Onko tämä pakko-oireilua?
Olen terve, työssäkäyvä aikuinen. Lapsuuteni oli ihana, nuoruudessani minua koulukiusattiin rankasti, joka aiheutti kovan uhman ja taistelunhalun. En siis lamaantunut ulkoisesti. Nyt elän hyvää elämää lukuunottamatta outoa oireilua.
Vaihdan vaatteita.Siis saatan vaihtaa vaatteita useaan otteeseen päivän aikana, mietin jatkuvasti vaatteita (en tuhlaa vaatteisiin kuitenkaan). Saatan lähtä kotoa, mutta palata vaihtelemaan, jolloin asiat mutkistuvat ja vievät aikaa.
Kuulostaa pikkuasialta, mutta jotenkin asia on todella hankala. En sinällään mieti ulkonäköäni, enkä ole hienosteleva. Luulen juuren löytyvän jostain itseluottamuksen puutteesta, kyseessä on pakkotoiminto, jota en voi pelkällä tahdonvoimalla saada kuriin.
Miten asiassa eteenpäin? Pelkkä päätös "tänään en vaihda kun yhden kerran vaatteita" kestää korkeintaan puoleenpäivään. Raskas työpäivä tai stressi pahentaa oiretta.
Asian salaaminenkin on vaikeaa, lomatkin saattaa mennä vaatteiden ja asusteiden kanssa puljatessa, se on ihan kamalaa. Nauratte ehkä, mutta ei ole naurun asia lainkaan.
Mistä pakko-oireilu kertoo ja mistä se tulee, mitä minun tulisi ajatella ja itselleni selittää? Olen kova itseäni kohtaan, pidän ns rimaa korkealla? Kertooko oire jotain tästä? Jos jollain samantapaista, kertokaa ihmeessä!
Olen terve, työssäkäyvä aikuinen. Lapsuuteni oli ihana, nuoruudessani minua koulukiusattiin rankasti, joka aiheutti kovan uhman ja taistelunhalun. En siis lamaantunut ulkoisesti. Nyt elän hyvää elämää lukuunottamatta outoa oireilua.
Vaihdan vaatteita.Siis saatan vaihtaa vaatteita useaan otteeseen päivän aikana, mietin jatkuvasti vaatteita (en tuhlaa vaatteisiin kuitenkaan). Saatan lähtä kotoa, mutta palata vaihtelemaan, jolloin asiat mutkistuvat ja vievät aikaa.
Kuulostaa pikkuasialta, mutta jotenkin asia on todella hankala. En sinällään mieti ulkonäköäni, enkä ole hienosteleva. Luulen juuren löytyvän jostain itseluottamuksen puutteesta, kyseessä on pakkotoiminto, jota en voi pelkällä tahdonvoimalla saada kuriin.
Miten asiassa eteenpäin? Pelkkä päätös "tänään en vaihda kun yhden kerran vaatteita" kestää korkeintaan puoleenpäivään. Raskas työpäivä tai stressi pahentaa oiretta.
Asian salaaminenkin on vaikeaa, lomatkin saattaa mennä vaatteiden ja asusteiden kanssa puljatessa, se on ihan kamalaa. Nauratte ehkä, mutta ei ole naurun asia lainkaan.
Mistä pakko-oireilu kertoo ja mistä se tulee, mitä minun tulisi ajatella ja itselleni selittää? Olen kova itseäni kohtaan, pidän ns rimaa korkealla? Kertooko oire jotain tästä? Jos jollain samantapaista, kertokaa ihmeessä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei
minullakin on ollut samantapaisia asioita elämässäni. Muistan lapsuudestani kuinka oli ihan pakko vaihtaa joku vaate toiseen, kun olo oli aika kamala jos piti sitä "väärää" vaatetta päällä. /tai väri ´joka ei tuntunut hyvältä.../ muistan että saattoi olla tosi kauhea olo.
ja miten se paha olo kyllä helpotti vaatteen vaihdosta, useimmiten.
Jos se ei sinua vaivaa, niin ei kai siinä mitään ole, vaihdat vaan...mutta ajattelen omasta kokemuksestani, että se on joku sijaistoiminto jollekin muulle asialle.
