Lutheri sai

>>>>>>>>MAAILMASSA TE OLETTE MUTTA ETTE MAAILMASTA

”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta. (Room. 12:2)
Meidän on välttämättä varottava seuraamasta niin maailman tapaa kuin omaa järkeämmekin.
Maailma ei voi saada kyllikseen elämästä, kristitty sen sijaan ei voi kyllin pian saada eroa tästä elämästä.
Mitä maailma etsii, sitä kristitty pakenee ja mitä maailma pakenee, sitä kristitty etsii.”

EVANKELIUMIIN USKOMINEN, VOIMAKSI JA PELASTUKSEKSI

”Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi. (Room. 1:6)
Tätä valtakuntaa ei hallita väkivallalla, vaan sanan saarnaamisella, siis evankeliumilla. Tämä on hänen valtakuntansa. Hän hallitsee sitä siten, että koko hänen voimansa on hänen sanassaan.
Siinä valtakunnassa ovat ne, jotka kuulevat sanan ja uskovat sen.
Ihmeellinen on siis tämä valtakunta: siinä on sana ja sitä julistetaan koko maailmalle. Sen voima on kuitenkin salattu ja ainoastaan uskova havaitsee, että se on niin vaikuttava ja saa niin suuria aikaan.
Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksi antamusta sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisällistä anteeksiantamusta. (Valitut teokset 1 s.423)”

SYNNINPÄÄSTÖ

”Niin jokainen siis tästä oppikoon syntein anteeksi saamista ihmisiltä, eikä muualta etsimään. Sieltä se myös yksin löydetään; sillä näin Herramme Kristuksen käsky kuuluu: "Totisesti sanon minä teille, kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetty taivaassa."(Matt.18:1) Ja vielä: "Joille te synnit anteeksi annatte, Niille ne anteeksi annetaan." (Joh.20:23) Sillä sitä Jumala ei voi kärsiä, että jokainen omat tikapuut taivaaseen rakentaa. Hän tahtoo yksin olla ainoa rakentaja. (Huone-Postilla 19)”



*********************************************

LUTHER ISOSSA KATEKISMUKSESSA:

PYHÄ HENKI KUTSUU, KOKOAA JA VALAISEE

”Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että he sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.
Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, jonka avutta ei voi tulla Kristuksen luo.
Pyhä Henki saattaa meidät ensiksi pyhien yhteyteen, seurakunnan helmaan, jonka välityksellä hän meille saarnaa ja vie meidät Kristuksen tykö. Me emme näet, et sinä, enkä minä, totisesti Kristuksesta voi mitään tietää emmekä häneen uskoa ja häntä Herraksemme saada, ellei Pyhä Henki sitä evankeliumin saarnan kautta tarjoaisi ja helmaamme lahjana laskisi. Työ on tapahtunut ja täytetty: Onhan Kristus meille aarteen kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut ja ansainnut.
Jos tämä teko jäisi salaan, kenenkään tietoon tulematta, se olisi turha ja hyödytön; mutta Jumala on, ettei aarre jäisi haudatuksi, vaan joutuisi käyttöön ja nautittavaksi, antanut sanan tulla esiin, julistettavaksi, antanut Pyhän Hengen siinä tuomaan ja omistamaan meille tuon lunastusaarteen. Pyhitys onkin siis yksinkertaisesti vain saarnaamista Herran Kristuksen tykö ja tätä hyvyyttä saamaan. Mutta tähän emme voi itsestämme päästä.”

EI OMIN VOIMIN JA TEOIN

Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna. (Joh. 6:65)
Teidän täytyy uskoa. Kuullessanne siis uskoa kysyttävän te heti sanotte: Minä tahdon itsestäni ruveta uskomaan.
Näin te luulette uskon olevan omaa tekoanne, kykyänne ja tekemistänne.
Te käytte mielestäni liian ravakasti työhön. Sinun täytyy jättää kaikki Kristuksen tehtäväksi eikä uskoa itseesi.
Opi ensin, että usko on Jumalan lahja ja Jumalallinen voima. Näin yksin hänelle annetaan kunnia, eikä yksikään ihminen kerskaa omasta voimastaan.
Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta. (Luuk. 10:21) ”

