eilen oli hieno ilta. pieni pakkanen ja perjantai. Vaimon kanssa on mennyt pitkään hienosti kun olen ottanut itseäni niskasta kiinni viinan suhteen. Elämä on ollut tasapainoista ja mielekästä. Aamuisin kahvi on maistunut kahville ja ulkoilma on ollut kuin vitamiinia ruumille. Työ ja raha-asiat ovat olleet balansissa.
Eilen menimme työporukan kanssa hieman ulos -viihteelle. Löysin itseni tuulikaapista aamulla kello 7. Puhelin kadonnut, pankkikortti kadonnut, ja rahaa mennyt eilen varmaan miljoona! Selkä kipeä ja täynnä mustelmia, päässä iso kuhmu ja huuli revennyt? Vaimo ei ole sanonut sanaakaan ja kavereita en saa kiinni kun ei ole sitä vitun puhelinta. Olen oksentanut ja välillä itkenyt. Tärisen, häpeän tunne on sanoin kuvaamaton. Olo on kammottava, vatsassa velloo, suuta kuivaa ja tuntuu että jotain kammottavaa on eilen tapahtnut. En vaan muista mitään. Minulle ei viina sovi ja en sitä tunnu uskovan.
Kuin olisin tehtyt ison tornin leegoista ja nyt se torni on ihan paskana ja palasina. Olen umpiluupää alkoholisti paskiainen.
nyt aion elää vain päivä kerrallaan ilman alkoholia. Minkälainen ihminen oikein olen?
Tämö on kammottavaa ja syyllistä ei tarvitse etsiä. Upea elämä jälleen pirstaleina viinan takia. Miksi, miksi, miksi, miksi, miksi, miksi,,,,,,,en jaksa
Eilen menimme työporukan kanssa hieman ulos -viihteelle. Löysin itseni tuulikaapista aamulla kello 7. Puhelin kadonnut, pankkikortti kadonnut, ja rahaa mennyt eilen varmaan miljoona! Selkä kipeä ja täynnä mustelmia, päässä iso kuhmu ja huuli revennyt? Vaimo ei ole sanonut sanaakaan ja kavereita en saa kiinni kun ei ole sitä vitun puhelinta. Olen oksentanut ja välillä itkenyt. Tärisen, häpeän tunne on sanoin kuvaamaton. Olo on kammottava, vatsassa velloo, suuta kuivaa ja tuntuu että jotain kammottavaa on eilen tapahtnut. En vaan muista mitään. Minulle ei viina sovi ja en sitä tunnu uskovan.
Kuin olisin tehtyt ison tornin leegoista ja nyt se torni on ihan paskana ja palasina. Olen umpiluupää alkoholisti paskiainen.
nyt aion elää vain päivä kerrallaan ilman alkoholia. Minkälainen ihminen oikein olen?
Tämö on kammottavaa ja syyllistä ei tarvitse etsiä. Upea elämä jälleen pirstaleina viinan takia. Miksi, miksi, miksi, miksi, miksi, miksi,,,,,,,en jaksa
Vastaukset 14
Vanhimmat
voisitte työporukalla mennä uudestaan ulos, samalla tavalla. voisitte demonstroida koko illan kakki tapahtumat, sitä mukaa kun joku muistaa palan sieltä ja toinen toisen palan täältä. panisit sitten tarkkaan muistiin kaikki tapahtumat. poliisit tekevät näin kun haluavat selvittää rikoksen.
näin saisit illan tapahtumat selville, saisit nyös puhelimesi olinpaikan selville ja uuden vielä kaameamman krapulan.
Jatkuvasti kännäävilla on toleranssi sen verran korkealla, ettei vintti ihan himmene.
Sen sijaan kun ns. säälliset ihmiset lähtevät tarkoituksella kännäämään pitkän tipattoman kauden jälkeen, niin ei hyvää seuraa. Yläkerta menee sekaisin.
Tulee väkisin mieleen, kun ammoin pikkufirman omistajan kanssa lähdettiin porukalla Tallinnaan pikkujoulun viettoon.
Pomo on urheileva, bodaava, ja juomaton tyyppi, mutta piti hänenkin sitten kuppia ottaa duunareittensa kanssa.
Vossikalla ajelua ympäri kaupunkia parinkymmenen asteen pakkasella pikkutakit päällä ja viinaa juoden. Hei humma reipas !
