Onko muita tapauksia että irvaillusta leveästä lantiosta tai leveistä hartioista onkin tullut kirouksesta siunaus?
häpeästä normaaliksi
kukkenheem
341803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
laurin lääkkeet
Mä sanoisin että Urho Kekkosen lääkkeet
Siljan lääkkeet
Minna Huuhkasen meininki pliis
Sillee hyvä jos on.
Syytän Ahti Karjalaista
On se vaan jännä juttu jos ei kellään muulla oo ollut liian leveetä lantiota. Ihanaa et mulla on ollut.
Eihän me semmosta ollenkaan kun ainoastaan ihan toisenlaista ja mieluiten ruotsinkielistä eikä ollenkaan leveelanteista
Halwaa punakkaa, niinku possuu.
ajattelin tätä. Leveitä hartioita ei valitettavasti ole toistaiseksi, mutta ennen häpeämäni reisien ja käsivarsien naiselliset läskit tulkitaan nykyään miehekkääksi lihakseksi (olen siis ftm). Ei mua kyllä koskaan niistä haukuttu, enkä edes ollut varsinaisesti lihava, mutta tuntuu jännältä, että se mikä ennen oli halveksuttavaa onkin nykyään kunnioitettavaa.
Nyt kehutaan sieväksi ja siroksi naiseksi... Testolla musta tulee pieni, ruikku mies. Mutta ei voi mitään. Naisen kehoon en todellakaan aio jäädä.
on se jännä juttu, että näyttää lyhyeltä, muttei oikeasti ole. Tai tietysti jos on 150-senttinen, ehkä sillon voi kuukautisten kera kasvanuttakin lyhyeksi kutsua. Mutta meille tärkeintä on oma identiteetti eikä se, mikä on "cool". Mutta et sä välttämättä jää "pieneksi ja ruikuksi", testot kasvattaa lihaksia.
joten en ihan onnettoman lyhyt. Mutta olen erittäin hento ja omistan hyvin pienet kädet ja jalat. Käsieni pienuuteen ovat ihmiset kiinnittäneet hieman huomiota jo nyt 'naisena' ollessa, eli ovat sirot ja pienet jopa naiselle...
Toivottavasti tästä vankistun. Uskon, että lihasta kertyy ihan riittävästi, mutta nuo käteni harmittavat eniten.
Onneksi omistan muuten poikamaisen kehonrakenteen eikä minulla ole lantiota juuri laisinkaan. Jotain hyvää sentään edes...
ja löydän miesten mallistosta sopivia vaatteita, yletyn korkeimmalle pisoaarille eikä kukaan kiinnitä muhun ja kokooni mitään huomiota. Kengänkoko on 40, eli ihan "normaali", eikä ihmiset toisten kenkiä yleensä sillä tavalla tuijotakaan. Ja muutenkin, ylenmääräinen pituuskasvu rasittaa soluja ja altistaa syövälle, nyt kun asia tiedostetaan, mistä sitä tietää, vaikka lyhyyttä alettaiskin ihannoida.
oli sitten ftm tai mtf. Moni nuori poika on langanlaiha, tytöt on yleensä vähän pyöreitä. Toisaalta langanlaihaa tyttöä ihaillaan, koska tytön on vaikeaa olla laiha.
juuri siro ja kevyt,vartaloni herättää ihastusta ja kateutta naisissa.PUkeudun aina naiseksi ,vaikka olisin tuuli puvussa ei kukaan sano mieheksi.
Ota sä mun kroppa, niin mä otan sun. :) oon 180 ja 44 jalka. Vähän harmittaa toi jalan koko, kun ei oo Suomessa kovinkaan hyvin saatavilla naisten kenkiä sillä koolla.
Saisit vaihdossa 167cm kalpean prinsessan kehon, joka alle 50kg ja jalan koko 37-38. Ja tästä pitäisi mies saada aikaiseksi...
Joskus luonto mokaa pahemman kerran suunnittelutöissään. :(
kiva. Tässä voi miettiä sitä, että on se "Jumala" kyllä aikamoinen, kun tälläisiä jekkuja tekee meille. Tämän takia voin aika vahvasti sanoa kannattavani evoluutioteoriaa.
Ja elämän tarkoituksesi voi siis julistaa evoluution, joka kokeilee eri variaatioita meissä ihmisissä, jotta voi sitten mennä parempaan suuntaan ja tuottaa parempia jälkeläisiä.