EI OMASSA VIISAUDESSA

”Maailman viisaat tekevät kristillisessä seurakunnassa oman mielensä mukaan. Heidän on korjailtava kaikkea, minkä Jumala tekee.
Jumalaa kurjempaa ja erehtyvämpää ei ole maan päällä. Jokainen pyrkii hänen opettajakseen ja johtajakseen.
Tämä sana ei suinkaan merkitse sitä, että Jumala todella salaisi tai tahtoisi salata evankeliumin, sillä käskeehän hän saarnata sitä julkisesti kaikkialla.
Mutta hän on valinnut sellaisen saarnan, jota viisaat luonnostaan kammoavat ja joka on heidän omasta syystään heiltä salattu, koska he eivät tahdo ottaa sitä vastaan.
Jumala ei voi sietää sellaista epäuskoa ja kiittämättömyyttä, mutta ei hän silti tahdo ketään tukasta vetää.
Hän antaa mennä menojaan sen, joka ei tahdo ottaa vastaan hänen evankeliumiaan, vaan pitää itseään Jumalan sanaa viisaampana.
Yrittäköön sitten, mitä saa aikaan oman viisautensa varassa. Kuta enemmän nämä silloin seuraavat omaa viisauttaan, sitä kauemmas he loittonevat evankeliumista.
Oma viisautemme jumalallisissa asioissa on juuri se silmä, jonka paholainen paratiisissa aukaisi, kun Aadam ja Eevakin paholaisen nimessä järkeilivät. Tämä viisaus on yhä vieläkin painonamme niskoillamme.
Syntiä tosin aina on, ja hurskaat tuntevat sen, mutta se on peitetty, eikä sitä lueta meille Kristuksen tähden. Hänet uskolla käsittäessämme ei ainoakaan synti ole synti.
Mutta siellä, missä ei Kristusta eikä uskoa ole, ei ole myöskään päästöä synneistä, eikä niitä peitetä, vaan synnit luetaan, ja kadotus on edessä.”

TYYTYKÄÄMME HÄNEN TAHTOONSA

”Ilo ja suru, rauha ja rauhattomuus, kuolema ja elämä ovat täydellisesti Jumalan kädessä.
Siksi on parasta, että opimme kukin kohdallamme kiittäen käyttämään itse kullakin nyt olevia lahjoja ja tavaroita niin kuin Jumala niitä tällä haavaa antaa ja että annamme Jumalan hallita.
Jos Jumala antaa sinulle omaisuutta, iloa, rauhaa ja hyvää mieltä, niin ota se vastaan, jos hän ottaa ne pois sinulta jälleen, niin alistu kärsivällisesti Jumalan tahtoon.
Älä kuvittele, että sinulle kaikkina aikoina pitää käydä juuri niin kuin sinä kernaasti haluaisit ja että saisit elää alinomaisessa nautinnossa kuten jumalattomat kuvittelevat, sillä sinä et ole Herra. Jumala on Herra.

OI KATSOHAN LINTUA OKSALLA PUUN….

”Tehkää kuten näette lastenne tekevän! Ne asettuvat illalla levolle ja nukkuvat ilman mitään huolia. Ne eivät vähintäkään ole huolissaan siitä, mistä ne huomenna saavat keittonsa tai leivänpalasensa, sillä ne tietävät, että isä ja äiti kyllä huolehtivat siitä asiasta.

SYNNINTUNTO

”Mutta tahdon sanoa sinulle ilman leikinlaskua: Jos et enää tunne syntiä, olet varmaan synneissäsi vallan kuollut, ja se on jo liian suuri synti, kun ei sinulla ole minkäänlaista hätää eikä halua sakramenttiin, kun et välitä Jumalan Sanasta, unohdat Kristuksen kärsimisen ja täynnä kiittämättömyyttä panet alulle kaikenlaista hengellistä ilkityötä.”

YKSIN USKOSTA, YKSIN ARMOSTA, YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN

”Ellei armoa eikä uskoa saarnata, ei kukaan tule autuaaksi, sillä yksin usko tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi.
Toisaalta taas, jos uskoa saarnataan, niin kuin sitä on saarnattava, käsittävät useimmat ihmiset uskonopin lihallisesti ja tekevät hengenvapaudesta lihanvapauden.
Tämä sopimaton menettely saattaa minut toisinaan niin kärsimättömäksi, että usein toivon, että sellaiset porsaat, jotka tallaavat helmet jalkoihinsa, vielä olisivat paavin hirmuvallan alaisia. ”Sillä mahdotonta on hallita tätä Gomorran kansaa rauhan evankeliumilla.
Hurmahenkisten ihmisten ainoana päämääränä on voittaa arvonantoa ja kiitosta enemmän kuin muut.
Sellaiset oman kunnian himoitsijat eivät kerskaa Jumalasta, vaan he kerskuvat urhoollisina ja rohkeina rahvaan heitä kehuessa, jollaista kerskumista he hankkivat itselleen koukuillaan ja kujeillaan, sillä he osaavat sanoin, käytöksin ja kirjoituksin asettua miten milloinkin.
Ilman ihmisten kiitosta he ovat peräti pelkureita, sillä he vihaavat ja pakenevat Kristuksen ristiä ja vainoa.
Mutta siellä missä heillä on puolellaan suosiotaan osoittava ihmisparvi, ei kukaan ole niin röyhkeä kuin he.
Niin juonia täynnä on siis tuo peto, jonka nimi on liha, ettei se mistään muusta syystä niin luovu oikealta radalta, niin tärvele ja turmele oikeata oppia ja hajoita sovintoa seurakunnassa kuin kirotun, turhan kunnianpynnön takia.”

JUMALAN RAKKAUS IHMISTÄ KOHTAAN

VALITSEMMEKO ELÄMÄN VAI KUOLEMAN?


