Haavoittuneiden sydänten paratiisissa
portit auki, on juhlat alkamassa.
On päätetty, että edes yhden illan,
muutaman lyhyen hetken verran
annetaan haavoittuneiden sydänten
nähdä loistetta kristallikruunujen.
Toinen toistansa tukien ontuvat
juhlasaliin sydämet kärsivät.
Raskain askelin hiljainen joukko käy.
Ei loista timantit, ei juhlavaatteita näy.
Sali täyttyy ja paikoilleen istuvat
sydämet vaisut, pian juhlat alkavat.
Juhlan suojelija, Toivo nimeltään,
avaa juhlan ja pyytää puheessaan,
että sydämet, jotka vain hiukankin jaksavat,
pienet aplodit kunniavieraalle antavat,
kun saliin astuu hän juhlaa seuraamaan.
Juhlapuhujan toisi hän mukanaan.
Kun arvovieraat paikalle saapuvat,
silloin sykähtävät sydämet kärsivät.
Monet juhlijat aivan itsestään
hieman alkavat taputtaa käsiään.
Kunnavierashan tuttu on vanhastaan,
hän Rakkaus on nimeltään.
Juhlan suojelija, Toivo, esittää
pienen runon, jonka sanat monille jää
mieleen itämään, siellä ne vakuuttaa:
haavat sydämen että voi parantaa.
Toivo lausuu sanoja paremmasta,
uudesta, ehjästä tulevaisuudesta.
Juhlapuhuja, Usko nimeltään,
esiin astuu ja rupeaa puhumaan.
Sydämet haavoitetut hiljaa itkevät,
kun Usko lausuu sanansa väkevät.
Sanat, joista voi varmuuden, luottamuksen
saada hoitamaan haavoja haavoittuneiden.
Niinkuin juhlissa usein, niin myöskin täällä,
kahvit juodaan, on kermat (:p) kakkujen päällä.
Rakkaus joukossa sydänten haavoittuneiden
kiertelee, rakkautta sydämiin vieden.
Jälkeen juhlien ulos portista paratiisin
ontuvat sydämet hieman jo valoa nähden.
Jäävät Usko, Toivo ja Rakkaus
odottamaan, mielissään toivomus,
että haavat sydänten haavoittuneiden
saisivat jälleen mahdollisuuden
kiinni kasvaa ja sydän uudestaan
kykenisi täysillä rakastamaan.
portit auki, on juhlat alkamassa.
On päätetty, että edes yhden illan,
muutaman lyhyen hetken verran
annetaan haavoittuneiden sydänten
nähdä loistetta kristallikruunujen.
Toinen toistansa tukien ontuvat
juhlasaliin sydämet kärsivät.
Raskain askelin hiljainen joukko käy.
Ei loista timantit, ei juhlavaatteita näy.
Sali täyttyy ja paikoilleen istuvat
sydämet vaisut, pian juhlat alkavat.
Juhlan suojelija, Toivo nimeltään,
avaa juhlan ja pyytää puheessaan,
että sydämet, jotka vain hiukankin jaksavat,
pienet aplodit kunniavieraalle antavat,
kun saliin astuu hän juhlaa seuraamaan.
Juhlapuhujan toisi hän mukanaan.
Kun arvovieraat paikalle saapuvat,
silloin sykähtävät sydämet kärsivät.
Monet juhlijat aivan itsestään
hieman alkavat taputtaa käsiään.
Kunnavierashan tuttu on vanhastaan,
hän Rakkaus on nimeltään.
Juhlan suojelija, Toivo, esittää
pienen runon, jonka sanat monille jää
mieleen itämään, siellä ne vakuuttaa:
haavat sydämen että voi parantaa.
Toivo lausuu sanoja paremmasta,
uudesta, ehjästä tulevaisuudesta.
Juhlapuhuja, Usko nimeltään,
esiin astuu ja rupeaa puhumaan.
Sydämet haavoitetut hiljaa itkevät,
kun Usko lausuu sanansa väkevät.