Ehdotan että otat yhteyttä vaikka työpaikkasi työterveydenhuoltoon, juttelet tästä asiasta. Tiedät varmaan itse että tarvisi puuttua asiaan. Nyt ehkä vielä toimii vaihtaa toinen vaate päälle ja olo paranee. Mutta ei se ehkä toimikaan jonkun ajan päästä.
Ehkä sinulla on kovin paineenalaista elämää? Tartu kuitenkin asiaan nyt ja hae apua! Nopeasti!
tämä on asia mihin sinun ei tarvi uhrata elämästä yhtään ylimääräistä energiaa.
Pakko-oireilu on seurausta piilevästä tai tiedostetusta ahdistuksesta. Puhun omasta kokemuksesta ja siitä, mitä pakko-oireilusta tiedetään lääketieteelliseltä näkökannalta.
Kertomasi perusteella pakko-oireilusi liittyy siihen, että olet ankara itsellesi. Huomioi, etten voi varmasti tietää, mutta pyysit neuvoa ja sen perusteella arvioin.
Voit yrittää kotikonstein seuraavia asioita pakko-oirelusta päästäksesi: Älä mielistele ketään ihmistä. Koita ajatella, että on aivan helvetin sama mitä sinulla on päällä. Ota sellaista hallittua aggressiota pakko-oireesi kohdetta eli vaatteiden jatkuvaa vaihtamista kohtaan. Lopeta kaikki kiltteys kaikkea ahdistavaa kohtaan. Kokeile esim. huutaa itsellesi, että perkele nyt loppuu tämä vaaterumba. Suutu oikein kunnolla pakko-oireelle. Toinen kokeilun arvoinen juttu voi olla se, että annat pakko-oireen vaan tulla etkä reagoi siihen. Se on vaikeata. Sinulle tulee pakkomielle vaihtaa vaatteita, mutta et tee niin. Ahdistuksesi kasvaa, mutta takaan sinulle, että jos vain annat ahdistuksen vaivata muutamia tuntejakin,olosi helpottuu. Et välitä mitään siitä painostavasta tunteesta, että vaatteet on vaihdettava.
Sinun kannattaa joka tapauksessa selvittää ahdistuksesi todellinen syy, joka pakko-oireilua aiheuttaa. Luovu riman pitämisestä korkealla suorituksiin liittyvissä asioissa. Tee mielummin kuin mietit tekemisen tulosta. Tarvitset tervettä minä olen tärkein-asennetta ja minuahan eivät muut pallota, enkä minä todellakaan tee jotain helvetin vaatteiden vaihtoa, kuin vain silloin kun ITSE HALUAN. Kasvata itsetuntoasi kaikella tavalla. Se tarkoittaa myös sitä, että muiden pillin mukaan et orjallisesti tanssi, etkä miellytä toisia. Olet sellainen kuin sinusta tuntuu, tietenkin työpaikan ja yhteiskunnan pelisäännöt huomioiden.
Älä salaa asiaa keneltäkään läheiseltäsi ja jos se häiritsee työtäsi, kerro pomollesi rohkeasti vaivastasi, joka on pakko-oireinen häiriö. Älä välitä mitään, mitä hän ajattelee tai läheiset. Se on heidän asiansa. Sinun olosi helpottuu varmasti edes vähän.
Jos ei tunnu auttavan, käännyt psykiatrin puoleen. Tehokkaita lääkkeitä ilman mitään ihme sivuvaikutuksia löytyy! Terapiakin voisi olla harkinnan arvoinen juttu. Minulla siis auttoi asenteen muuttaminen kovaksi tiettyjä ihmisiä ja oireita kohtaan. Koko ajan on päällimmäisenä ajatus: Minähän en sinua miellytä ja teen vain mitä haluan ja hoidan työni MIETTIMÄTTÄ TULOKSIA.
Paranemisia!
Kiitos vastauksista. Rima on korkealla, häpeäntunne ja riittämättömyyden uhka seuranani. Mietiskelemisiin, voimia kaikille täällä kippuroiville!
Pelkkää asiaa tässä viestissäsi, zopi. Hienosti ja selkeästi huomaa että kokemuksen rintaäänella kirjoitettua tekstiä.
Edelleen, Edna Foan kirja voi olla joillekin hyvä apu, kun puhutaan lievistä vaivoista. Tältä palstalta löytyy kirjan tiedot.