Pitkien sekoilujen ja toilailujen jälkeen paimennettuna herra kuitenkin pääsi kotiinsa Kymenlaaksoon, ja seuraavana päivänä tekemään juhlayhteenvetoa; kaksi hammasta poikki, kadonneiksi todettuna lompakko rahoineen ja kortteineen, kännykkä, nahkatakki, silmälasit, kengät ja muisti ikäänkuin missään ei olisi käynytkään.
Harvoin ottavan on paras pysyä visusti neljän seinän sisällä.
Silloin kun olin tuurijuoppo, niin aina tosiaan tapahtui jotain kamalaa. Nykyään tissuttelen olutta ja vinkkua harva se päivä ja taju pysyy eikä mitään erikoisempaa ole vähään aikaan tapahtunut. Maksa-arvot oli viimeks kyllä 149, mutta ei tuo ole paljon mitään, koska yhdellä kaverilla oli aikoinaan kuulemma 4800, tosin se joutukin sairaalaan. Ja kai se maksakin tottuu viinaan ajan myötä?
Hyvä veli, luottamuksen palaaminen vie aikaa. Vaimo voi myös tiedostamattaan ajatella, että et ole saanut häpeääsi kummempia seurauksia juomisesta. Heti kun pääset taas viereen ja elämä maistuu, tunnet hallitsevasi homman ja otat vähän. Ja sinulla ei ole mitään jarrupintaa sitten. Viina ei sovi sinulle.
Tarvitsit selvästi tämän opetuksen, mutta sen ymmärrät myöhemmin. Viina ei ole muuttunut paremmaksi kohdaltasi. Vuosikausienkaan raittius ei muuta asiaa. Minä tiedän tämän kokemuksesta.
Pyydä vaimoltasi aikaa ja tartu kaksin käsin raittiuteen. Aina kun tekee mieli retkahtaa, muista tuulikaappiherääminen ja kysy itseltäsi, kannattaako aloittaa. Erityisen suuressa vaarassa olet sitten, kun asiat ovat taas kunnossa, uusi puhelin taskussa ja vaimo luottavaisela päällä.
Silloin mitataan, onko raittius elämäntapa. Mitataan, muistatko joka päivä, mitä olet.
Minulla on kaksi autoa ja kaksi venettä. Jokainen lehtilaatikko silti muistuttaa minua siitä, että olen pari kertaa nukkunut sellaisessakin, kun en kotiin osannut. Otan pommacia, pidän hyvästä ruuasta. Kestän kokkarit ja klubit jo.
Ollaan joskus oltu vaimon kanssa kantapäät vastakkain juomisen takia. Ajan kanssa luottamus palasi.
Raittius pitää ylläpitää.
olin 2h:n kävelyllä ja olin saunassa 20min. Pari buranaa ja sohvalle katsomaan hokia.
hiukan parempi olo mutta helvetin ahdistava.
kirjoitit hyvin. Aloituksestani voisi ymmärtää että homma olisi tavallista suomalaista dokaamista. Näin ei ole. Lukuisat käynnit A-klinikalla. AA:ssa ravasin aikanaan. Terapiat, hypnoosit ja antabukset kokeiltu. Kirjoitit juuri niinkuin se menee. Sain aikanaan aika huonot kortit. Joskus syytin muita juomisestani. Nykyyään olen realisti ja tiedän että minä itse juoman kurkkuun kaadaan. Tässä kävi juuri niinkuin kirjoitit >>Erityisen suuressa vaarassa olet sitten, kun asiat ovat taas kunnossa...
muutama vuosi sitten dokasin muuten lähes joka päivä.
Hyvä juttu, että elvyt. Mikäs meidän on ollessa. Kuulumme suureen harmaaseen armeijaan, emmekä ole yksin näissä kokemuksissamme.
Sen verran vielä sanon, että palasin itse aikoinaan AA:han viiden vuoden tauon jälkeen, kun satunnainen "kohtuukäyttö" eli reipas repsahtelu oli vienyt minut kolme kertaa putkaan, tuonut kahdet paskat housuun ja kerran olin unohtanut pakkasella viikonlopuksi parvekkeen oven auki, hukkasin talousrahoista tärkeät siivut, lapset jäivät ilman luvattuja asioita.
Teki mieli ladata hauleja hattuun.