”Meidän Herramme ei sano, että helvetin tuli on valmistettu ihmisille, sillä vaikka he ovatkin kaikki syntisiä ja syypäitä iankaikkiseen kuolemaan, on Jumala halunnut pelastaa heidät tästä vaivasta siten, että hän on antanut Poikansa meidän puolestamme kuolemaan.
Sen tähden Hän on myös ilmoittanut pyhän tahtonsa, että tietäisimme, mitä meidän tulee tehdä palvellessamme Jumalaa ja halutessamme elää Hänen tahtonsa mukaan.
Meidän rakas Isämme on siis mielellään halunnut saattaa meidät autuudesta osallisiksi ja valmistanut meille tämän takia ikuisen tulen sijasta taivaan ja iankaikkisen elämän.
Mutta ollessamme sinne matkalla me pidämmekin syntien anteeksiantamusta Kristuksen vähäpätöisenä lahjana. Rahan ja tavaran omistaminen olisi mielestämme paljon tärkeämpää.
Jumalan käskyjen noudattamiseen ja hänen palvelemiseensa ei meillä sitävastoin ole lainkaan halua.
Tästä täytyy olla seurauksena, koskapa me pyrimme kilpailemaan itsensä perkeleen kanssa ja noudattamaan hänen tahtoaan mieluummin kuin Herran meidän Jumalamme sanaa, että me myös joudumme samasta tuomiosta osallisiksi; olemmehan sen omin voimin valmistaneet.
Asiat voisivat olla kyllä toisinkin, mutta emme itse halua omistaa parempaa osaa.”


SYNTISI ANNETAAN SINULLE ANTEEKSI


”Jumalan hyväksyminen eli hyväksilukeminen on varsin välttämätöntä ensiksikin siitä syystä, että me emme ole läpikotaisin vanhurskaita, tässä elämässä kun synti vielä on lihaan piintyneenä.
Jumala perkaa pois lihassamme jäljelläolevaa syntiä.
Edelleen Pyhä Henki joskus jättää meidät, ja me lankeamme synteihin, niinkuin Pietari, Daavid ja muut pyhät.
Mutta me saamme kuitenkin aina palata tähän oppiin: syntimme ovat peitetyt, ja Jumala ei niitä halua viaksemme lukea (Room. 4:7); ei niin ajatellen, että syntiä ei olisi olemassa,
(Sofistit ovat opettaneet: hyviä tekoja on tehtävä, kunnes emme enää ole tietoisia ainoastaan synnistä)
vaan niin, että synti tosiasiallisesti on olemassa ja että pyhät sen tuntevat, mutta että se Jumalan puolelta on unohdettu ja peitetty, kun siinä välillä on Kristus, välittäjä, ja hänet uskossa omistaessamme lankeaa luonnostaan, että mitkään synnit eivät ole syntejä.
Mikäli taas ei ole Kristusta ja uskoa, sikäli ei ole mitään syntien anteeksiantamusta, mitään peittämistä, vaan synnit luetaan viaksi ja kadotukseksi.
Näin Jumala tahtoo Poikaansa kunnioitettavan ja myös itseänsä hänen kauttaan meissä.
Emme siis määrittele kristittyä sellaiseksi, jolla ei ole tahi joka ei tunne syntiä, vaan sellaiseksi, jolle Jumala ei sitä uskon tähden Kristukseen viaksi lue.
Tämä oppi antaa omilletunnoille voimakkaan lohdutuksen keskellä todellista pelkoa. Senpä tähden emme syyttä suotta niin usein ja niin ahkerasti teroita mieliin syntien anteeksiantamusta ja Kristuksen tähden hyväksemme luettavaa vanhurskautta.”

LUTHER :AVAIMISTA

”Mutta nuo ajatukset kahdenlaisista avaimista johtuvat siitä, ettei Jumalan sanaa pidetä Jumalan sanana, vaan koska ihmiset sitä puhuvat, niin sitä luullaan pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti ja sepitetään vielä muita avaimia.
Ja kuitenkin Kristus sanoo tästä asiasta aivan selvästi, että hän tahtoo antaa avaimet Pietarille (Matt. 16:19). Hän ei sano, että hänellä on kahdet eri avaimet: vaan juuri ne samat avaimet, jotka ovat hänellä itsellä eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin hän sanoisi: Mitä sinä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille?
Ne ovat kyllä taivaan avaimet (se on totta), mutta ne eivät ole taivaassa: minä olen jättänyt ne alas maan päälle; sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne minä ne olen pannut.
Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni, hänen avaimensa ovat minun avaimeni, minulla ei ole mitään muita enkä tiedäkään mistään muista: mitä ne sitovat, se on sidottu, mitä ne päästävät, se on päästetty, aivan kuin ei olisi ketään muuta sitojaa tai päästäjää taivaassa eikä maan päällä.
Jos mahdollisesti onkin useampia tai muita avaimia olivatpa ne sitten taivaassa, maan päällä tai vaikka helvetissä, niin ne eivät ollenkaan koske minua. Minä en tiedä mitään niistä. Mitä ne sitovat ja päästävät siitä en minä välitä. Älä siis sinäkään välitä niistä äläkä anna johtaa itseäsi harhaan.
Minä katson vain sitä, mitä Pietarini sitoo ja päästää, siitä minä pidän kiinni, ja pidä sinäkin siitä kiinni, niin olet samalla minun edessäni sidottu ja päästetty. Sillä Pietari sitoo ja päästää taivaassa eikä kukaan muu. Kas tämä on oikeaa ajatusta ja puhetta avaimista. ”

”Tästä me nyt näemme mitä avaimet ovat, nimittäin Jumalan kristikunnalle Kristuksen kautta antama virka, valta tai käsky pidättää ja antaa anteeksi ihmisille heidän syntinsä. Sillä näin sanoo Kristus (Matt. 9:6): »Tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin» - hän sanoi halvatulle -»nouse» jne, ja heti sen jälkeen: »Kansanjoukot ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille.»
Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään.
Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa.”


ARMO, RAKKAUS , RISTI

ETTÄ MEILLÄ RAUHA OLISI

”Kristillinen elämä koostuu kolmesta osasta: armosta, rakkaudesta ja rististä. Kristus on ainoa ykkönen, kaikkien lukujen alku, olivatpa ne kuinka suuria tahansa. Kristillisen uskomme tärkein uskonkappale on Kristus itse. Hän on keskus. Mutta hänet löytää vain nälkäinen ja janoinen sielu.
Jumala on niin ihmeellinen, että hän on valmistanut rauhan kaikkien koettelemusten keskelle. Maailmassa on rauha vain jos mikään ei häiritse sitä. Mutta Jumala antaa rauhan, jossa ihminen levottomuuksissakin suhtautuu kaikkeen rauhallisesti ja tuntee kaiken keskellä syvää turvallisuutta.
Minä kehotan ja varoitan jokaista, ettei mietteissään liitele liian korkealle, vaan pysyy alhaalla Kristuksen seimen ja ristin äärellä. Siellä asuu jumaluuden koko täyteys todellisena.
Voi, älkää ajatelko kuinka tulisitte suuriksi. Se tapahtuu itsestään kun olette tulleet pieniksi.
Kun Kristuksen herruus astuu elämääsi, sitä seuraa pian risti.
Koko Raamattu on yhtä ristin julistusta ja kehotusta ristin kuuliaiseen kantamiseen.”

JUMALAN SANA, TURVAMME, KALLIOMME

”Ihmisoppi on epävarma tie. Sillä liukastelee, kunnes jalka ja niska murtuvat. Siksi emme tahdo perustaa uskoamme ihmisten varaan, vaan Jumalan sanaan, ainoaan kallioon.
Pyhä Kirja on peräti yksinkertainen. Jumalallinen sana ei keikaile koristeellisin sanakääntein. Siksi monet loukkaantuvat siihen, koska se on niin koruton.
Jumalan sanalla ei pidä leikkiä. Jos et ymmärrä sitä, nosta sille hattua.”>>>>>>>>>>>>

>>>>Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa sanotaan:

http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/libr ary/fi/tunnustuskirjat/puolustus/XXIVu.html

"Tämän saa aikaan evankeliumin saarna. Sehän tekee tunnetuksi Kristuksen nimen, ja näin opitaan tuntemaan Isän Kristuksessa lupaama laupeus. Evankeliumin saarna herättää uskon niissä, jotka sen ottavat vastaan. Nämä huutavat Jumalaa avuksi, kiittävät häntä, kestävät ahdistuksia häntä tunnustaessaan ja tekevät hyviä tekoja Kristuksen kunniaksi."

Tässä ilmaistaan tärkeä asia: evankeliumin saarna herättää uskon, jonka hedelmiä ovat mm. Jumalan avuksihuutaminen ja kiittäminen. Ei siis niin, että avuksihuutamisen kautta saadaan usko.

Raamatussa kyllä sanotaan, että publikaani lähti vanhurskaampana kuin fariseus rukoiltuaan Jumalalta armoa, mutta mielestäni on selvää, ettei publikaani tässä tilanteessa tullut Jumalan lapseksi; hän oli saanut vasta
heräämisen armon. Hän oli siis Jumalan silmissä kelvollisempi kuin paatunut fariseus, sillä publikaanilla oli ainakin tunto synneistään.

Corneliuskin rukoili (Ap.t.10), ja hänen rukouksensa "nousi uhrina Jumalan eteen". Hän ei kuitenkaan tullut rukouksellaan autuaaksi, vaan piti hakea Pietari, jonka julistamaa evankeliumia kuultuaan Cornelius sai Pyhän Hengen.>>>

>>>>>>>Jumalan lapsen täydellinen sotavarustus

Lukemamme sanat sopivat erittäin hyvin Lutherin taisteluvirteen. Efesoksen pieni Jumalan lasten joukko rakasti syvästi Paavalia. Kun Paavali piti jäähyväispuheensa Miletossa. Jumalan lapset itkivät ja murehtivat Paavalin poislähtöä. Tämä johtui paljolti siitä, että juuri Paavali oli ensimmäisenä tuonut Efesokseen evankeliumin suloisen sanoman. Priscilla ja Aquila olivat olleet hänen mukanaan.
Suoritan nyt pienen maantieteellisen katsauksen Efeson kaupunkiin. Efesos oli Vähä-Aasian huomattavin keskuspaikka. Siellä oli noin neljännesmiljoona ihmistä eli sen ajan mittapuun
mukaan varsin huomattava määrä. Kaupunki oli erityisen kuuluisa taiteesta, kulttuurista, filosofiasta ja myös uskonnollisuudesta. Siellä palveltiin Artemis-jumalaa.. Apostolien teoista voimme lukea , että Artemis-jumalan palvelijat loukkaantuivat syvästi Paavalin saarnaan. Kun evankeliumin saarna vaikutti parannusta ja uskoon tuloa, sillä oli seuraamuksena Artemiin temppelin rahatulojen virtaan. (Ap.t.19) Pienenä yksityiskohtana tuon kaupungin erikoisuudesta ja mahtavuudesta mainittakoon, että sen pääkatu oli marmorilla peitetty. Emme nykyaikanakaan näe marmorikatuja. Efesoksen kaupunki kilpaili voimakkaasti silloisen kulttuurikeskuksen, Kreikan Ateenan kanssa taiteessa ja muussa tällaisessa. Tuossa Vähä-Aasian kaupungissa Paavali saarnasi totuuden sanaa.

Jumalan edessä armahdettuina ja samanarvoisina

Efesolaiskirjeen alkuosassa, lukemamme tekstin edellä, kerrotaan Paavalin puheesta Efeson Jumalan lapsille. Seuroja pidettiin aluksi juutalaisten synagogassa, mutta juutalaiset eivät kauan kestäneet Paavalin saarnaa. Seuraus oli, että kristittyjen seurapaikka piti muuttaa eräälle koululle. Evankeliumi kantoi hyvää hedelmää: monet käsittivät elävän uskon. Heitä Paavali nyt muistelee rakkaudella. Efesolaiskirjettä lukiessamme meidän on tärkeä muistaa sekin, että nuo ihmiset olivat pakanuudesta uskoon tulleita. Sen tähden Efesolaiskirjeen huomattava osa on oppikirjaa, opetusta Jumalan sanan syvyydestä ja ihmeellisyydestä. Mutta perusasia on se, mistä Paavali muistuttaa :”Armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: ”Jumalan lahja se on. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi.” (Ef.2:8) Tämä on Efesolaiskirjeen alkuosa perusajatus Paavalin opetuksessa.
Jotain on kuitenkin jäänyt sanomatta, koska Paavali vielä jatkaa: ”Viimein rakkaat veljeni, olkaa väkevät Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. ”Hän ottaa esimerkin sotilasasusta ja mainitsee miekan, kilven, haarniskan ja kypärän. Paavali käytti tätä vertauskuvaa aivan määrätystä syystä, sillä Efesos oli myös Rooman valtakunnan Vähä-Aasian keskus. Siellä oli suuri varuskunta, legioona, jonka miehillä oli sotavarusteet. Kun Paavali otti tällaisen esimerkin, ihmisen oli helppo ymmärtää, millaisista asusteista oli kysymys. Sen kautta saattoi kääntää ajatuksen Jumalan antamaan varustukseen. Se oli hyvä vertauskuva. Hän sanoi myös, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän tekee Herralta saaneena, olkoon orja eli vapaa (Ef.6:8). Paavali ei jaotellut kristittyjä. Monet kristityistä olivat orjia, mutta tiedetään, että heidän joukossaan oli myös legionalaisia eli sotilaita. Jumalan edessä he kaikki olivat samanarvoisia. Tämä on meidän hyvä muistaa tänä päivänäkin. Samalla tavalla on asia edelleen.