Tämähän on hyvä keino. Perustetaan vaihtopörssi heti kun joku keksii, miten ihmisen tietoisuus siirretään yhden kropan kovalevyltä toisen kropan kovalevylle. Olisipa upeaa herätä jonain aamuna 25 senttiä lyhyempänä, sirona ja anatomisesti oikeaan sukupuoleen kuuluvana.
miestä tai naista, mutta kyllä itseänikin tietysti harmittaa, että jotkut hiton kuukautiset pysäytti luustoni kasvun liian aikaisin. Ja mtf-ihmisillä toisin päin, ei ollut kuukautisia hillitsemässä "kehitystä". Itse olen 73 kg, mutta alle 50-kiloisella on se hyvä puoli, ettei oo ainakaan liikaa naisellisia muotoja. Niitä on hankala kätkee.
Vähän se voi kumminkin rajottaa. Itsellä on luonnostaan tosi hyvä miehen kroppa: yli 190 senttiä, leveet hartiat, kapee lantio, kirveellä veistetty naama. Tosihyvä rodunjalostuksen tulos.
Minä vaan en usko että tästä raamista millään hormooniannoksilla tai kirurgin veitsellä saa läpimenevää naista. Vaikka rasva kropassa jakautuiskin vähän eri kohtiin ja kasvot pyöristyis, niin ei sillä millään peitä raamikasta miehen kroppaa. Sillä saisi aikaan vain frankensteinin luomusta muistuttavan kummajaisen. Kai se on vähän sama juttu kuin 155-senttisellä oikein nukkemaisen sirolla ja kurvikkaalla transmiehellä olisi.
Se on sitten oma valinta haluuko elää tuijoteltavana kummajaisena vai sisäisen sukupuoliristiriidan kanssa.
mtf:llä, ymmärrän sen. Oon kuullut naisesta, joka kävi selkäleikkauksessa jossa selkää lyhennettiin, mutta en tiedä kuinka sellasia tehdään ja onko sellanen yleistä.
Tunnen 150-155-senttisiä täysin läpimeneviä ftm-miehiä. Ftm:llä läpimeno ei ole pituudesta eikä painosta kiinni. Ja painoahan voi saada lisää.
190-senttisellä transnaisella vois ehkä olla se etu, että kukaan ei uskalla vittuilla sen kokoiselle... Jos kasvokirurgiaan on varaa ja pääsee hormoneille alle 25-vuotiaana, kyllä siitä läpimenevä tulisi. Oikeestaan mä kunnioitan eniten just niitä prosessiin lähtijöitä, joilla on kaikkein huonoimmat lähtökohdat. Kyllä munkin olis kannattanut jäädä ihannekokoiseks, isorintaseks naiseks, jolla on kauniit naiselliset hiukset kuin muuttua lyhyeks, rumaks(?) mieheks, mutta mä en petä itseäni enää.
Hauska lukea omat ajatukset just toisinpäin. Mä olen just ajatellut että haluunks mä mieluummin olla ruma naiskummajainen kuin hyvännäköinen ja ihailtu mies. Mä pelkään että siinä vaihtokaupassa menettää todella paljon eli hyppää ojasta allikkoon, yhdestä epämuodostuneesta kropasta toiseen. Nykyisessä epämuodostumaa vaan ei näe kukaan muu kuin mä itse. Sitten jos käyn prosessin läpi, jokainen vastaantulija huomaa sen. Haluunko mä elää loppuelämäni tuijottelun ja hymähtelyn kohteena.
Ja sitten jo se että mä mietin tätä vaihtokauppana varmaan tarkottaa etten mä ole mikään oikea transseksuaali, luulen vaan olevani. Oikea transseksuaali ei kai mieti että kannattaako ja mistä joutuu luopumaan jos tekee sen ratkasun.
Pitää päättää jatkaako elämäänsä muiden mielestä normaalikansalaisena, vaikka itse tietää olevansa kaukana siitä. Vai meneekö korjaukseen, jonka tuloksena oma sisäinen ristiriita poistuu sisältä ja asettuu itsen ja ympäristön väliin.
Hyvässä lykyssä se raja siitä ajan kanssa hälvenee ja häviääkin. Mutta siitä ei ole ikinä etukäteen varmuutta. Tässä hyppää aina omalla riskillä pimeään.
Minä en mistään hinnasta haluaisi takaisin lähtöpisteeseen. Eipä se olisi enää kyllä mahdollistakaan.
Minäkin epäröin pitkään prosessiin lähtemistä juuri pituuteni vuoksi, kunnes sitten eräänä päivänä vaihtoehdot olivat suurinpiirtein siinä että lähdenkö korjauksiin vai juonko itseni hitaasti hengiltä, kun minkäänlaista elämäniloa ei enää ollut jäljellä.
Nyt kaduttaa että jahkailin ja pelkäsin turhaan yli vuosikymmenen ajan. Se oli täysin hukkaanheitettyä elämää kun vertaa sitä nykyiseen.