Raitistumista saattoi auttaa sekin, että tuntemattomat naiset soittelivat kännyyn ja kiittelivät drinkeistä (?!), ja vaimo pakkasi lapset autoon ja häipyi joksikin aikaa maalle.
Palaveri-into tarttui hitaammin kuin alussa. Menin silti sitkeästi ja usein, ja eräänä päivänä ahdistavat seinät kaatuivat veks. Puolen vuoden raittiuden jälkeen mykkäkoulu alkoi helpottaa, avioeropapereita ei laitettu.
Nyt hyvitän, minkä pystyn ja muistan, mikä olen. Häpeä ja syyllisyys eivät saa juomaan enää lisää. Niihinhän viina on mahtava lääke, ja siinä on usein koukkukännin syvin salaisuus.
Nyt saunaan. Vaimo odottaa niskahierontaa.
huh. vähän erilainen tarina, mutta mulla oli kans vähän ton tyyppinen juttu viime viikolla.. Ihan hirveeltä on tuntunut. olin myös soitellut ympäriinsä ja ollut siis tosi sekava. tavaroita oli jäänyt matkalle jne..
meillä kans kotona alkaa olla niinku viimiset ajat, et näitä ei saa enää sattua. tai siis kuka sitä kestää jos ei itse oo samanlainen!
Nyt vaan mietin miten jaksaa tästä alkaa hoitamaan itseään ja tehdä muutos.
tosi pelottavaa ja surkeeta ajatella, ettei voi enää juoda! Minkälaista se elämä sit oikeestaan on. ku onhan siinä ollu mukaviakin puolia..
olo on hirveä,,,olen alkoholisti. kukaan muu ei tiedä sitä kuin minä itse.olen ollut piilojuoppo jo ainakin vuoden. ostan miltei joka päivä piilopullon ja edes aviomieheni ei huomaa kuinka paljon juon. tuntuu uskomattomalta että se ei huomaa että miten voi askel horjua kun olen mukamas juonnut yhden siiderin.mutta tuntuu etten voi itselleni mitään, aamulla hoen että nyt riitti, tänään en käy alkossa tai että nyt se alkoi, tällä viikolla en juo kuin viikonloppuna,,,ja muka huomaamattani löydän itseni alkosta ostamassa pienen pullon väkevää.vanhempani olivat kumpikin alkoholisteja ja lapsena ajattelin että aikuisena en ikinä ryhdy tuollaiseen, ja nyt huomaan päätyneeni samaan tilanteeseen.onneksi et tappele mieheni kanssa kuten vanhempani tekivät mutta pelkään sitä hetkeä kun tyttärini tajuaa.
olo on hirveä,,,olen alkoholisti. kukaan muu ei tiedä sitä kuin minä itse.olen ollut piilojuoppo jo ainakin vuoden. ostan miltei joka päivä piilopullon ja edes aviomieheni ei huomaa kuinka paljon juon. tuntuu uskomattomalta että se ei huomaa että miten voi askel horjua kun olen mukamas juonnut yhden siiderin.mutta tuntuu etten voi itselleni mitään, aamulla hoen että nyt riitti, tänään en käy alkossa tai että nyt se alkoi, tällä viikolla en juo kuin viikonloppuna,,,ja muka houmaamattani läydän itseni alkosta ostamassa pienen pullon väkevää.vanhempani olivat kumpikin alkoholisteja ja lapsena ajattelin että aikuisena en ikinä ryhdy tuollaiseen, ja nyt huomaan päätyneeni samaan tilanteeseen.onneksi et tappale mieheni kanssa kuten vanhempani tekivät mutta pelkään sitä hetkeä kun tyttärini tajuaa.
Kauan sitten joulu, vaimo odotti esikoistamme, menimme kyläilemään vanhempien luo aatoksi, siellä muutama paukku kuusen juurella, sitten haetaan kotoo kotiviiniä ....
Jouluaamu, herään kivisellä lattialla, pää pelaa sen verran että putkahan tämä on. En muista mitään, en tiedä mitä kello on, enkä kehtaa kysyä - mitähän olen tehnyt - usko pois että velloi silloin vatsassa ja pahasti. Halusin kuolla!
Lopulta ovi kilahtaa ja konstaapeli ohjaa tiskille, antaa kamat ja kenkät. Vaimo ja äiti ovat tulleet hakemaan tontun kotiinsa. Tuostakaan en sitten oppinut, kun taas alkoi menemään hyvin, niin eiku uutta putkeen vaan.
