Sosiaalilautakunnat vahvistivat vuonna 2007 yhteensä 34 359 sopimusta lapsen huollosta. Näistä 92 %:ssa sovittiin yhteishuollosta. Yksinhuolto äidille sovittiin 7 %:ssa ja isälle 1 %:ssa tapauksista.
92 tapausta sadasta sovittiin yhteishuolloksi!
Eikö tämä luku tyydytä kansalaisia?
92 tapausta sadasta sovittiin yhteishuolloksi!
Eikö tämä luku tyydytä kansalaisia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paljon oleellisempaa on asuminen. Laitapa aloittaja tilastot niistä!
t. yh-isä
n.10 000-15 000 lapsiperhettä hajoaa vuosittain, joista riitatapauksia sanotaan olevan karkeasti n. 200 vuodessa, joista 100 tapausta päättyy katkeraan oikeuskiistaan huoltajuudesta, joissa tavallisesti asetelma on se, että äiti estää/vaikeuttaa lapsia tapaamasta isäänsä, alle 10%:ssa päädytään siihen, että isä saa lastensa huoltajuuden tai lapsensa asumaan luokseen. Käräjäoikeuden ratkaisuissa isälle suodaan lähivanhemmuus selvästi useammin, kuin sosiaalitoimen vahvistamissa, vanhempien välisissä sopimuksissa. Tilasto koskee vain riitatapauksia.
prosentille yksihuoltajille on olemassa syyt, että miksi on se yksinhuoltajuus annettu.
Avioerojen yhteydessä asiat ratkaistaan oikeudessa ja ne ei taida olla näissä tilastoissa mukana.
Yksinhuollolle riitatapauksissa on aina syyt. TOinen vaihtoehto on, että asia vanhempien kesken sovitaan näin.
Kyllä avioerotapaukset ovat tilastoissa. Ei avioeron jälkeen näitä asioita automaattisesti oikeudessa ratkaista vaan ihan samalla tavalla kuin muissakin eroissa; useinmiten sopimalla. Itse avioero "tuomitaan" oikeudessa (sanamuoto käräjäoikeuden paperista).
ratkaisiin oikeudessa samalla kun hain avioeroa eikä paperit käyneet missään vaiheessa sossun kautta.
Yhteishuolloksi toki sovitaan yleensä joka taasen on sinällään vanhemmuuden kannalta yhdentekevää, mikäli asioista voidaan sopia aikuisten kesken normaalisti. Tästä 8%:sta lienee joku osa vielä sellaisia joissa isä on tuntematon virallisesti.
Eli aika pieni osa menee riitelyksi ja sehän on vain hyvä asia. Tämä ei kuitenkaan aseta isää, joka yleensä on etähuoltaja yhteishuoltajuudessa yhtään sen parempaan asemaan kuin aikoinaan jolloin lapset määrättiin automaattisesti äidilleen ja isälle tilanteesta riippumatta joka toinen vkl.
Kuinka ollakkaan on tämä selvä singaali kansalta, että isät ovat tasaveroisia huoltajia äidin kanssa. Kansaltahan tämä nimenomaan on lähtöisin koska 92% ovat kyenneet sopimaan vapaaehtoisesti yhteishuollon.
Kehtaan vielä väittää, että näissä yhteishuoltotapauksissa on suurin osa lähihuoltajana nainen. Ei sen takia, että olisi kyvykkäämpi, vaan sen takia, että nainen on yleensä se, joka jää lapsen kanssa kotiin ja mies hankkii leivän pöytään. Se ei ole tasa-arvokysymys vaan käytännön asia, koska suurin osa naisista imettää lasta.
Sitten kun ero tulee, molemmat ajattelee automaattisesti, että pikkulapsen on helpompi asua äidilään pääasiallisesti, jotkut valitsevat vuoroviikot ja todella harvat päätyvät sovussa isän luona asumiseen. Eri asia on sitten jos lapsi on jo "iso".