Minulla oli kuluneella viikolla aika psykiatrin luona. Minulle jäi itselleni sellainen tunne, etten ole kovinkaan 'hullu', vaan mielenterveyden järkkymiseen onkin aika selvät syyt.
Alustavan testinkin mukaan olen siis voimakkaasti estynyt. Selviää myöhemmin, onko kyseessä ihan diagnosoitava 'estynyt persoonallisuus'. Häiriöön kuuluu varovaisuus, pelot ja mm. alemmuuden tunteet. Se selittää myös arkuuden, koska kaikki uusi pelottaa ja niihin sisältyy riskejä.
Mutta miksi kannattaa kaivaa syyt ja mahdolliset diagnoosit? On hyvä selvittää masennuksen ja ahdistuksen aiheuttajat, eikä vaan vaientaa niitä antidepressiiveillä. Omalla kohdalla asiat oli viimein selvitettävä, koska puolet elämästä on jo takana, eikä tässä ole mitään tavallista saavutettu. Miten voikaan toimia normaalisti, jos pelkää aina, eikä uskalla elää?
Helkkarin kova hinta tästä estyneisyydestä on maksettu. Merkittävimmät ovat tietenkin työuran tavoittamisessa epäonnistuminen ja yksin jääminen. Estyneestä persoonallisuudesta kärsivien naisten on käsittääkseni paljon helpompaa päästä parisuhteeseen, verrattaessa estyneisiin miehiin. Estynyttä miestä ei kovin helpolla lähesty kukaan ja miten voikaan, jos istuu kotona illat pitkät. Sosiaalisissa tilanteissa on sitten niin yksin ja ujo, että ei sekään herätä kiinnostusta.
Alustavan testinkin mukaan olen siis voimakkaasti estynyt. Selviää myöhemmin, onko kyseessä ihan diagnosoitava 'estynyt persoonallisuus'. Häiriöön kuuluu varovaisuus, pelot ja mm. alemmuuden tunteet. Se selittää myös arkuuden, koska kaikki uusi pelottaa ja niihin sisältyy riskejä.
Mutta miksi kannattaa kaivaa syyt ja mahdolliset diagnoosit? On hyvä selvittää masennuksen ja ahdistuksen aiheuttajat, eikä vaan vaientaa niitä antidepressiiveillä. Omalla kohdalla asiat oli viimein selvitettävä, koska puolet elämästä on jo takana, eikä tässä ole mitään tavallista saavutettu. Miten voikaan toimia normaalisti, jos pelkää aina, eikä uskalla elää?
Helkkarin kova hinta tästä estyneisyydestä on maksettu. Merkittävimmät ovat tietenkin työuran tavoittamisessa epäonnistuminen ja yksin jääminen. Estyneestä persoonallisuudesta kärsivien naisten on käsittääkseni paljon helpompaa päästä parisuhteeseen, verrattaessa estyneisiin miehiin. Estynyttä miestä ei kovin helpolla lähesty kukaan ja miten voikaan, jos istuu kotona illat pitkät. Sosiaalisissa tilanteissa on sitten niin yksin ja ujo, että ei sekään herätä kiinnostusta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
hakenut apua.
Voin vai toivottaa onnea jatkoon.
En tiedä onko se hyvä kun olen hakenut apua. Ei ihminen juuri tämän yksinäisempi voi enää olla. Pahinta on kun on herkkä tuntemaan asioita, kuten yksinäisyyttäkin. Jos olisi enemmän sekaisin, voisi olla henkisesti helpompaa. Pää on vaan luonnostaan säädetty niin herkäksi, että siitä saa kärsiä koko kroppa. Ehkä lobotomiasta olisi apua?
Moni onnistuu ryyppäämällä peittämään pahaa oloaan. Itselle kun ei viinakaan oikein maistu. Kävin illalla muutamalla iltakaljalla keskustassa. Ei muodostunut keskustelua kenenkään kanssa, paitsi baarimikolle kerroin tilaukset. Kummallinen asiakashan minä olen. Aina liikkeellä yksin ja lähes selvinpäin.
