Haluaisin kertoa,miltä minusta tuntuu.Minä koen suurta vihaa lääkäreitä kohtaan,jotka ovat minua käyttäneet,eivät siis hoitaneet.Minua ei ole koskaan hoidettu.Vierestä olen saanut katsoa,kun muihin valetaan uskoa ja autetaan eteenpäin.Minä olin se,johon kaikki purettiin ja likasanko kaadettiin.Nyt vielä julkinen sana antaa ymmärtää,että mielenterveysongelmiin suhtaudutaan yhä kriittisemmin.Eikö jo riitä.Helppo on sanoa,että se on tuon vika tuossa,kun sillä on mielenterveysongelmia.Lääkäri viimekädessä sanelee,mikä diagnoosi on ja määrää myös jatkosta.Eikö ole vähän liikaa päätäntävaltaa yhdellä lääkärillä.Päättää toisen elämästä.Mistä lääkäri voi tietää,kuinka hyvin yksilö pärjää.Maailmassa on ongelma,mutta se ei ole minun vikani.Nyt käyn pesulla,sillä se likasanko,minkä sain päälleni,haisi kuvottavalle.Minä en ole mikään kokeilu,vaan ihminen.Toivon,että nämä lääkärit viimeinkin tuntisivat piston sydämessään.miten voi jättää auttamatta,vaikka näkee,että homma toimii?Pakosti tulee nyt mieleen se kellopeliappelsiini.Siinä leffassa on kaikki selitetty.Sitä se valtion silmätikuksi joutuminen tarkoittaa.Jotkut vaan joutuvat systeemin uhreiksi.Lopulta tapetaan.Herätkää..kohta taas jossain räjähtää joku raukka ja vie muita mukanaan.Ja yleinen viha kasvaa.
kattokaa
kellopeliappelsiini leffa
0141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.