Tämä palsta

lävistyksiä naamat ja muutkin paikat täyteen ja kettinkejä roikkumaan metri ja kilotolkulla.

täällä voi olla sellainen kuin haluasi olla,
mutta onhan niitä nuorekkaita ja kaikin puolin fiksuja, ihmettelen vaan eikö heillä ole parempaa tekemistä kuin täällä onneansa kirjoittaa.

että ei ole väliä millaiset vaatteet on päällä kun kirjoittelee.
Lävistykset hoidelkoot ne nuoret, ne nuoret.
Ei me mitään epätoivoisia olla vaan parhaassa iässä ja kehitämme itseämme = kirjoitustaitoamme :)
Jos olisimme epätoivoisia, istuisimme iltakaudet hämyisissä kuppiloissa pipot silmillä nenät punaisina :)

Omaa itseään on vaikea arvioida oikein vaan sen tekee ennenminkin ulkopuolinen henkilö. Sama koskee niin arvostelukykyä kuin pukeutumistakin. Jotkut ne luulevat omaavansa kykyjä arvostella toisia ja toisten pukeutumista.

Itse ainakin tunnen olevani tuhat vuotta vanha ja pukeudun erikoisesti en muodikkaasti. Tunnustan siis olen tylsä akka hyvin ilkeä ja vanhanaikainen.

millon oot viimeks nähny vanhan viiskymppisen.

olet lukenut?

On täällä paljon muutakin kuin nuo pari ikuista puutteellista.

taas on ollut upeaa huomata että ympäri maata on mahtavia naisia ja miehiä jotka ajattelee niin kuin minä.
Samaistuminen toisiin ihmisiin on tärkeää vielä tällä iälläkin.
Nuoret haluaa olla paljossa samanlaisia kun toiset
kulkevat samanlaisissa vaatteissa jne.
Minulle on ollut tärkeää huomata etten ole huumorini kanssa yksin vaan joku laukasee vastauksen ennen kuin olen kunnolla kerinnyt edes ajattelemaan.
Voipa täältä saada apuakin jos tuska vaivaa.
Ihmisinä me kai ollaan erilaisista tilanteista. Toiset perheellisiä ja paljon ihmisiä ympärillä ja joku ehkä samanlainen kuin minä ettei kaipaa siihen viereen koko ajaksi jotakuta.
Silloin voi tavata näin koneen kautta.
upeeta on minusta ajatella että näin voin olla yhteydessä koko suomen kansaan ja ihan ulkomaille asti.
Minun kirjotukseni luetaan monissa erilaisissa kodeissa.
Enkä tunne olevani akkaantunu, enkä uskottele nuoruuttani koska en haluaisi olla päivääkään nuorempi.
Minun nuoruuteeni kuului monenlaista tuskaa, enkä todellakaan kaipaa sinne.

mutta kuka sen kissanhännän nostaa ellei kissa itse? :=))

Mitä siitä tulis, jos me alettais voivottelmaan kuinka me ollaan jo vanhoja. Sittenhän meidän jutut vasta epätoivoisia oliskin.

Aina pitää ajatella positiivisesti elämää. Ja mitä vanhoja me viiskymppiset muka vielä ollaan? Parhaassa iässä :=))

kunhan höpsit omiasi.

tekstiäsi:
Omasta mielipiteestäsi paistaa läpi elämättömän elämän katkera kalkki.
Onko itselläsi jäänyt elämässä jotakin saavuttamatta, jota nyt katkeruudessasi purkaat kirjoittajiin?

Hieman positiivisempaa asennetta, pyydän!
Siitä koituu iloa myös itsellesi ajan mittaan.

myös sellainen seikka että kaikki alkaa näyttämään kummalliselta tässä iässä, eikö totta?

eräänlainen "suljettu osasto" harvoille ja valituille = muutamalle ihmiselle.

oli enemmän rivejä, aloituksia ja ihmisiä, nytten ei taida olla kuin muutama siään- ja ulosheittäjä.

Psst. tiedän tasan tarkkaan tilanteen.