Onnellisuus / Tyytyväisyys

Lisääntyykö tarve olla tyytyväinen elämäänsä iän mukana? Onko onnellisuus vähempiarvoinen näin elämän ehtoopuolella? Vai saammeko onnea ja osaamme löytää onnea pienistä hetkistä arjessa?

Kun katselee elämäänsä taksepäin niin nuorena onni oli vastakkaisen sukupuoleen sidottua. Lauantaiehtoona ei voinut kuvitella olevansa kotona ja paikoillaan. Piti päästä bailuihin hillumaan. Oli myös tärkeää käydä jäähyilla ainakin yhden kaverin kanssa. Jäähyt tarkoitti meillä päin pussailua nurkan takana. Oli aika viatonta puuhaa.

Nykyään onnea on hyvä kirja,oma tupa, oma lupa, joskus tilkka viiniä, hyvä ystävä. Onnelliseksi minut tekee myös lapsenlapsen kikatteleva nauru ja vilpitön kiintymys. Joskus jonkun tuntemattoman hymy kaupungilla. Tietenkin pieni flörtti on elämän suola.

Rakkaudet tulee ja menee. Ystävyys jää!
3227
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Nyt kun mainitsit, tulee elävästi mieleen, mikä hinku nuorena todella oli päästä 'lentämään', niinkuin meilläpäin sanottiin.

Tässä iässä on ihanaa, jos ei tarvitse mennä minnekään. Kaupassakin käyn vain kerran viikossa. :)

Onnellisuus - tyytyväisyys -linjalla olihan se nuoruuden polte jotain ...

Äänestä
  • Lauantaina oli saunapäivä ja tukanpesu oli kauhea ongelma, kun ei sitä saanut kuivatettua, jos laitto papiljotit. Hiustenkuivaajat oli mitättömiä teholtaan silloin.

    Lentäminen oli suunniteltava tukan pesemisen mukaan.

    Äänestä

elänyt elämääni eri tavalla. Alle kakskymppisenä en juuri käynyt missään. Auttelin kotihommissa ja vietin vapaa-ajat perheen keskuudessa. Pussailua nurkan takana en harrastanut. Olin jo sen verran varttunut, kun tutustuin poikiin lähemmin, että asuin itsenäisesti. Nyt eläkeläisenä olen melko menevä, vaikka kotonakin viihdyn. Miehiä on leskenä ollessani ollut enemmän elämässäni kuin poikia alle kakskymppisenä. Meitä on monenlaisia elämäänsä tyytyväisiä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pikkumummukka kirjoitti:

Lisääntyykö tarve olla tyytyväinen elämäänsä iän mukana? Onko onnellisuus vähempiarvoinen näin elämän ehtoopuolella? Vai saammeko onnea ja osaamme löytää onnea pienistä hetkistä arjessa?

Kun katselee elämäänsä taksepäin niin nuorena onni oli vastakkaisen sukupuoleen sidottua. Lauantaiehtoona ei voinut kuvitella olevansa kotona ja paikoillaan. Piti päästä bailuihin hillumaan. Oli myös tärkeää käydä jäähyilla ainakin yhden kaverin kanssa. Jäähyt tarkoitti meillä päin pussailua nurkan takana. Oli aika viatonta puuhaa.

Nykyään onnea on hyvä kirja,oma tupa, oma lupa, joskus tilkka viiniä, hyvä ystävä. Onnelliseksi minut tekee myös lapsenlapsen kikatteleva nauru ja vilpitön kiintymys. Joskus jonkun tuntemattoman hymy kaupungilla. Tietenkin pieni flörtti on elämän suola.

Rakkaudet tulee ja menee. Ystävyys jää!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu