Ystäväni, joka tietää kiinnostukseni salapoliisiromaaneihin, kysyi olenko kiinnostunut todellisista rikoksista ja rikospaikoista. Hän oli lukenut lehtijutun ihmisistä, jotka leiriytyvät Bodom-järvelle ym.
Olen lukenut joistain kotimaisista rikoksista, kuten Bodomjärvestä, Kyllikki Saaresta, ns. uunimurhasta, Jammu Siltavuoresta ym.
Todelliset rikokset ovat liian pelottavia. Pidän klassisesta salapoliisiromaanista juuri sen vuoksi, että tarinassa on ratkaisu, jopa ennalta arvattava. En haluaisi tehdä "pyhiinvaelluksia" todellisille murhapaikoille, vaikken taikauskoinen olekaan.
Olen lukenut joistain kotimaisista rikoksista, kuten Bodomjärvestä, Kyllikki Saaresta, ns. uunimurhasta, Jammu Siltavuoresta ym.
Todelliset rikokset ovat liian pelottavia. Pidän klassisesta salapoliisiromaanista juuri sen vuoksi, että tarinassa on ratkaisu, jopa ennalta arvattava. En haluaisi tehdä "pyhiinvaelluksia" todellisille murhapaikoille, vaikken taikauskoinen olekaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En minäkään murhapaikoille halua pyhiinvaellella vaikka dekkareita luenkin.
Mutta faktoistakin voi kirjoittaa hyvää fiktiota. Esimerkkinä voisi mainita James Ellroyn tositapahtuman pohjalta kirjoittaman Mustan Dahlian.