hehkuva hiillos jäänuotiolla
kuin kipinä kädessäsi
on tämä maailmamme
se missä kuiskaus on huuto
ja sanat toistemme vankina
sisällä lämpösi
kätesi varmana
piirissä sydämesi hehku
siellä katse
hieman surullinen
tähdissä tuikkiva hymy
ja aamuyön pakeneva kuiskaus
nyt kirjoitan
viimeiset rivit
pakenevaan hiekkaan
yön jälkeen, nousuveden aikaan
ovat sanani poissa
kuin kipinä kädessäsi
on tämä maailmamme
se missä kuiskaus on huuto
ja sanat toistemme vankina
sisällä lämpösi
kätesi varmana
piirissä sydämesi hehku
siellä katse
hieman surullinen
tähdissä tuikkiva hymy
ja aamuyön pakeneva kuiskaus
nyt kirjoitan
viimeiset rivit
pakenevaan hiekkaan
yön jälkeen, nousuveden aikaan
ovat sanani poissa
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja rakkaus elää runosi säkeissä Darkkis.
Kielikuvat ovat tyypillisen taitavia Sinun kir-
joittamaksi. Toinen säe ja runon loppu, kovin
haikeita, mutta kokonaisuus on upea.
Kaunis ja taidokas runokokonaisuus on tämä.
Vahva on runosi,jossa on voimaa
takana jonka lukijakin tuntee
lukiessaan - ainakin minä.
Todella voimakkaan runon
olet saanut aikaan.
Eivät ole koskaan kokonaan poissa - aalto vie ne vain mennessään...
Hieno tunnelma niin kuin Sinä sen osaat
runot sen kun vaan paranee ja paranee,,
,,,tää on jo helmi,,,
,,yönhelmi,,tätkin lukee aina vaan uudelleen ja uudelleen,,,
,,,,,,,nauttien,,,,
,,,,,,,,ja kahveeta ryyst*
,,,nöyrä kiits darkkis ja pirtsakkaa päevää~~
Kiitos lukijoille..
Runolla ei ole sen kummempaa taustaa, syntyi yhden illan ajatuksista.