Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia. Sain noin 1,5 kk taaksepäin elämäni ensimmäisen masennus/paniikkihäiriö lääke reseptin. Citalopram turrutti kyllä olon niin että paniikkihäiriö katosi, olo oli kevyt (ei tosin ensimmäisillä viikoilla), yöt nukkui hyvin jne. Mutta itseäni häiritsi että tuntui koko ajan kuin olisi ollut jonkinlaisessa puudutuksessa, olo oli aika epätodellinen. Sitten alkoi olla huimausta, joka sattumalta diagnosoitiin vain juuri nyt alkaneeksi asennosta riippuvaiseksi huimaukseksi. En usko että kysymys on sattumasta kun vastaavaa ei koskaan aiemmin ole ollut. Mutta kaikista pahinta mitä tästä myrkystä (henkilökohtainen mielipide) seurasi, oli totaalinen haluttomuus seksiin. Olen mieshenkilö melko tuoreessa parisuhteessa, aloin pelkäämään että lääke vie mahdollisesti pysyvästi seksihaluni. Päätin lääkärin vastustuksesta huolimatta lopettaa seinään tämän itseni myrkyttämisen. Seksihalut alkoivat palautua nollasta kohti normaalia parissa päivässä, nyt olen kolme päivää ollut syömättä ko. lääkettä, ainakaan vielä en ole huomannut mitään mielialan palautumista takaisin lääkitystä edeltäneeseen masennukseen. Olen hirvittävän vihainen lääkärilleni joka ei suostunut millään myöntämään että lääkkeestä oikeasti voi olla näinkin pahoja sivuvaikutuksia kuten huimausta ja totaalista seksihalujen menetystä. Alkoi tuntumaan että lääke oli pahempi kuin itse tauti mihin se määrättiin. Ymmärrän kyllä että nämä on yksilöllisiä juttuja, ja nämä sivuvaikutukset eivät välttämättä kosketa kaikkia.
Citalopram
Mxxxxxxx
61854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että kun lääkkeestä on huonoja kokemuksia. Ei siihen yleensä ole kuin yksi vastaus: Mene lääkäriin ja saat kokeiltavaksesi toisen lääkkeen. Niitä voi joutua kokeilemaan useitakin ennen kuin osuu "oikea" kohdalle.
Tässä tapauksessa lääkärisi kuulostaa kyllä aika mulkulta - ja niitähän riittää.
Vaikea tilanne. Tietysti pitäisi voida kokeilla toista lääkäriä, ellei siihen ole rahallista tai muuta estettä.
Toivon, että löydät oikean lääkityksen.
Masennuslääkityksen äkillinen lopettaminen on riskialtista.
Se, että lääkäri "ei suostunut" myöntämään sivuvaikutuksia, kuulostaa siltä, että olet tulkinnut synkimmän kautta hänen kantansa, sinänsä yleistä masennuksessa.
Lääkityksen äkillistä lopettamista seuranneet aggressiot ovat myös odotettavissa olleita sivuvaikutuksia.
Lähes kaikki masennuksen hoidossa käytetyt lääkkeet vaikuttavat seksihaluihin. Vaikutus toki on yksilöllinen.
Muistuttaisin, että sitalopraamilla hoidetaan masennustasi, ei seksielämääsi. Se, että mieluummit valitset hetken nautinnon elämisesi laadun kokonaisvaltaisen korjaamisen sijaan kuulostaa myös aika vakavalta.
seksuaalivietin katoamista. Itselläni se oli varsin outo ja pelottava kokemus; ei johtunut lääkkeistä vaan itse sairaudesta; ihan kuin yksi aisti olisi viety pois, tai pahempaakin: kun se seksuaalivietti on sekä ruumiissa, aivoissa, että psyykessä, siinä on identiteetti aika sekaisin.
Citalopramin lopetus suositellaan, että annostusta pienennetään 1-2 vkon välein, joten, kuten edellinen kirjoittaja mainitsi; ei pitäisi lopettaa yhtäkkiä, otat sitten vaikka edes ihan pieniä annoksia useamman viikon.
Lääkkeen vaihto paikallaan. Edellinen kirjoittaja kirjoitti ettälähes kaikki mas.lääkkeet vaikuttavat libidoon: itse kokeillut noin 10 - ja vain yksi aiheutti näitä oireita - oli muuten sama vaikuttava aine kuin tuossa.
seksuaalivietinkatoamista. Itselläni se oli varsin outo ja pelottava kokemus; ei johtunut lääkkeistä vaan itse sairaudesta; ihan kuin yksi aisti olisi viety pois, tai pahempaakin: kun se seksuaalivietti on sekä ruumiissa, aivoissa, että psyykessä, siinä on identiteetti aika sekaisin.