Tulevaisuus pelottaa tietenkin. Onko sitä ylipäätään työkykyinen ja jos on, löytääkö työtä. Mielellään niin paljon työtä, ettei jää muuhun elämään aikaa. Olla kaikki päivät ja illat töissä, ettei ehdi eikä jaksa miettiä yksinäisyyttä. Ettei tarvitsisi selitellä yksin jäämistä. Että se huomattaisiin jo, ettei ole aikaa perheelle. Tällä hetkellä aikaa on liikaa. Ja välillä kysellään, olenko vielä yksin. Sitten haukutaan hitaaksi, vaikka kyseessä on vaikea ujous.
"Rakkauden lahja" -kirja on aika hyvä ja puhuttelee ainakin minua. Odotan innolla, että pääsen otsikon "Monet elävät yksin" kohdalle. Ei tämä miehenä oleminen ole aina kovin helppoa.
Työnantaja taitaa ottaa sinusta mielellään kaiken irti...
Olet jossain maininnut aiemmin että sinulla on jokin trauma, joka syynä tilanteeseesi. Siihen ei siis terapiakäynnit tuo apua siinä määrin että uskoisit pystyväsi lähestymään neitosta vielä jossain vaiheessa? Onko se ihan mahdotonta? Mikä olisi kamalinta mitä voisi tapahtua?
lahjaa. Mä taas olen kahlannut terveys- ja mielenterveys- ja lääkärikirjoja. Paljon on tietoa, liian vähän sitä tosin levitetään ihmisten yleiseen tietoisuuteen. Tuntuu, että asiantuntijat ja spesialistit panttaavat asioita ja julkaisevat ne mieluummin korrektissa muodossa. Tää on musta aika huono homma. Kehitysmaista voisimme mekin oppia, että tietoa NYT ja oikeaan suuntaan, niin tulisi toimia.
Mä en suosittele puhumaan lobotomiasta vitsinä. Sähköhoitoja käytetään masennusten hoidossa nykyään. Positiivisia tiedotteita julkaistaan, mutta se ei kerro kaikkea. Asiaa ei ole tutkittu vielä tarpeeksi. Sivuoireita ja erilaisia komplikaatioita voi tulla. Ihmisen sähkökemia on herkkä juttu, kuten ihmiselimistö muutoinkin.
Viimeisin kirja, mitä oon lukenut on Suuri suomalainen kotipsykologiakirja, Henkiseen hyvään oloon. Sieltä löytää myös kaikenlaista.
mielenkiintoista selvittää, millaisiin ongelmiin hypnoosista on apua. Oletko lukenut siitä mitään?
Niin, kyllä voi olla että edessä on vielä joskus loppuunpalaminenkin. Jos käyttää kaiken energian työhön. Varmaan markkinoinkin itseäni jatkossakin työhakemuksissa perheettömyydellä.
Ei minun terapiakäynnit oikein tuota hedelmää. En tiedä, olisko Kelan terapia tehokkaampaa.
"Siihen ei siis terapiakäynnit tuo apua siinä määrin että uskoisit pystyväsi lähestymään neitosta vielä jossain vaiheessa? Onko se ihan mahdotonta? Mikä olisi kamalinta mitä voisi tapahtua?"
Oikeastaan voisinpa joskus pystyäkin lähestyä jotakin neitosta. Tai en ehkä sittenkään... Tarvitsen hieman aikaa tutustua ihmisiin, ennen kuin voisin jutella mitään. En minä pysty nykytrendien mukaisesti tuosta vaan "iskemään" tuntematonta naista. Enkä itse asiassa haluakaan tehdä niin. Vaan että tutustuisin jossakin johonkin kivaan naiseen, jolla olisi suunnilleen samansuuntaisia ajatuksia ja harrastuksia. Ja etsin tosiaan seurustelukumppania, enkä irtosuhteita.
Kamalinta olisi tietenkin täydellinen mokaaminen. Jopa naurunalaiseksi joutuminen. Suunnilleen tyyliin: "Kato jätkä peiliin ja tuu sitten uudelleen kysymään!". Ehkä nolointa minulle olisi jälleen kerran kuulla, kuinka kiinnostavat naiset ovat jo varattuja.
