Olen sairastanut masennusta jo kaksikymmentä vuotta, kaksisuuntaiseksi diagnosoitiin neljä vuotta sitten ja nyt todettiin kaamosmasennus. Voisiko joku kertoa onko saanut lääkettä tähän vai pitääkö odottaa Lottovoittoa että pääsee etelään, kauemmas kuin Helsinkiin, tai voisi ostaa kirkasvalolampun.
Mä sain jo yhden lääkkeen, en edes muista nimeä, mutta sivuvaikutuksena oli mahtava pahoinvointi, sekavuus ja iso väsy. Joten ne tabletit on ja pysyy kaapissa.
En jaksa/pysty/kykene odottamaan pimeän vuodenajan loppua, pelkään että ilman apua mua ei enää ole keväällä nauttimassa luonnon valosta.
Mä sain jo yhden lääkkeen, en edes muista nimeä, mutta sivuvaikutuksena oli mahtava pahoinvointi, sekavuus ja iso väsy. Joten ne tabletit on ja pysyy kaapissa.
En jaksa/pysty/kykene odottamaan pimeän vuodenajan loppua, pelkään että ilman apua mua ei enää ole keväällä nauttimassa luonnon valosta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otsikolla en halua masentaa sinua lisää, koska arvaan, että olotilasi on tosi kurja, jos se on samanlainen kuin minulla keväisin, kun valoa tuppaa joka puolelta ja paljastaa kaiken saastan sielussa ja kotinurkissa. Kuten sinäkin, ihmiset yleensä nauttivat, meikäläinen vaipuu synkkyyteen joka hieman helpottaa kesän tullen, mutta toisaalta en kärsi edes sateisista kesistäkään vaan auringosta, koska kaiken järjen mukaan silloin ei voi olla masentunut! Syyspimeällä taas "saa luvan" kääriytyä vällyjen väliin eikä tarvitse olla pakkoiloinen.
Käytän itse ahdistukseen sitalopraamia mutta lääkkeiden vaikutus on kovin yksilöllistä; tästä kirkasvalolampun tehosta en osaa sanoa mitään mutta kaiketi ei ole ihan turha juttu - eikös sitä asiantuntijatkin suosittele - enkä nyt puhu markkinamiehistä, ne nyt keksii vempeleitä joka lähtöön. Toivotan sinulle voimia, ajattele, että silloin kun sinulla alkaa elämä hymyillä, täällä joku vaipuu murheen alhoon (enkä varmaan ole ainoa), käsittääkseni kevätmasennus on tuhoisampaa, silloinhan tapahtuu eniten itsemurhiakin. Yritä ajatella asiaa näin päin.
Viesteistä, niistä oli molemmista suuri apu mulle. Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi enkä anna periksi, tästähän on loppujen lopuksi suunta vain eteen- ja ylöspäin. Lämmintä joulunodotuksen ja kynttilöiden aikaa.
Kaamosmasennus on vaikeaa. Itsellä oli mahdollisuus matkustaa aurinkoon pariksi viikoksi lokakuussa ja se kuulemma antaa kolmen kuukauden suojan. Nyt ei ole ollut mahdollisuutta ja aivan itse on pitänyt tehdä jotain, ostin "halvan" kirkasvalolampun, käytän sitä aamukahvilla ja viihdyn siinä noin tunnin, luen lehden ja jatkan kirjalla. Pidän myös huolta, että syön sitä D-vitamiinia, vaikka olen aika huono pilleristi.
Kannattaa miettiä, mikä tekee hyvää, itse aloitan jo joulua, polttelen kynttilöitä, asettelen valoja, minusta joulu on käännekohta, koska tapanina hullukin huomaa, että päivä on kukonaskeleen pidempi.
Koska tiedän tämän kaamosmasennuksen, käytän jokaisen auringonsäteen hyväksi, jos ei ihan parvekkeelle paista, niin menen viemään vaikka roskiksen ja seison viisi minuuttia nauttien matalasta auringosta. Kannattaa ottaa ainutkertainen elämä haltuun ja miettiä kaikki helpottavat keinot eikä käpertyä ainakaan itsesääliin.
Aurinko on kohta korkealla!