Citalopramin lopetus suositellaan, että annostusta pienennetään 1-2 vkon välein, joten, kuten edellinen kirjoittaja mainitsi; ei pitäisi lopettaa yhtäkkiä, otat sitten vaikka edes ihan pieniä annoksia useamman viikon.
Lääkkeen vaihto paikallaan. Edellinen kirjoittaja kirjoitti ettälähes kaikki mas.lääkkeet vaikuttavat libidoon: itse kokeillut noin 10 - ja vain yksi aiheutti näitä oireita - oli muuten sama vaikuttava aine kuin tuossa.
Itse lopetin vastaavanlaisten masennuslääkkeiden syönnin kolmisen kuukautta sitten kertarysäyksellä. Tuli vain pikkuhiljaa sellainen fiilis, että niistä ei enää ollut apua, päinvastoin. Olin aloittanut lääkityksen uudestaan viime talvena hallitun parin kuukauden tauon jälkeen ja fiilis oli varsinkin loppuvaiheessa ihan yhtä paska kuin ilman lääkkeitä.
En kyllä voi suositella äkillistä lopettamista kellekään vaikka se oli kyllä ihan harkittu ratkaisu jota en kadu. Parin viikon ajan oli aika outoja tuntemuksia kun päässä surisi ja vitutti ja välillä oli niin pöhnässä ettei uskaltanut edes autoa ajaa.
Mitään ihmeempiä sivuvaikutuksia mulle ei itse lääkkestä tullut ja tuntu siltä että siitä oli jossain vaiheessa apuakin, liekö sitten ollut kuitenkin placebo vaikutus.
Kyllästyin lopulta siihen tasapäiseen oloon. Vaikka noi lääkkeet saattaakin auttaa masennukseen niin mun kohdalla ne myös turrutti kaikki suuret tunteet, intohimot, luomisen nälän jne. siis toisinsanoen muutti olennaisesti mun persoonaa. Mikään ei oikeen tuntunut miltään. Ja esim. läheisen ihmisen itsemurha (joka oli osasyy lääkekuurin aloittamiseen) ja ero exästä oli sellasia asioita jotka pystyin oikeesti käsitteleen ja jättään taakseni vasta selvinpäin. Tuntuu siltä lääkkeiden takia nekin jutut oli vaan patoutunut kun ei pystynyt elään koko tunneskaalalla.
No joo, nyt on taas aika paska meno, mutta ajattelin kyllä ennemmin hakeutua terapiaan enkä enää myrkyttää itteeni. Vaikka sitten yksityiselle jos ei muuten. Lääkkeet on kyllä halpoja mut niiden vetämisestä voi joutua maksaan yllättävän kovan hinnan.
Huomattavasti seesteisempi olo kuin tämän keskustelun avausta tehdessäni. Haluan tarkentaa tuota seksuaalisuuden kadottamisjuttua. Omasta mielestäni mielialalääkitys ei saa vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin negatiivisesti. Minun olisi pitänyt tehdä valinta totaalisen yksinelämisen tai parisuhteen välillä. Lääkkeiden syömistä jatkamalla en olisi kyennyt parisuhteeseen. Koen että jos parisuhde menee metsään, niin se pitää johtua esim. minusta itsestäni, ei lääkityksestä. Mutta korostan että lääkityksen lopettaminen oli sopiva ratkaisu minulle, mutta ei välttämättä kaikille. Myönnän että lääkkeet toimi, olo oli hyvä suorastaan. Mutta nämä sivuvaikutukset ja olo, etten ole oma itseni, vaan elän jossain pumpulissa, aiheuttivat ratkaisun. Ehkä lääkkeistä oli hyötyä, koska vaikka en ole niitä enää käyttänyt, olo on rento ja olen täynnä virtaa sekä itseluottamusta. Ero vain että aivot ei tunnu enää puudutetuilta. Toivottavasti tämä tilanne vain säilyy nyt jatkossakin. Uskon että se on pitkälti itsestäni kiinni. Tuosta lääkityksen lopettamisesta kannattaa varmasti sopia oman lääkärin kanssa eikä tehdä kuten itse tein. Oma tilanteeni meni pienellä paikkakunnalla vaan sen verran hankalaksi, että kun en sen ainoan lääkärin kanssa saanut ajatuksia enää oikein yksiin niin täytyi tehdä ratkaisut yksinäni.