Turhaa taas mietin ulkonäköongelmaa, koska sitä ei ole. Ongelmien lähtökohta on huono itseluottamus ja itsensä rakastamisen vaikeus. Edelleenkin minun pitää nähdä itseni sellaisena, millaisena toiset minut näkevät. Tilanteessani lohdullista on se, että yleensä toiset hyväksyvät minut. Pahin arvostelija itseäni kohtaan olen minä itse.
Alkaa olla aika lähteä iltalenkille. Aamulääkkeen määrää on puolitettu ja tunnen taas asioita paljon voimakkaamin. Ehkä onnellisuuspillerit tuovat näennäistä onnellisuutta, mutta samalla ne latistavat herkyyttä ja monia muita tärkeitä tunteita.
"Oikeastaan voisinpa joskus pystyäkin lähestyä jotakin neitosta. Tai en ehkä sittenkään... Tarvitsen hieman aikaa tutustua ihmisiin, ennen kuin voisin jutella mitään."
Kyse on opitusta kaavasta. Mitä enemmän harjaantumista, sitä isommat chaanssit iskeä. Se on sama kuin matikan treenaaminen: tietyn kaavan mukaan pikkuhiljaa alkaa menemään itsestään. Itse olen hiukan laiskanpuoleisesti höpöä 'kaavaa' käyttänyt, mutta päivääkään en elämästäni vaihtaisi pois. Kaikki ajallaan.
"En minä pysty nykytrendien mukaisesti tuosta vaan "iskemään" tuntematonta naista."
Kosmopolitanin ja Demin kasvattamat parikymppiset naiset eivät ole mitään tavoittelemisen arvoista seuraa. Naiset luulevat, että kaikki menee kuin Frendeissä. Miehilläkin on joskus paha päivä ja huono fiilis. Tasa- arvoa myös seurusteluun!
Shakkiklubilla on välitön ja mukava, mutta hiukan 'nössö' vanhempi mies vanhahko mies, jolla on vaimo kotona. Ihan eri planeetalta kuin parikymppiset nuoret naiset, en voisi kuvitella tämäntyyppistä neitoa tuon miehen puolisoksi.
Henk. koht parisuhde olisi valtava henkinen taakka. Siksi koitan vältellä ns. 'parituspaikkoja'. Sä et tarvi tasan muutakuin malttia. Parinvalinnan toisella rundilla, eli 35- 50 vuotiaana, YH- äidit, jotka ovat jätettynä pelimiestensä vuoksi, kaipaavat jotain höpöä romantikkoa kuten sinä. Jos ikäistäsi haet, niin olet vahvoilla, koska toinen rundi on miesten ylivaltaa. Sä oot just astumassa siihen. Malttia!
Minulla olisi hyvät saumat löytää hyvä nainen, mikäli vaan uskaltaisin tehdä jotakin asian eteen. Tutustun aika helposti ulkomaalaisiin. Muutama vuosi sitten tutustuin yökerhossa yhteen vaihtariporukkaan. Olivat muistaakseni Venäjältä ja Liettuasta. Ne tytöt ihmettelivät naisettomuuttani. Heidän mielestään kaltaisellani miehellä olisi paljon naisia ympärillä heidän kotimaassaan. Ehkä siellä naisilla on huonompi taso :(. Toisaalta hekin huomasivat ongelmani. Yksi kysyi, no mitä sä olet tehnyt asian eteen? Hm.. Noloa myöntää, mutten ole tehnyt juuri mitään...
Tiedän mitä tarkoitat puhuessasi nuorista nykynaisista. Itse yritän olla kuitenkin avarakatseisempi ja uskon, ettei ole syytä kuitenkaan yleistää. Kapakoissa ja yöklubeilla käyvät naiset mielestäni ovat kuitenkin yleensä aika pinnallisia. Siellä varmaan irtoaa helposti machoilemalla.
Minä taas niin mieluusti kävisin ns. parituspaikoissa. Mutta ei niitä ole. Kapakkameininki ei ole hyvä, eikä niissä yleensä näykään sopivia naisia. Pettyneitä yksinhuoltajia yritän vältellä viimeiseen saakka. Aina välillä rohkeimmat lyöttäytyvät yksinäisen, fiksun miehen seuraan. Koettavat tehdä vaikutusta mm. kehumalla isoa hauista... :/.
