tässä seurassa. Hedelmällinen ikä ohi. Elämä ei kuiteskaan vielä ohi. Ei tosin miestä. Lapsetkin jo osaksi muuttaneet pois kotoa.
Olenpa miettinyt, mitä sitten, kun viimeinenkin on omillaan. Noin vuoden kuluttua. Mitä minä sitten teen? Olisiko helpompaa, jos olisi mies vierellä?
Kasvot eivät paljasta ikävuosiani, mutta kropassa ne tuntuvat. Ehkä näkyvätkin. Terveys onneksi OK. SE on paljon se ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä tärkeämmäksi terveydentila tulee.
Mitä sinulla mielessä, ikätoveri ;)
Olenpa miettinyt, mitä sitten, kun viimeinenkin on omillaan. Noin vuoden kuluttua. Mitä minä sitten teen? Olisiko helpompaa, jos olisi mies vierellä?
Kasvot eivät paljasta ikävuosiani, mutta kropassa ne tuntuvat. Ehkä näkyvätkin. Terveys onneksi OK. SE on paljon se ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä tärkeämmäksi terveydentila tulee.
Mitä sinulla mielessä, ikätoveri ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tietystihän se elämä jatkuu eläkepäätöstä odotellessa. Ikähän alkaa painamaan meistä jokaista. Olen tässä pannut jo merkille muutoksia rakkaassa puolisossanikin.
Ennen hän katsoi, mitä on jääkaapissa ja tuli sänkyyn. Nykyään hän katsoo, mitä on sängyssä ja menee jääkaapille.
Kieltämättä itseenikin on alkanut maan vetovoima vaikuttaa. Viagraa tarvitsee enään vain sen takia ettei pissaisi kengille.
Kasvoissa olevat uurteet ja rypyt huomaa, kun pojanpoika yrittää soittaa naamavärkilläni haitaria.
Terveys on minullakin jotenkuten säilynyt. En tunne itseäni päivääkään yli yhdeksänkymppiseksi.
Mikäs se miehellä mielessä, ei vain enää tahdo muistaa minkä takia.
On muitakin asioita, joiden kanssa on vain elettävä. Hyttyset, muslimit ja rotat. Niillekään ei kukaan maha mittää.
kun ei mulla mitään hirveää kriisiä pukkaa. Asun toista vuotta itsekseni ja viihdyn.
Mulla on hyvä seurustelusuhde ihanan naisen kanssa; mun aikuiset lapset tahtovat tavata mua riittävän usein ja terveys - noh, se on ollut tää sama noin vuodesta -59.
Ikääntyminen näkyy varmaan siinä, että selvästi teen jonkunmoista välitilinpäätöstä elämästäni. Nämä palstat ovat yksi hyvä apu siinä. Kirjoittamalla osaan ajatella paremmin.
Mulla ei siis mitään varsinaista kriisiä ole, mutta kieltämättä tää lähestyvä 50-kymppiä saa mut ensimmäisen kerran suhtautumaan ikääni jotenkin - vakavasti?
Huomaan kauhukseni että nuoruuden liberaalit mielipiteet on alkaneet jäykistymään vanhanaikaseen suuntaan, varsinkin kun seuraa noiden teinien käyttäytymistä.
Nuoremman pojan urheiluharrastus on tuonut paljon sisältöä elämään mutta oma selkä kipuilee, kapakkaan ei tee mieli ja yksinäinen päivä kotona alkaa olla rutiinia. Miestä mulla ei ole ollut 15 vuoteen. Tuskin enää tulee vastaan kun noi nuoremmat vetää äijiä enemmän puoleensa. Ei mulla ole kuitenkaan mitään valittamista.
alamäki on alkanut :) Huomaa jo selvästi kuinka nuoret näkee, kuulee ja haistaa paremmin. Ja jotenkin tulee sellainen tunne että ne on nopeammatkin :)) Henkisellä puolella on vielä kasvua.
Miten niin helpompaa jos olisi mies vierellä? Kai siinä on hyvät ja huonot puolet, niin kuin yksinolossakin :)
Vaikka minullakin on menossa jonkinlainen viidenkympin kriisi, tunnen kuitenkin sen jo helpottavan. Olen alkanut seurata enemmän painoani, olen kyllä aina ollut normaali painoinen. Tarkoitus saada paino sinne painoindeksin alarajalle. Ai miksikö? Harrastusten vuoksi vaikkapa! On paljon helpompaa hölkätä tai tanssia jiveä, kun ei ole kaljamahaa!
Ainoastaan työasiat arvelluttavat. Vaikka sanotaan, että tulee vielä aika, että työvoimasta on pulaa, pelkään silti jääväni työttömäksi joskus lähivuosina. Eivät palkkaa kuitenkaan enää sellaista, jolla työaikaa ennen eläkeikää on alle kymmenen vuotta. Riippuu tietysti alasta, mutta meillä yli viisikymppisillä on vanhentuneet tiedot, jonka vuoksi olemme kuitenkin "ulkona" työelämästä jossain vaiheessa.
Ehkä tässä pärjää, kun ei ole velkaa ja harrastukset eivät paljoa maksa. Lisäksi kun ei ole tullut noita paheita opeteltua, rahat voi laittaa vaikka lavatanssilippuun!