kuten yksinelämiseen,oltuani kauan parisuhteessa,sen tiedän.
Vaikka alussa olikin vaikeuksia,mutta nyt suorastaan nautin.
Saa nousta vaukka keskellä yötä,lukemaan ja aamukahvit keittää jo vaikka viideltä.
Eli ei se aina ole huono juttu kun yksin asuu,tätä osaa nyt arvostaa todella.
Ei se niin mukavaa ollut,kun toinen vahti kaikkea ja sai kuulla olevansa,heti seonnut jos poikkesi totutusta.
Minä ainakin nautin nyt elämästäni ja samaa toivon muillekkin.Eikä tarvii riidellä mistään :)
Vaikka alussa olikin vaikeuksia,mutta nyt suorastaan nautin.
Saa nousta vaukka keskellä yötä,lukemaan ja aamukahvit keittää jo vaikka viideltä.
Eli ei se aina ole huono juttu kun yksin asuu,tätä osaa nyt arvostaa todella.
Ei se niin mukavaa ollut,kun toinen vahti kaikkea ja sai kuulla olevansa,heti seonnut jos poikkesi totutusta.
Minä ainakin nautin nyt elämästäni ja samaa toivon muillekkin.Eikä tarvii riidellä mistään :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulla yksin olo on sitä että haaveilen että olis joku vierellä. Oli sitten hyvä tai huono olo, yhdessä voitais pohtia elämän koukeroita. Mutta nyt yksin täällä pohdin näitä.
just siitä kun saa tehdä omalla tavalla juttuja.Alussa se oli todella outoa kun oli tottunut elämään aina toiset huomioon ottaen.Mutta nyt nautin täysillä:)
tottuu, ja vaikka löysään hirteen, - sannoovat :/
Mutta voi olla jos kahesta pahasta pitää valita, niin yksinolo voittaa huonon parisuhteen, - hyvin huonon..
Yksin elämiseen tosiaan tottuu. Mutta eikö se parisuhde pitäisi olla sellainen, että voisi toteuttaa itseään yhdessä. Onko se aina sellainen rajoittava tekijä, että ei voi edes valvoa silloin kun haluaa. Pitäisi osata rakentaa ne olosuhteet parisuhdetta ajatellen. Siinä pitäisi olla se oma olotila molemmilla, ettei kävisi liian ahdistavaksi. Liian usein kuulee kaipaavansa omatilaa, jota ei jostakin syystä saa parisuhteessa.
nyt asiat hyvin, kun tykkäät nykyisestä elämäntyylistäsi, onnea!
Kieltämättä joskus olisi kiva olla yksin ja puuhailla ihan mitä haluaa. Ettei tarvitsisi ottaa kenenkään mielipiteitä ja toivomuksia/vaatimuksia huomioon.
Mutta näillä mennään, tilanne on se mikä on:)
Täytyy iloita, että asiat ovat kuitenkin ihan hyvin.
Muuten tykkään yksinolosta, mutta en totu koskaan siihen, että aamukahvin joutuu itse keittämään. - Oli ennen aina päivän ihanin aloitus, kun heräsi aamulla kahvintuoksiin ja sanoihin: 'Hyvää huomenta kultaseni'.
joudun keittämään noin 360 aamuna vuodessa, harva se aamu, että saan valmiina.(
Puhumattakaan tuollaisista toivotuksista, niitä ei juurikaan kuule.
Sinulla on ollut hyvä palvelu:)
ite tässä keitellään, ja on keitelty iäti - minussako lie vika kun ei tuo palvelu pelaa..:/
kun ei ole aikanaan saanut "niskaotetta", niin nyt siitä saa kärsiä:)
Toisaalta, kun ensimmäisenä aamulla herään, niin olis se tuskallista odotella aamukahvia tyhjä muki kädessä:))
totuttelua vaatisi :)
Entä se "kulta huomenta, tuletko kahville", mie varmaan kahteleisin että missä se kulta on..:))
että kenet se nyt on kaupunkireissultaan kotiin kulettanut:)))tuollaista jos kuulisin:)
On se niin harvinaista herkkua, tuollaiset sanat.
Nautin yksinasumisesta. Kun on koko aikaisemman elämänsä vain huolehtinut muista ihmisistä. Olenkin nimennyt tämän elämänvaiheeni toiseksi elämäksi. OLen löytänyt itsestäni ihan usia piirteitä.
Pienissä, arkisissa rutiineissahan voi toteuttaa itseään vapaasti.
Yölukeminen, aamuinen kahvinkeitto!
Voivatko ne häiritä?
Tietenkin, jos on riittävän itsekäs eikä piittaa parisuhteen laadusta, voi tehdä elämän toiselle hankalaksi.
Olisi ollut parasta pysyä sinkkuna.
flunssan alun näin koneen kautta ja oli tänään päivän töissä, kyllä olen onnellinen kun ei tarvi kotona passata ketään.
Tulin keitin mehut ja laitoin itteni huoletta peiton alle ja kohta menen sinne uudestaan.
Valkosipulia, hunajaa ja kuumaa mehua koko illan.
Työkaveriparat kärsii huomenna, mutta ei voi mitään.
Minulle passaa yksinasuminen kun en ole kuitenkaan yksinäinen.