Hei Krusader! Sinä kun olet lukenut paljon historiallisia kirjoja, sanopa onko puolisoiden ikäero muuttunut entisajoista. Onko nykyään useimmiten kumppanit lähes samanikäisiä? Tunnen muutaman 40-50-luvuilla syntyneen naisen, joiden aviomiehet ovat 10 vuotta vanhempia. Mietin taas liikaa ikäkysymystä, joka on loppujen lopuksi vain numeroita paperilla.
"Pettyneitä yksinhuoltajia yritän vältellä viimeiseen saakka."
Ihan ystävällisesti vain kysyn:
mikä pettyneissä (tai siis kerran pettyneissä, eteenpäin siirtyneissä) yksinhuoltajissa on vikana...?
"mikä pettyneissä (tai siis kerran pettyneissä, eteenpäin siirtyneissä) yksinhuoltajissa on vikana...?"
Yv lähinnä etsii romanttista suhdetta, eikä mitään isän leikkimistä 5-v lapsoselle.
Mulla ei itsellä ole lapsia ja haluan rakentaa perheen lapsettoman naisen kanssa.
Nimenomaan,
miestä nainen hakee ehkä rinnalleen, taikka kosketusta varten, toiset pelkkää seksiä varten. Naiset ovat niin yksilöllisiä.
Nainen ei välttämättä edes halua esitellä tätä miestä / miesehdokasta elämässään lapselleen, oli se lapsi sitten minkä ikäinen hyvänsä,
ehkäpä pitkään aikaan tälle miehelle...
Jokaisella on oma tyylinsä tässä asiassa...
Baltian maissa ja vanhalla Äiti Venäjänmaalla kun naiset ymmärtävät meidän miesten henkisiä tuskia paremmin, eikä ulkonäköä ja rahapussia katsota niin tarkkaan, kuin meillä Suomessa.
"Hei Krusader! Sinä kun olet lukenut paljon historiallisia kirjoja, sanopa onko puolisoiden ikäero muuttunut entisajoista. Onko nykyään useimmiten kumppanit lähes samanikäisiä? Tunnen muutaman 40-50-luvuilla syntyneen naisen, joiden aviomiehet ovat 10 vuotta vanhempia. Mietin taas liikaa ikäkysymystä, joka on loppujen lopuksi vain numeroita paperilla."
Kyllä sinä naimisiin pääset kunhan olet rippikoulun käynyt ja väh. 15- vuotias.
Minusta kun taas näyttää siltä että tämä netti on täynnä hellyyden kipeitä hylättyjä/ huonosta parisuhteesta lähteneitä naisia ympäri Suomen maan, joilla on ehkä niitä lapsiakin nurkissa.
He eivät vain täytä niitä hirvittävän rankkoja ulkonäkövaatimuksia mitä suomalaiset miehet tuntuvat heiltä vaativan (eli hyvännäköiset on jo ehkä uusissa parisuhteissa).
Suomalaiset naiset vaan tuppaa olemaan niin läskiä, persjalkasta ja rumaa rotua suuremmalti osin, ei sille nyt vaan voi mitään. Missit ovat aivan minimargimaalissa, uskokaa jo. Ette te suomalaiset miehetkään mitään ihme adoniksia ole, vaikka tunnutte luulevan itsestänne jotain niin suuria. Kukkona tunkiolla tepastelette ja arvioitte naisia baareissa että "panisitko?" Sama juttu täällä netissä. Täällä vingutaan että tännekin änkeää vain kaikki rumat ja lihavat naiset, että missä on ne kauniit ja hoikat?
Herätkää nyt siitä utopiastanne huomaamaan että tässä elämässä olisi tarkoitus ihan tavallisten ihmisten välillä rakentaa ihmissuhteita.
Ja siten ihmetellään kun ollaan yksinäisiä. Kun kerta kaikkiaan tavallinen suomalainen nainen ei kelpaa.
Ja sitten haetaan palvelevaa ja kaunista ja "ymmärtävää" vaimoa Venäjältä ja Thaimaasta.
"He eivät vain täytä niitä hirvittävän rankkoja ulkonäkövaatimuksia mitä suomalaiset miehet tuntuvat heiltä vaativan (eli hyvännäköiset on jo ehkä uusissa parisuhteissa).