Vuosien törmäilyjen jälkeen olen nyt kohtuullisesti onnistunut, kolmen vuoden aikana 3 kompastelua joista yksikään ei onneksi ole aiheuttanut jälkipuintia eikä putkia.
Kyllä ne morkkikset menee ohi, toivois vain että jotain jäis takaraivoonkin muistutukseksi.
Tavoitteena olisi raitis joulu!
Ihan normi päivä. Uutta putkeen vaan!
Etpä ole ensimmäinen etkä viimeinen jolle noin on käynyt. Mutta sinä voit ottaa opiksesi jos haluat. Sinun täytyy saada itsesi vakuutettua siitä, että alkoholia ei sovi nauttia. Itseasiassa, sellaista ihmistä ei maanpäälle ole syntynytkään joka säilyttäisi itsekontrollinsa kun tarpeeksi juo!
Etanoli on myrkkyä ja pitää etsiä päänsä sisältä syyt miksi tällä myrkyllä täytyy itsensä aina huumata.
Sinun on annettava anteeksi itsellesi omat mokailusi ja kaduttava niitä vilpittömästi. Mutta muista että mikään ei tapahdu hetkessä.
Ja muista ettet voi tehdä enempää kuin mihin kykenet, älä vaadi itseltäsi liikoja! Nöyryydellä ja sillä, että hyväksyt itsesi ja menneisyytesi, pääset jo pitkälle. Loppuelämäsi ensimmäinen päivä voi olla tänään tai vuoden päästä tai... Itse päätät mitä oikeasti haluat elämälläsi tehdä.
Minä kerron myös tarinan.
Joku 7-8 vuotta sitten Jouluna, oli aaton aattoilta. Päätin siinä että otan muutaman olusen illan ratoksi. Edellisen ryyppäilyn seuraukset olivat mielestä pois pyyhkäisty. Olevinani katsoin telkkaria, join olutta ja nautin tunnelmasta. Todellisuudessa halusin humaltua mahdollisimman äkkiä ja auoin oluen toisensa jälkeen. Tarpeeksi kun olin kitannut päätin lähteä baariin. Puoliso yritti saada minua jäämään kotiin, vetosi ja huusi. Mutta minäpä sanoin että parille vaan menen, että tulen viimeistään tunnin päästä takaisin.
Noh, alkuillan baarissa muistan oikein hyvin. En ollut mielestäni kerennyt vielä kunnolla aloittaa juttua kun jo vaimo soitti että missäs olet, olet ollut jo yli kaksi tuntia reissussa. Minä että ihan kohta tulen, tulen tulen, olinhan luvannut viettää illan kotona ja minä olin lupauksieni mittainen mies!
Jossakin vaiheessa sitten filmi katkesi ja seuraava muistikuva on kun istuin autossa joka oli ajettu metsään. Ja ympärilleni katsellessa totesin auton vielä olevan meidän auto jota joku kapakassa tapaamani tyyppi oli ajanut. Siitä sitten poliisikyydillä putkaan. Eikä se paljon miltään tuntunut, niin paatunut paholainen olin tuohon aikaan. Aamulla kun päästiin pois niin tehtiin inventaario rahoista ja mentiin lähimään kaljakuppilaan "aamupalalle".
Sinne meni auto ja ihme oli ettei mennyt vähintään terveyskin, saati henki. Olin ostanut auton edellisenä kesänä ja se maksoi 21.000 Markkaa.
Tästäkään en oppinut yhtään mitään, vaan minun piti juopotella vielä vuosikaudet ja kärsiä toinen toistaan pahempia kännimokailuja, morkkiksia ja krapuloita.
Lopulta olin masentunut, ihmisarka hermoraunio joka joi ja itki, itki ja joi. Itkin sitä, kun en halunnut juoda mutta en voinut olla juomattakaan. Kunnes ymmärsin että ei kenekään ihmisen ole pakko juoda tai tehdä mitään sellaista mitä ei itse halua. Kaikki lupaukset ovat tuttuja ja yhtä monta lupausta on annettu ja petetty. Enää en lupaa mitään, vaan minun täytyy teoillani osoittaa että olen muuttunut ihminen.
Olipa sulla halpa auto, ei tollasesta kande välitää.
Ekun uuttaa putkee päälle!