Lakanoiden kylmyys kangistaa minut.
Kylmät sormeni kirjoittavat salaa selkääsi;
Lämmitä minut!
Muuten kangistun tähän, vajoan jäiseen petiin.
Unohdun ikiroutaan.
Tuhansien vuosien kuluttua, minut kaivetaan patjasta.
Silmät jäätyneinä auki, suu suudelmaa odottaen.
Kauniina, hehkeänä minut sulatetaan,
uudeksi nimekseni tulkoon LunaNova.
ja kasvoiltani löytyy jäämiä Sensei seerumista,
katkeruuden juonteita tasoittavasta voiteesta.
Ja hitaasti sulava, treenattu vartaloni,
kimaltelee ruskeana sulavan jään alla.
Ja minua tutkiva tiedemies rakastuu minuun.
Suutelee minulle veren kohinan suoniini, ja kosketuksesta värähtelyt ihoni pintaan.
Sillä sinä et halunnut minua halata ja helliä.
Nyt odotan lopullista jäätymistä.
Tai auringon valoa, johon käännän pääni kuin kohmeinen sisilisko. Ensi keväänä elän taas.
Kylmät sormeni kirjoittavat salaa selkääsi;
Lämmitä minut!
Muuten kangistun tähän, vajoan jäiseen petiin.
Unohdun ikiroutaan.
Tuhansien vuosien kuluttua, minut kaivetaan patjasta.
Silmät jäätyneinä auki, suu suudelmaa odottaen.
Kauniina, hehkeänä minut sulatetaan,
uudeksi nimekseni tulkoon LunaNova.
ja kasvoiltani löytyy jäämiä Sensei seerumista,
katkeruuden juonteita tasoittavasta voiteesta.
Ja hitaasti sulava, treenattu vartaloni,
kimaltelee ruskeana sulavan jään alla.
Ja minua tutkiva tiedemies rakastuu minuun.
Suutelee minulle veren kohinan suoniini, ja kosketuksesta värähtelyt ihoni pintaan.
Sillä sinä et halunnut minua halata ja helliä.
Nyt odotan lopullista jäätymistä.
Tai auringon valoa, johon käännän pääni kuin kohmeinen sisilisko. Ensi keväänä elän taas.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..hrhhrrr ja nyt palelee lisää. Hieno runo kylmyydestä ja haikeasta kaipauksesta. Pidin paljon runostasi : )
Kylmyydestään huolimatta niiiin kiihkeä ja intohimoinen runo, jäinen polte oikein hohkaa tästä. Tykkään kovasti tästä hullunhauskasta paisuttelusta plus itseironiasta (Sensai seerumi :-D). Plus tästä katkeransuloisesta fantasiakostosta, siitäs sai sisiliskonkin vielä. Tämä lämmittää minua koko loppupäivän, ehkä jopa koko viikonlopun. Kiitos Liu ken oletkin, kynäsi ja älysi on terässä. Kukunor
En olisi uskonut millään, että sinäkin tuntisit vielä samoin minua kohtaan, kuin silloin joskus vuosia sitten. Tuntuu että siitä olisi jo iäisyys, mutta se tuli meidän välillämme ei vain näytä sammuvan sitten millään. En sitä kyllä toivoisikaan, sillä niin paljon se on antanut minulle uskoa huomiseen ja meihin kahteen. Olemmehan sentään toistemme hengenheimolaisia...
Oi miten palan halusta tutkiskella ja ihailla sua lähemmin, sekä uppotua syvälle sun valloittaviin itämaisiin silmiis. Sillä intohimolla ja vilpittömällä rakkaudella, jota tunnen sua kohtaan, ei ole koskaan ollut mitään rajaa. Mun ei tarvitse kuin nähdä susta vilaus jossain ja aina se vain on heräävä sieltä syvältä sisimmästä, joka on säästetty näemmä vain sinulle ikuisesti.
Äläkä huoli mun hunajaiseni, kyllä me vielä jossain kohdataan jonain kauniina päivänä. Sen voin sulle jo luvatakkin. Ja ehkä tän meidän jutun pitikin mennä juuri näin, kuin se on tähänkin asti "edennyt".
Lämöllä muistellen menneitä ja haaveillen tulevasta uudesta huomisesta, meidän yhteisestä huomisestamme...