Suomalaiset naiset vaan tuppaa olemaan niin läskiä, persjalkasta ja rumaa rotua suuremmalti osin, ei sille nyt vaan voi mitään. Missit ovat aivan minimargimaalissa, uskokaa jo. Ette te suomalaiset miehetkään mitään ihme adoniksia ole, vaikka tunnutte luulevan itsestänne jotain niin suuria. Kukkona tunkiolla tepastelette ja arvioitte naisia baareissa että "panisitko?" Sama juttu täällä netissä. Täällä vingutaan että tännekin änkeää vain kaikki rumat ja lihavat naiset, että missä on ne kauniit ja hoikat?
Herätkää nyt siitä utopiastanne huomaamaan että tässä elämässä olisi tarkoitus ihan tavallisten ihmisten välillä rakentaa ihmissuhteita."
On totta, että ollaan Suomessa aika ulkonäkökeskeisiä, mutta saa kai miehilläkin jotain vaatimuksia olla? Yleensä iän myötä mieskin 'tottuu' keskivertoon naiskauneuteen ja rakastuu todelliseen persoonaan mitä oma nainen edustaa. Silloin pidetään siitä feminiinisestä persoonallisesta ulkonäöstä mitä oma nainen edustaa. Itse en käy baareissa nykyisin juuri lainkaan, koska en osaa ryypätä ja kinuta panoja. Alkoholi on muutenkin osaltaan pilannut monia yhteiskuntia, mukaanlukien Suomen. Etelä- Amerikassa poltettiin hatsia, se oli sentään Jumalan ja luonnon lahja ihmiselle, kun taas alkoholi on ihmisen kemikaalisesti kehitetty tuote. Itse en käytä hatsia, mutta mielialalääkkeet tuovat riittävän piristyksen päivään.
Naisilla ne vaatimukset usein on kaikkein näkyvimmät( paksu lompakko, lihakset, koko, sosiaalisuus, menneisyys, status, menestys, suoritukset...yms), kun Suomessa kaikkein heikoimmin palkatut miehet jäävät usein ilman puolisoa, asia mikä on täysin sidonnainen miessukupuoleen, koska naisilla ei samaa ongelmaa ole.
Kyllä sä tosi elämästä olet kaukana kun kissa kuusta. Kakskymppiset tytöt ei todellakaan ajattele samoin kuin sinä, yv, ei edes kaksvitoset. Kolmikymppinen yksinhuoltaja voisi jo ajatellakin jotain syvällisempää mutta sullepa ei kelpaa. Happane sitten vaan yksinäs.
yksinhuoltajilla ei liene aikaa ajatella kuin lapsia ja työtä.
Parhaiten aivot toimivat alle 20-vuotiaana, sitten alkaa alamäki.
tämä oli päivän paras vitsi tähän mennessä :)
nauran itseni kuoliaaksi...
"Kakskymppiset tytöt ei todellakaan ajattele samoin kuin sinä, yv, ei edes kaksvitoset. Kolmikymppinen yksinhuoltaja voisi jo ajatellakin jotain syvällisempää"
Niin koska minun ja Yv:n kaltaiset humaanit, inhimilliset, välittömät, aurinkoiset ja syvälliset vanhan kansan miehet kaipaamme parempaa seuraa, kuin nykyiset parikymppiset teinipissikset, jotka eivät tiedä yhteiskunnan asioista mitään.
Tiedän, että on myös parikymppisiä syvällisyyttä ja rehellisyyttä arvostavia naisia. Mulle voisi sopia joku noin 25-vuotias, jos sattuisi hyvä mäihä käymään ja sellaisen kohtaisin. Olisin monelle (hieman ujolle) naiselle unelmamies, mutta estyneenä on vaikea löytää. Kyllä meille hyvät naiset löytyy, koska olemme hyviä ja välittömiä miehiä.
"Niin koska minun ja Yv:n kaltaiset humaanit, inhimilliset, välittömät, aurinkoiset ja syvälliset vanhan kansan miehet kaipaamme parempaa seuraa, kuin nykyiset parikymppiset teinipissikset, jotka eivät tiedä yhteiskunnan asioista mitään."