Ristiriidan voi poistaa sisältään ja siirtää itsen ja ympäristön välille. Kumman kanssa sitten on helpompi elää? Jos oman sisäisen ristiriidan kanssa on onnistunut elämään jo monta kymmentä vuotta, niin se taitaa olla turvallisuushakuisen ihmisen valinta. Jos on muutenkin tottunut uhrautumaan muiden eteen ja olemaan marttyyrina, niin aina parempi. Niinhän sitä voi jatkaa itsensäkieltäjänä ja uhrautua ristiriidattoman ympäristön puolesta.
Tuokin oli hyvin ilmaistu että se ristiriita itsen ja ympäristön väliltä voi vähitellen hälventyä, tai sitten ei. Se on kai sitä paljon puhuttua läpimenemistä. Sitten kun menee täysin läpi, ei enää synny ristiriitaa, mutta niin kauan kun näyttää joltain epämääräiseltä naisen ja miehen sekasikiöltä, niin ristiriitaa syntyy varmasti.
Niin, eikä vain näytä, vaan kuulostaa ja tuntuu, vaikuttaa.
Kysymys on kokonaisuudesta, yksi pielessä oleva asia ei välttämättä pilaa kaikkea.
Eihän pelkkä pituus estä naiseutta. Jos on kohtuullisen kapea luustoltaan, niin siitä voi tulla oikein upea naisen kroppa.
Se on sitten toista, jos on hartiat ja naama kuin Schwartzeneggerillä, täydennettynä vielä vähän apinamaisemmalla otsalla, jalat liian isot miestenkin normaalikauppoihin ja kourat kuin ojankaivajalla.
Turha sitä on tietysti kinata, mistä saa kelvollisen naiskropan ja mistä ei. Onhan naisia monenlaisia, mutta sanontaan nyt, että on varsin haastavaa yrittää saada oikein miesmäisestä vartalosta ja miesmäisistä kasvoista sellainen naisen ulkomuoto, ettei jokainen vastaantulija ihmettele, miksi tuolla miehellä on naisten vaatteet.
Kyllä se epäilytti aluksi voiko miehenturjakkeesta koskaan tulla naisen näköistä. Mutta se oli sittenkin se kevyempi punnus. Sinne pimeyteen tuli hypättyä ja huomattua että selvisi ehjänä putouksesta ja lopputuloksena oli sittenkin kelvollinen nainen.
Olen iloinen, että täällä on virinnyt hyvää, ajatuksia herättävää keskustelua transmiesten ja transnaisten välillä. :)
Sitä kun itse tuskailee kroppansa virheiden kanssa, niin onhan se lohduttavaa taas kerran huomata, että ongelmineen ei kuitenkaan ole yksin.
Toivon voimia ja jaksamista kaikille.
nyt tiede henkilöt ja nerot töihin.Siloin elämämme helpompaa ois kaikki ongelmat ois yks kaks pois
alkanut kovinkaan lupaavasti... Mua joskus jopa yllättää, kuinka mtf:t ja ftm:t pystyy keskustelemaan toistensa kanssa asiallisesti, kun tavoitteet on niin erilaiset. Toinen tuskailee miksei se parta jo kasva ja toinen pistää isoja summia palamaan, että sais sen pois. Lapsena mä olin katkera transnaisille, koska niillä oli kaikki se mitä mä halusin, ja ne luopui siitä. En voinut käsittää, kuinka joku halusi elää naisena, vaikkei olisi ollut pakko. Taisin siihen aikaan luulla, että kaikki ihmiset halusi olla poikia, mutta vaan 50% kävi tuuri. Muistan, kun olin luokkakaverini 8-vuotispäivillä, joissa oli fantasiateema, ja kaikki tytöt oli pukeutuneet prinsessoiks ja peppipitkätossuiks ym. ja mä jouduin selittään sen mielessäni, että ehkä niitten vanhemmat on pakottaneet ne pukeutumaan niin. Itse olin tietysti mieshahmossa. Mutta enää en tietenkään tunne niin transnaisia kohtaan. Ei meistä kukaan identiteettiään valitse. Itse jouduin lapsena kokemaan katkeruutta äitini taholta, kun mä en olisi halunnut mitään naisellisia juhlakenkiä ja hän syyllisti, että olen kiittämätön, koska hän itse joutui menemään koulun kevätjuhliin kumisaappaissa ja mulla olisi mahdollisuus mennä kauniissa kengissä, mutta mikään ei mulle kelpaa. Nykyään hän kyllä suhtautuu muhun hyvin.
Vähän samoja tuntemuksia on joskus ollut mullakin: miten ihmeessä joku voi haluta mieheksi? Mutta olen jo kauan sitten tajunnut, ettei kukaan halua muuta kuin olla oma itsensä ja kokonainen ihminen. Siten me transnaiset ja te transmiehet ollaan ihan samassa veneessä.