Ainoana ohjeena Jumalan sana
”Viimein rakkaat veljeni, olkaat väkevät ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaat päällenne kaikki Jumalan sota-aseet – ei vain jotain osaa Jumalan sanan vaikutuksesta, vaan koko Jumalan sana sellaisena kuin se on. Tässä kohdassa haluan tekstiin liittyen kiinnittää huomiota siihen, että Raamatun sana on meidän ainoa oikea ohjenuoramme. Omat ajatuksemme tai parhaimmatkaan mielipiteemme eivät sitä ole, vaan ainoastaan Jumalan sana. Siitä on pidettävä kiinni.
Uskonpuhdistuksen aikana tämä asia oli eräs Lutherin tärkeä periaate ja taistelukohde. Tuohon aikaan käytettiin latinankielistä sanaa ”sola Scriptura”, joka tarkoitti: yksin Raamattu, yksin Jumalan sana, ei mikään muu. Meillä on herkkyyttä laittaa kaikkeen mukaan omia ajatuksiamme, jopa sellaisia, jotka ovat täysin vastoin Jumalan sanaa. Saatamme alkaa rakentaa uskoamme teoille, jotka eivät liity Jumalan sanan ilmoitukseen; toisin sanoen rakennamme väittämiä, että kun kristitty tekee niin ja niin, sitten hän on uskovainen. tämäkin on meille tuttua. Tätä vastaan uskonpuhdistus jatkuu tänäkin päivänä, eikä se pääty koskaan. Sen takia ”pukekaa päällenne kaikki Jumalan sota-aseet, että te perkeleen kavalia päälle karkaamisia voisitte seisoa vastaan”. Ilman Jumalan sanan täydellisyyttä emme voi taistella sielunvihollista vastaan. Jäämme nopeasti tappiolle silloin, kun meitä vastaan hyökätään. Meillä ei ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan hengellistä pahuutta vastaan taivaallisissa asioissa. Meillä on siis taistelu Jumalan ilmoittaman opin puolesta, jonka perusta ja keskeisin asia on vanhurskauttamisoppi. Sen puolesta Luther taisteli niin pitkälle, että hänelle annettiin paavin virkakirjelmä eli bulla – itse asiassa hänet tuomittiin kuolemaan siksi, että hän taisteli paavin kirkkoa vastaan. Wormsin kokouksessa hän antoi toisenlaisen vastauksen, kuin mitä roomalaiskatolinen kirkko ja paavi julistivat. Paavin joukko vetosi kirkolliskokouksen päätöksiin, mutta Luther vastasi jyrkästi ja voimakkaasti, että ne eivät pidä Jumalan sanan mukaan paikkaansa. Keisari Kaarle V antoi yhdelle avustajalleen, tohtori Eckille käskyn kysyä, tarkoittiko Luther todella sitä, että kirkolliskokous voi erehtyä, Luther vastasi, että sitä juuri hän tarkoittaa. Kirkolliskokouskin voi erehtyä, jos se ei pysy Jumalan sanassa. Yksin Jumala on erehtymätön, me kaikki muut erehdymme.
On Jumalan armoa, että elävä kristillisyys taistelee Jumalan sanan puolesta ja pitää siitä kiinni, eikä lähde kuuntelemaan muunlaisia väittämiä. Eräs vaarallinen alue on lain hengen tuominen kristittyjen joukkoon. Laki ei ole meidän auttajamme. Sitä ei ole laitettu meidän opettajaksemme. Kristus on lain täyttäjä meidän edestämme. Laki tulee täyttää, se on kyllä Raamatun vaatimus, mutta se täytetään niin, että me omistamme uskon kautta Kristuksen teon lain täyttäjänä. Hän on ainut, joka on voinut täyttää lain. Me olemme uskovaisia pelkästään Jumalan armosta. Siksi meidät on puettu vanhurskauden sota-asuun, että me kestämme nämä taistelut.
Apostoli sanoo: ”Sen tähden ottakaa kaikki Jumalan sota-aseet, että te voisitte pahana päivänä seisoa vastaan ja kaikissa asioissa pysyväiset olisitte. Niin seisokaat vyötetyt kupeista totuudella ja vanhurskauden rintaraudalla puetut.” Meidät Jumalan lapset on puettu Jumalan sanan haarniskalla, joka estää pahan palavien nuolien iskeytymisen uskomme keskukseen, sydämeen. Tästä Paavali muistutti, ja se on Jumalan sanan neuvo myös tänä päivänä. Pyhä Raamattu on Jumalan omaa puhetta, jonka pyhät Jumalan ihmiset, apostolit ja profeetat, ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta. He ovat puhuneet Pyhän Hengen kautta Jumalan sanoja. Mutta tämä ilmoituksen aika on päättynyt. Nyt ei ole enää uutta ilmoitusta. Se päättyi Kristuksen ylösnousemukseen. Jos nyt joku väittää muuta, kuin mitä Jumalan sanassa on sanottu, se ei ole totta. Se ei ole lähtöisin Jumalasta, vaan ihmisestä itsestään. Ja on sanottava, että sellainen opetus on itse sielunvihollisesta.

Rauhan evankeliumia saarnataan

Paavali jatkaa: ”Jalat valmiiksi kengitetyt, saarnaamaan rauhan evankeliumia.” Evankeliumin saarnaaminen on meidän kaikkien Jumalan lasten tehtävä. Ajattelemme joskus, että tuskin minulla on mitään tällaista tehtävää, sehän on saarnaajilla. Ei niin, vaan se tehtävä on meillä kaikilla. Me saarnaamme jo elämällämme. Rakkaat nuoret, joita täällä on paljon mukana, teidän evankeliumin työnne on erittäin laaja ja merkittävä, merkittävämpi, kuin monesti arvaammekaan. Niin kuin te elätte, niin te saarnaatte. Monet ovat heränneet tämän kautta, tiedän sen. Jotkut ovat kertoneet, että he saivat piston sydämeensä seuratessaan vanhoillislestadiolaista opiskelutoveriaan tai ystäväänsä. He näkivät, että tuossa täytyy olla jotakin erikoista. Se johti Kristuksen tykö. evankeliumin saarnan alle. Tämä on tärkeää. Me rukoilemme tänäkin päivänä, että meidän jalkamme olisivat aina kengitetty saarnaamaan rauhan evankeliumia, ja nimenomaan rauhan evankeliumia.
Tähän kohtaan hetkeksi pysähdyn. Efesolaiset tiesivät paljon rauhasta, elettiinhän aikaa, josta käytettiin nimeä ”pax Rooma”, Rooman rauha. Mutta se rauha oli hankittu roomalaisten legioonan avulla, sotilaallisella voimalla. Näennäinen rauha oli olemassa. Katsokaapa mitä tahansa historian kohtaa, nykyaikaakin, niin erittäin voimakkaasti nousee mieleen ajatus , että rauha saavutetaan sotilaallisella voimalla ja väkevyydellä. Todellinen rauha saavutetaan vain evankeliumilla. Evankeliumi on Jumalan rauhan tuoja. Se on tuonut rauhan myös meille, veljet ja sisaret. Jos nyt joku täällä oleva tuntee sydämessään rauhattomuutta, tiedä, että evankeliumin kautta sinä saat rauhattomuuden pois. Saat uskoa synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Uskon kilpi, hengen miekka ja pelastuksen kypärä

