettimään tätä meidän ns. tasaarvoisuutta.
niin ja kiitos "lad" asiallisesta aloituksesta. monesti olen huomannut että täällä lesbojen seassa vierailevien heteroitten täytyy olla todella huolellisia kommenteissaan, useasti kaikki heterot huudetaan ulos.
Olen huomannut, että moni hetero (ainakin mun omassa lähipiirissä) luulee, että lesbo- tai homoparissa on AINA jommankumman oltava se "mies" ja toisen se "nainen". On ilmeisesti vaikea käsittää heterona tässä heterovaltaisessa yhteiskunnassa, että kaksi naista voi pitää toisistaan ihan sellaisenaan ilman että toinen heistä teeskentelee tai kuvittelee olevansa mies.
Ja eiköhän muuten heteroparisuhteissakin nykyään naiset tee joskus niitä perinteisiä miesten hommia ja miehet perinteisiä naisten hommia, kun sukupuoliroolit eivät ole enää niin tarkat kuin esim. joskus 60-luvulla...:)
Sitten tuosta miesvihasta... Minä en ainakaan vihaa miehiä vaan suhtaudun melko välinpitämättömästi, kuten edellä on jo mainittu. Joskus vain pistää potuttamaan kun mies ei millään meinaa uskoa etten ole hänestä kiinnostunut tippaakaan...Ei varmaan heteromiehestäkään kivalta tuntuisi jos homomiehet yrittäisivät suorasukaisesti iskeä eivätkä uskoisi kieltävää vastausta...:D
Vastaan näihin kysymyksiin ny omaltakohdaltani..
Ehkäpä jotain viitettä on ollut jo lapsena. Olin koko varhais nuoruuteni melkoisen poikamainen.
En kyl tiedostanut pitäväni enemmän niin tytöistä kuin pojistakaan. En vain ajatellut koko asiaa pienenä.
Jossain vaiheessa säikähdin kun havaitsin lievästi ihastuneeni erääseen tuttuun (13-15v). Kielsin kaikki tunteet ja ajattelin ettei se voi olla mahdollista. Olin hyvin hyvin homokriittinen.. =(
Ihastuin sitten tietysti luonnollisesti poikiin. ..ja seurustelinkin vuoden verran yhden kanssa. Kunnes ihastuin erääseen kaveriini.. Siihen loppui suhde miehenkanssa. Aloin miettimään omaa seksuaalisuuttani, ja tulin siihen tulokseen että saatan olla homoseksuaali.
Jees, en meinannut uskoa että todella ajattelisin niin. Enää ei ole mitään ongelmaa hyväksyä itseäni asian suhteen.
Kyllä jännittää miten vanhemmat/tutut suhtautuu.
Olen huomannut että roolijako on kahden samanlaisen ihmisen kanssa oudokseltaan hassua. Vaikea selittää. Mies nais rooli menee vähän vuoronperään.
Miesviha???? Mun kohal vieras käsite. Parhaat kaverini taitaa olla miehiä.
..mus taitaa olla hyvän jätkän vikaa..