ja syitä siihen on varmasti monia.
Mutta kun tätä palstaa lukee, joutuu ihmettelemään, että niinkin monet lapset ovat yhä normaalin kirjoissa.
Niin sakeaa vastenmielisyyttä, inhoa ja suoranaista vihaa viatonta lasta kohtaan täällä monen viestit huokuvat.
Millaisia ihmisiä te lastenvihaajat oikein olette? Mikä teitä vaivaa? Milloin kadotitte inhimillisyyden ja lämmön?
Herätkää, hyvät ihmiset! Lapset ovat parasta ja tärkeintä maailmassa. Olkaa onnellisia, jos lähipiirissänne on lapsia. Järjestäkää heille tänä vuonna sellainen joulu, jota he muistelevat mielellään vielä sittenkin, kun te ja minä makaamme mullan alla.
Mutta kun tätä palstaa lukee, joutuu ihmettelemään, että niinkin monet lapset ovat yhä normaalin kirjoissa.
Niin sakeaa vastenmielisyyttä, inhoa ja suoranaista vihaa viatonta lasta kohtaan täällä monen viestit huokuvat.
Millaisia ihmisiä te lastenvihaajat oikein olette? Mikä teitä vaivaa? Milloin kadotitte inhimillisyyden ja lämmön?
Herätkää, hyvät ihmiset! Lapset ovat parasta ja tärkeintä maailmassa. Olkaa onnellisia, jos lähipiirissänne on lapsia. Järjestäkää heille tänä vuonna sellainen joulu, jota he muistelevat mielellään vielä sittenkin, kun te ja minä makaamme mullan alla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi vierasta lasta pitäisi rakastaa kuin omaansa? Voi esittää rakkautta, mutta ei rakastamaan voi pakottaa..
Useimmat täällä, jotka kokevat lapsen vastenmieliseksi, purkavat tällä palstalla mietteitään, mutta eivät välttämättä näytä lapselle inhoaan.
En itse voi sanoa että pitäisin mieheni lapsista, tosin eivät ole inhokkilistallakaan. Ajattelen kuitenkin lasten parasta kun he käyvät. En jätä ruoatta, ostan tarpeelliset asiat heille ja yritän järjestää jotain jännää tekemistä, mutta en voi pakottaa itseäni rakastamaan heitä.
Tuttavillani on lapsia, jotka koen todella vastemieliseksi. Kun pohdin asiaa tarkasti, ei syy ole lapsissa, vaan vanhemmissa, jotka eivät osaa kasvattaa lasta käyttäytymään vieraiden aikana/vieraiden luona...
Mutta tuon allekirjoitan, kaikille lapsille ikimuistettava (hyvällä siis) joulu, vietettiin ne exien tai nyksien tai kenen tahansa luona JA JOULUNA EI RIIDELLÄ!!!
eivät näe näiden uusioiden tekosia, vai eivätkö välitä? Jos minun uusi mies minun lapsia alkaisi arvostelemaan ja haukkumaan, saisimies lähtä käpälämäkeen saman tien.
Kellään uusiolla ei ole oikeutta puuttua toisten lasten elmään eikä haukua heidän omaa äitiään. Kellään ei ole lupaa siihen. Mutta he katsovat olevansa oikeutettuja sellaisiin toimiin, mutta auta armias, jos ex vaimo soittaa tai sanallakaan mainistsee uusion tekosia, siitä syntyy kahta kauheempi sota. Vain heillä on oikeus haukkua ja kiusata. Onneksi meillä ei tarvitse kärsiä moista toimintaa lainkaan. Huh huh.
hetkellä olet niin kovin yksin.
yksin, niin luulet että muutkin? heh... hauska olet.
miten yksin hän sattuu olemaan? Eikä liity itse aiheeseen mitenkään. Riidanhaastaja.
Miehelläni on 8-vuotias poika joka ei viihdy meillä. Lapsen äiti on ihan ok ja lahjoo ja tekee vaikka mitä että lapsi tulisi meille, jotta hänellä olisi pari vp viikonloppua kuussa. Olen sanonut miehelle että hänen pitäisi yrittää virittää lapsen kanssa enemmän jotain, että tämä tulisi mielellään meille. Mutta ei. Joskus mietin että, miksi lapsen pitää yleensä tulla jos ei viihdy, äidin kanssa ollaan samoilla linjoilla, koska näitten viikonloppujen jälkeen hän saa lapsen tiuskinnat niskaan, mutta isän mielestä pitää tulla. Joskus tuntuu, että isä ottaa lapsen vain suvun painostuksen takia. En tiedä, onko tämä hyväksi lapselle vai. Kun lapsi on meillä, hän yleensä nyhjöttää huoneessaan. En tiedä onko tämä kenekään etu, meitä on periaatteessa neljä pahoinvoivaa.