Paavali jatkaa: ”Mutta kaikissa ottakaat uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki ruman tuliset nuolet.” Meillä kaikilla on kokemusta tästä asiasta. Kun joudumme pakostakin joskus väittelytilanteisiin, niin ainut millä voimme torjua, on uskon kilpi. Uskon kilpi on Jumalan sanan mukaan keskeinen varustus. Vanhurskauttava usko on meidän voimamme ja taisteluaseemme pahuutta vastaan. Tämmöiseen haarniskaan te kaikki matkaystävät olette puetut ja tämmöinen uskon kilpi teillä on. Käyttäkää, rakkaat veljet ja sisaret ja myös te nuoret, taistelussanne uskon kilpeä.
Uskon kilven rinnalla on hengen miekka, joka on Jumalan sana. Uskon kilvellä torjumme pahan palavat nuolet. Jumalan sanalla, Hengen miekalla taistelemme ja torjumme väärät opetukset ja harhaopit. Me tarvitsemme joka päivä taistelussa näitä aseita. Kukaan meistä ei tunne itseään väkeväksi ja vahvaksi Kristuksen sotamieheksi, vaan köyhäksi ja omalta puoleltaan kelvottomaksi. Muista samalla rakas veljeni ja sisareni, että sinä olet äärettömän rikas Kristuksessa Jeesuksessa. Muista, että sinulle on annettu täydellinen Jumalan sota-asu. Sitä sinä saat käyttää.
Apostoli mainitsee vielä pelastuksen kypärän. Kypärä suojelee elintärkeitä alueita, ennen muuta aivoja. Tässä tapauksessa se tarkoittaa myös sitä, että se suojelee sitä raamatullista oppia, joka meille on annettu. Siksi päähämme on annettu rautakypärä. Me taistelemme oikean opin puolesta., niin kuin Lutherkin taisteli. Jos haluatte tutkia Lutheria ja hänen opetustaan, suosittelen luettavaksi tunnustuskirjojen kohdan, joka on Lutherin omaa käsialaa. Siellä on myös Lutherin lausumat kuuluisat sanat :”Vaikka taivas ja maa katoaisi, niin Jumalan sanasta ei katoa rahtukaan.” Ja hänen sanansa vanhurskaudesta: ”Vaikka kuka toisi toisen vanhurskauden, niin hän olkoon kirottu.” On annettu vain yksi vanhurskaus. Sen me omistamme uskon kautta, ja sen puolesta me taistelemme.

Evankeliumin hoidossa

kukapa pääsisi kerskaamaan, että on hyvin onnistunut näissä taisteluissa. Luulen, että monet ovat tunteneet mielessään, että taisteluissa on tullut haavoja. Samalla, kun Jumalan seurakunta on taisteleva seurakunta, se on myös hoitava seurakunta. Seurakuntaäiti hoitaa ja evankeliumi on hoitoväline. Siksi rakkaat veljet ovat tämänkin päivän ja näiden seurojen aikana antaneet täältä kaikua syntisille evankeliumin sanaa. Me olemme kaikki syntisiä ja erehtyväisiä. Synti aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi. Sinä, joka tunnet köyhyyttä, väsymystä, heikkoutta ja voimattomuutta – sitä, että synti on tarttunut – ylennä sydämesi uskoman armosta kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Armosta me olemme autuaat, uskon kautta, emme itse teissämme, Jumalan lahja se on – ei töistä, ettei yksikään kerskaisi.
On turvallista olla täällä Jumalan lasten keskellä. Täällä saisi kyllä vesisade loppua, mutta sitä emme rukoile, että elämän veden sade loppuisi. Sen hyvän sateen toivomme edelleen jatkuvan meidän sydämiimme. Seurojen tunnuksena on elämän lähde. Se on jokaisen kristityn sydämessä. Kristus itse sanoi: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti, vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään.” (Joh.4:14.) Sen takia veli saa pyytää veljeltä ja sisar sisarelta, ja päinvastoin, syntien anteeksiantamuksen siunausta, jos sydämessä on jotain murheen asiaa. Näin me saamme nauttia elämän vettä. Se on jumalan antama Pyhä vesi.

