Olen tässä menossa lääkäriin (3 viikon kuluttua), jaloissa tuntohäiriötä lähinnä pistelyä ja tuntuu että olisi tehnyt kiipeilureissun maailman pisimmille rappusille, ponnistusvoima on heikentynyt, iltaisin ei saa vuoteessa jalkoja hyvin. On semmoiset levottomat ja kummaa uupumusta kesken päivän, että on ihan pakko ottaa torkut työn lomassa. Välillä tuntuu että katsoisi "veden läpi" ja silmän "pohjaan" sattuu (joskus päätä ?? särkee ja kipu tuntuu nimenomaan silmän takana. Olen työni puolesta päivittäin MS-potilaiden kanssa tekemisissä ja heiltä koittanut kysellä millaisia oireita heillä oli kun tauti todettiin.
Mikäli sinulla on sairaus, kertoisitko mitä kaikkea ehkä minuakin odottaa nyt kun lääkäriin menen? Onko ihan kovakin oravanpyörä tulossa?
ettei tarvitsisi ihan kaikkea arvailla...
Kiitos
Mikäli sinulla on sairaus, kertoisitko mitä kaikkea ehkä minuakin odottaa nyt kun lääkäriin menen? Onko ihan kovakin oravanpyörä tulossa?
ettei tarvitsisi ihan kaikkea arvailla...
Kiitos
Vastaukset 3
Vanhimmat
tarkoitatko lähinnä oireita vai sitä mitä lääkärillä tapahtuu. Neurologi tekee perusteellisten tarkastusten sarjan, kaikki käydään läpi. Itseäni pyydettiin täyttämään oirepäiväkirjaa; lyhyt selitys oireiden laadusta, ketosta ja päivät ylös. Diagnoosihan ei tipu kuin lahja syliin vaan ensin tehdään kaikki mahdolliset (ainakin itselleni tehtiin) kokeet: oli VEP, SEP, MEP, CT-kuvaa, magneettikuvaa, verikokeita, likvoria ym kivaa. Nykyisillä säädöksillä saa diagnoosin jos varmuudella todetaan löydöksiä joko likvorissa ja magneettikuvissa sekä 2 erillistä oirejaksoa (todennettuja). Minulla muutoksia oli magneettikuvissa, mutta ei likvorissa, VEP-koe oli poikkeva sekä 2 erillistä oirejaksoa; aikaa meni puolitoista vuotta. Oireet olivat aluksi todella vahvat, ehkä tasapainon dramaattinen huononeminen sekä huimaus olivat ne syyt mitkä veivät lääkäriin ja koko show saattoi alkaa. Nyt 4 vuotta eka oireista ja apuvälineitä käytössä alun rollattorista nykyiseen pelkkään kävelykeppiin joten jotain on korjaantunut mutta paljon on myös mennyttä; sorminäppäryys, kestävyys, pirteys kaikki nämä tipotiässään sekä ikuisena seuralaisena erilaiset lihaskivut, näon huononeminen, fatiikkia sekä raajojen tärinää.
ilman yhtään oirejaksoa. MIR ja likvor-näyte olivat riittävät todisteet sairaudesta.
Omatoiminen liikunta mahdollisuuksien mukaan tai fysioterapia auttavat paljon. Muutenkin itsestään kannattaa huolehtia hyvin: riittävästi lepoa, mielekästä toimintaa, terveellinen ruokavalio, kohtuullinen alkoholin käyttö ja tupakoimattomuus ovat hyväksi kelle vaan ja erikoisesti meille MS-tautisille. Kupponen kahvia tai teetä piristää kun on väsynyt!
auttaa; siihen tarvitsee neurologin lähete. Kuntosaliharjoittelu omien voimien mukaan ei ole haitaksi. Nämä ainakin auttaneet minua. Ms-tauti oireineen on hyvin yksilöllistä; kaikilla ei ole samoja oireita.