ajattelisin, että pitkällä tähtäimellä on hyvä että lapsi käy tapaamassa isäänsä. Vaikka puoli väkisin. jos nyt luovuttaa on kontaktin uudelleen löytyminen murrosiässä tosi vaikeaa.
kerran kolahti erään nuoren aikuisen kirjoitus, että ihmissuhde sekin on vaikka tapaisi kerran vuodessa. Kirjoittaja tapasi isänsa vasta aikuisena, kun lapsuudessa oli estetty isän tapaaminen
perhekyllästyminen. Kun ensimmäiseen perheeseen kyllästytään tehdään uusi perhe ja liuta lapsia, ja taas kun kyllästytään uusia tilalle. Sitten ei lapset enää tiedä kuka on isä ja äiti, kuka sisko ja veli. Perheet on mennyt niin sekaisin, ettei pieni lapsi voi sitä ymmärtää.
Minä en antanut meille tuollasta tilaisuutta lainkaan. Kun mies lähti, niin sanoin että uusionaiset eivät lapsiamme sitten tapaa, ettei meille kävisi juuri niin, että koko perhe menisi sekaisin. Onneksi oli niin tiukka siinä asiassa, että nyt ovat upeat lapset, ja tietävät mihin kuuluvat, ja ei voi olla kuin yksi ainoa perhe. Isä ei kuulu perheeseen enää, eikä hänen naikkosensa, joita emme onneksi ole koskaan nähneetkään.
En ole lastenvihaaja, vaikken rakastakaan mieheni lapsia.
Ymmärrän lasten pahoinvoinnin nykymaailmassa. Perheet voivat pahoin, on alkoholiongelmia, väkivaltaa, työttömyyttä jne. Mutta on myös ihan tavallisia perheitä, joissa on pahoinvointia. Avioerot aiheuttavat lapsille varmaan eniten pahoinvointia. Mutta kukaan ei eroa huvikseen. Eroon löytyy yleensä pätevä syy, kaikkea ei tarvitse sietää. Rakastan nykyistä miestäni vaikken rakastakaan hänen kaikkia lapsiaan, jotka pakosta asuvat pysyvästi meillä. En ole valinnut heitä (hänen lapsiaan)elämääni vaan tilanteet saavat joskus yllättäviä käänteitä. Jos äiti on pelkkää itsesääliä kerjäävä lapsistaan välinpitämätön loinen, joka ei ole koskaan kyennyt hoitamaan lapsiaan, minkäs teet.
Vaikka välillä säälin hänen lapsiaan, en silti pysty rakastamaan niin kuin omiani. Saan raivareita jos he eivät tottele ja välitä säännöistä, (niinkin pienistä kuin omien jälkien korjaaminen) Sitä ei voi tajuta kuin toinen sellainen joka joutuu elämään saman katon alla sekä omien että toisen lasten kanssa. Jos en millään saa lapsia noudattamaan tiettyjä sääntöjä perheessä, en voi kuin syyttää heidän äitiään jolla kuitenkin on ollut se suurin kasvatusvastuu heidän elämässään pienestä pitäen - ja kun äiti on suhtautunut vastuuseen niin kuin on niin mitä voi odottaa lapsiltakaan. Isäkin tietysti on vastuussa, mutta kuinka moni isä loppujen lopuksi kykenee hoitamaan sen kasvatusvastuun? He voivat olla kivoja isiä, jotka eivät pahemmin komentele eivätkä näe sontaa ympärillään jota lapset levittävät. Antavat heille kaikkea kivaa jne. Mutta kasvatuksesta eivät ymmärrä mitään. Nostan hattua kaikille niille isille jotka pystyvät johdonmukaisesti myös kasvattamaan lapsiaan.
On järkyttävää katsella sitä kurittomuutta mitä nykyajan lapset edustavat. Edes opettajaa ei kunnioiteta, vaan jos opettaja jostain asiasta lapselle huomauttaa, saa hän vihaisen äidin kimppuunsa.
Lapset saavat valita mitä syövät, mitä tekevät ja mihin menevät. Lapsilla on valta, mutta ei vastuuntuntoa. Aikuiset ovat vain viihdyttäjiä ja maksajia.
Juu, siksi lapset voivat pahoin! "Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee!" Tai kuka "vitsaa" säästää, se vihaa lastaan!"