Jos et ole kovinkaan 'hullu', niin mikä on syynä estyneen persoonallisuuden kehittymiseen, trauma, pelko vai jokin muu?
Miten niin työura on saavuttamatta? Opiskelet ja sitten menet töihin, olisi se sitten kuntouttava tai normaali. Ja olet kolmekymmentä vuotias, eli noin 40% elämästäsi on eletty, ei suinkaan puolet.
Se on totta, että naisilla on helpompaa sosiaalisten kontaktien suhteen, mutta mies on henkisesti paljon vapaammilla vesillä. Miehille on yksinkertaisesti tehty hirvittävä määrä asioita, jotka meille sopii.
Aasialaiset ovat kaikkein älykkäin kansa, keskim. ÄÖ on jotain 105:n luokkaa, kun esim. Suomessa on 'vain' 97 ja Ruotsissa 98. He ovatkin luoneet kaikki parhaat pelit( Shakki, Final Fantasy, tietokonepelit yms)ja nauttivat tummaa likööriä miettiessään elämän ainutkertaisuutta ja syvyyttä.
Puhut usein tuosta älykkyysosamäärästä. En ole pahemmin sen olemassaoloon kiinnittänyt huomiota. Tein kuitenkin tässä syksyllä suuntaa antavan testin Tieteen kuvalehden sivulla. Sain tulokseksi 135 ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Helpoimpia osa-alueita minulle olivat kielelliset osiot, kuten synonyymit. Ehkä minulla voisi olla verbaalista lahjakkuutta, kuten olet maininnut.
"Jos et ole kovinkaan 'hullu', niin mikä on syynä estyneen persoonallisuuden kehittymiseen, trauma, pelko vai jokin muu?"
Sen kun tietäisinkin. Olen kuitenkin hyvin yksin tämänkin ongelman kanssa. Se on niin pitkällä aikavälillä kehittynyt ominaisuus, joten on kai syytä tosiaan puhua persoonallisuuden häiriöstä. En ole kohdannut yksittäistä suurta traumaa, vaan olen lapsesta saakka vaan alkanut mennä "näkymättömäksi" ja mitättömäksi. Nyt sitä yrittää tulla taas näkyväksi.
"Puhut usein tuosta älykkyysosamäärästä. En ole pahemmin sen olemassaoloon kiinnittänyt huomiota. Tein kuitenkin tässä syksyllä suuntaa antavan testin Tieteen kuvalehden sivulla. Sain tulokseksi 135 ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Helpoimpia osa-alueita minulle olivat kielelliset osiot, kuten synonyymit. Ehkä minulla voisi olla verbaalista lahjakkuutta, kuten olet maininnut."
Virallisessa testissä ei ole kielellistä osuutta lainkaan. On muisti, kuvioiden liike, avaruuden hahmottaminen ja numerot. Yleensä nuo testit vain kertovat kuinka hyvin osaat tehdä noita testejä, koska niihin voi harjaantua.
Olen kirjoittanut pikkupoikana lehtiseen 'kirjan' älykkyystreeneistä, joissa on viisi 'kurssia', harjoitustehtäviä ja 'aito' älykkyystesti. Keksin peräti oman älykkyyttä mittaavan 'lajin'. Itse minulla oli aina vaikeuksia oman testini kanssa, ja siksi olenkin hyvin skeptinen noiden testien suhteen.
Seuraavaksi lainaan kirjastosta kirjan, jossa on kertomus näkymättömästä lapsesta. Kyseessä on siis Muumi-kirjat. Muistan hämärästi nähneeni tuosta televisiojakson, mutta kirjana se varmasti kertoo enemmän. Se kai kertoo siitä, kuinka näkymättömästä voi tulla taas näkyväksi - rakkauden avulla.
Olen lukenut tuon, mutta pidin enemmän muutamasta muusta samassa kirjassa olevasta tarinasta. Vilijonkka joka pelkäsi aina myrskyä (tai jotain sellaista), mutta sitten kun myrsky viimein tuli, se olikin vapauttavaa.
Sieltähän se vuoden 1962 kirja löytyi. Ekaa kertaa lainasin aikuisena täältä lastenosastolta :).