Rauhassa ja rakkaudessa uskon kanssa

Tekstissämme ovat vielä sanat: ”Mutta että te myös tietäisitte minun tilani ja mitä minä teen, kaiken sen on Tykikus, minun rakas veljeni ja uskollinen palvelija Herrassa, teille tiettäväksi tekevä.” Kirjeen kirjoittajana on mukana ollut myös tämä Tykikus ja ehkä joitakin muitakin, niin on pääteltävissä. ”Jonka minä teidän tykönne lähetin sen syyn tähden, että te saisitte tietää meidän tilamme ja teidän sydämenne lohduttais.” Paavali lähetti tuon uskovaisen veljen efesolaisten luokse lohduttamaan ja kertomaan sen hetkisestä tilastaan, koska uskovaisilla oli suuri huoli vankeudessa olevasta Paavalista. Paavalilla oli vankeudessa erittäin hyvä tilanne. Hän sai pitää vankihuoneessaan seurojakin, mutta perimätiedon mukaan hänet lopulta ristiinnaulittiin.
”Rauha olkoon veljille, ja rakkaus uskon kanssa, Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Armo olkoon kaikkien kanssa, jotka meidän Herraa Jeesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat.” Eikö niin, rakas läsnä oleva Jumalan seurakunta. Jumalan lapset, veljet ja sisaret – me tahdomme rakastaa Vapahtajaamme ja rukoilemme Jumalalta rakkauden voimaa sydämiimme uskon kautta. Tämä olkoon meidän kaikkien matkaeväänä myös suviseuroista lähtiessämme. Sen tähden vielä kerran tältä paikalta Jumalan palvelijana tahdon ilmoittaa teille evankeliumin siunauksen: Jeesuksen nimessä ja veressä uskokaa kaikki synnit anteeksi. Paljon näen täällä tuttuja kasvoja, niiden täytyy olla jo aika vanhoja kylläkin! Mutta uusia on tullut runsaasti, ja se on Jumalan siunausta. Jumala antakoon teille kaikille voimaa ja rakkautta uskon kautta Herraan Jeesukseen. Tätä siunausta kaipaan minäkin. Sen tähden kysyn teiltä, veljet ja sisaret, saanko uskoa matkan viat ja virheet anteeksi. – Näin minä uskon.
Herran Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimeen, aamen. >>>>>>>

http://evl.fi/Virsikirja.nsf/86746181a029c63cc2256f8800506d14/da71440c75b61a00c2256d57006ad76f?OpenDocument

Svebeliuksen katekismuksesta:

>>>>12. Mikä on synninpäästö?
Vastaus: Se on lupaus ja vakuutus syntein anteeksi saamisesta, annettu sananpalvelijoilta Kristuksen puolesta.

13. Kuka on antanut sananpalvelijalle sen voiman?
Vastaus: Kristus Jeesus, Jumalan Poika.
Ap.t.13:28. Olkoon teille tiettävä miehet, rakkaat veljet, että minä myös anteeksi annan; sillä jolle minä jotkin anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta.

14. Mistä sen tiedät?
Vastaus: Kristuksen omista sanoista, kun Hän sanoi apostoleillensa, Joh. 20:22,23: Ottakaat Pyhä Henki: joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan; ja joilla te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt. Matt. 18:18: Totisesti sanon minä teille: Kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa. Ja Pietarille, Matt. 16:19: Minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, sen pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.

15. Mitä taivaan valtakunnan avaimilla ymmärretään?
Vastaus: Se voima, jonka Kristus on antanut seurakunnalle ja erikoisesti saarnaviralle, syntiä anteeksi antaa ja pidättää.
Joh. 20:23. Katso 14 kysymys.

16. Kuinka monta näitä avaimia on?
Vastaus: Kaksi: yksi kutsutaan päästöavaimeksi, toinen side- eli pidätysavaimeksi.

17. Mikä on päästöavain?
Vastaus: Se on se voima, joka Kristuksen palvelijoille annettu on maan päällä päästää katuvaista syntistä synneistänsä ja avata hänelle taivaan valtakunta.
2 Kor. 5:20. Me ( sanoo Paavali) olemme Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.

18. Mikä on side- eli pidätysavain?
Vastaus: Se on annettu voima, jolla saarnamies sitoo katumattoman hänen syntiinsä ja sulkee häneltä taivaan ja jota pannaksi kutsutaan." >>>

Olaus Svebeliuksen Katekismus 1689, suom.1746

http://evl.fi/Virsikirja.nsf/30a7d6618ce6ab81c2256ca80040e996/cc134a10ae479cf0c2256def004083d0?OpenDocument

Silminnäkijäfaktat esiin tai edes Staubitzin tai Lutherin omat kirjalliset muistelot. Kai se tapaus, jolloin Lutherille julistettiin synnit anteeksi, olisi ollut Lutherille itselleen niin tärkeä, että hän olsi sitä itse muistellut. Vaan kun ei.
Sama koskee LLL:a. Tapausta jälken päin kuvatessaan hän mainitsee kyllä Lapin Marian, mutta ei kerro syntien anteeksi saarnaamisesta mitään.
Lutherin ja Staubitzin keskustelut on sepitetty jälkeen päin lähes sata vuotta tapahtumien jälkeen. Mitkä ovat kirjoittajan lähteet?

http://de.wikipedia.org/wiki/Johann_von_Staupitz