Olen jo nuori aikuinen ja äitini usein huomauttelee painostani. Hän moittii kuinka takamukseni on levennyt tai kuinka vatsaan on tullut lisää makkaroita. Tiedän sen toki itsekin että olen taipuvainen pyöristymiseen toisin kuin äiti joka on aina ollut pienikokoinen ja kevyt painoinen. Itsellä on paljon isommat jalat ja luusto muutenkin eri mallinen ruumiinrakenne. Onko teillä muilla kokemuksia äidin negatiivisesta suhtautumisesta teidän ulkonäköön? Voiko siitä olla loukkaantumatta.
Onko muiden äidit
tällaisia?
81572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lisäyksenä edelliseen että olen sinkku ja mittani ovat 165 cm 74 kg. Minulla ei ole lapsia, joista kiloja olisi voinut tulla lisää.
Takapuoleni on ollut iso niin kauan kuin muistan. Molemmilla mummoitani on tullut perintöä leveän perän muodossa. Tiedän itsekin että takapuoli on leveä ja muutenkin ihmisenä olen leveän mallinen kasvot, selkä, hartiat ja kaikki. Harrastan kävelyä, punttisalia, uintia ja joskus sulkapalloa. Haaveena olisi pudottaa painoa ainakin 10 kg tuonne 64 kg kieppeille.
Rehellisesti sanottuna ja ottamatta mitenkään kantaa sun äitisi ilkeilyihin (se ei todellakaan ole oikein), niin onhan sulla tota painoa aika reilusti.
Luiden koolla voi selittää ehkä kilon eron toisen samanpituisen kanssa, ja toki leveät hartiat tai leveä lantio vaikuttaa kropan malliin, MUTTA kyllä sun täytyy myöntää että on sulla varmasti läskiäkin aika paljon tossa painossa. Ellet sitten ole todella lihaksikas, se olisi toinen selitys. Mutta se tarkoittaisi että sun pitäisi olla todellakin aktiivinen puntin nostaja.
Mä olen sua vain pari senttiä lyhyempi ja painan 20 kiloa sua vähemmän. Ja MINÄKIn voisin tästä vähän tiputtaa koska on ihan ehtaa läskiä siellä sun täällä.
Jos tuon pituisessa ja painoisessa on "ehtaa läskiä siellä sun täällä", on kyseinen henkilö liikkumaton mato.
Ihmisillä on kummalliset kuvitelmat siitä mikä on laihan ihmisen paino. Kyllä minun painoisellani voi hyvinkin olla läskiä. Jos minun rasvaprosenttini olisi esim. 15% painaisin todennäköisesti n. 45-46 kiloa. Mun rasvaprosentti on kuitenkin ihan terveen mitoissa, n. 22-23. silti sitä läskiä on. ja en ole liikkumaton mato.
Totta hemmetissä voi ja pitää loukkaantua, jos toinen arvotelee ulkonäköä. Ei sitä tarvitse sietää. Ei kellekään ole oikeutta tulla huomauttelemaan toisten ulkonäöstä. Sellainen on huonoa käytöstä ja mielen pienuutta.
opasti jo ollessani pieni, ala-astelainen, kuinka musta väri hoikentaa. Onpahan ollut pitkään tyytyväinen, kun olen pukeutunut kokomustiin 14-vuotiaasta asti (nyt 20), joskin aivan eri syistä kuin painon takia;) "Aikuisten oikeesti", kyllähän se arvostelu satutti, varsinkin kun koulussakin kaikki haukkuivat läskiksi koko peruskoulun. Seuraavaksi äiti & koulu"kaverit" haukkuivat luurangoksi, kun olin laihduttanut 46/165 mittoihin. Johtopäätös: mitäpä niitä toisia miellyttämään, ei siinä tule onnistumaan milloinkaan:)
Ihan jos totta puhutaan, tässä maailmassa on aivan mahdoton miellyttää kaikkia ihmisiä.
Mukava että olet omassa elämässäsi huomannut sen.
Itse olen nuoren naisen äiti ja olen yrittänyt opettaa tyttärelleni että riittää kun miellytätä itseäsi.
Koko muun maailman mielen mukaan et voi olla.
Jokaisella ihmisellä tässä maailmassa on oikeus olla sellainen kuin on.
Ihmisarvoa ei tarvitse lunastaa yrittämällä muuntua muiden mielen mukaiseksi.
(nyt kuollut)äitini irvi aina. Olin/olen lihavahko, mutta en possu. Se oli ilkeää.
Häijyt ihmiset tekevät siten. Äitini oli
itsekin lihava. Sille vain ei saanut sitä
sanoa.