Sanat, joista voi varmuuden, luottamuksen
saada hoitamaan haavoja haavoittuneiden.
Niinkuin juhlissa usein, niin myöskin täällä,
kahvit juodaan, on kermat (:p) kakkujen päällä.
Rakkaus joukossa sydänten haavoittuneiden
kiertelee, rakkautta sydämiin vieden.
Jälkeen juhlien ulos portista paratiisin
ontuvat sydämet hieman jo valoa nähden.
Jäävät Usko, Toivo ja Rakkaus
odottamaan, mielissään toivomus,
että haavat sydänten haavoittuneiden
saisivat jälleen mahdollisuuden
kiinni kasvaa ja sydän uudestaan
kykenisi täysillä rakastamaan.
Vastaukset 30
Vanhimmat
kun luin tätä. Ajattelen aika pitkälti näkömielikuvina, ja ajatus ontuvista harmaasta sydänryysyläisjoukosta huvitti minua.
Runo on ihan hyvä, mutta voisi loppupuolelta hieman tiivistää.
Kun lukee näitä eri syistä vähän masentuneena, niin jos/kun lukiessaan puhkeaa nauramaan, niin jonkun tehtävänhän runo täyttää. Kai itse olisin tuossa juhlassa täytekakkua syömässä.
Iloluontoinen ihminen taidat olla, eihän sitä nyt vakavalle asialle sopisi naureskella...
Ei sen puoleen, katselin itse samoja kuvia, murheellista sakkia oli katsella :-(
Juu, joku olisi varmaan osannut tiiviimmin sanailla, mutta minä olen hieman taitamaton, yritteliäs kokeilija vasta.
Kiitos palauttesta!
sitten pyöritään!
Kuin höyhen leijailee
sieluani sivellen
kutittaen elmäniloani
heräämään
Kiitos
kiitos itsellesi,
paljon kuohuvaa elämänilollesi toivottelen.
Hieno!
Kiitos!
tykkäsin tästä, runoa oli miellyttävä lukea - se on samanaikaisesti hauska ja koskettava, tyyliltään hyvällä tavalla lempeän hauska, ei riehakkaasti - ystävällinen runo, ja runosta tulee tuntuma, että sen on kirjoittanut oikeasti tunteva hyvää tahtova sydän - myös tyyli eli runollinen ilmaisutapa sopii tekstiin mielestäni oikein hyvin.
Olin itse asiassa jo menossa nukkumaan ja sammuttamassa konetta... kun poikkesin tällä puolella vielä, ja kuinka sattuikaan että tulin lukeneeksi. Hyvä niin.
Tämän jälkeen on kiva hiljentyä yöpuulle.
Kauniita unia hyväsydämiselle runoilijalle! z z z z z
Palautteestasi olen kiitollinen,
analyysin otan nöyränä vastaan ja kiitän siitäkin.
Voin siis kokea hieman onnistuneeni...tuntuupa hyvälle.
miellyttävästi soljuva ja sisällöltään koskettava(kin) runo. Helppo lukea ja hyvä nauttia. Kiitos.
näköjään taas vaan johonkin väliin kiitokseni sullonut. En uskalla poistaa enkä siirtää. Sori, ei pitäis työkiireiden välissä runojen parissa seilata.
hyvinhän tämä löytyi. Ja hyvä on, että löytyi, pääsenhän nyt kiittämään sinua sanoistasi! Siis kiitos! Kiva, kun pidit ja piipahdit :-)
Sinussa elää suuri runoilija ja tarinankertoja!
Viihdyn kirjoittamassasi tekstissä
...suuri, mutta toivon, että edes pieni. Jospa se siitä kasvaisi hiljalleen vaikka sellaiseksi melkein keskikokoiseksi.
Olen ns. "otettu", jos viihdyit. Kiitos.
Tämähän oli kuin runomuotoinen novelli!
Kiitos sinulle!
Näyttää ylläni olevan erikoisen hieno analyysi...
Siellä ne ovat, vanhat tutut: Usko, Toivo ja Rakkaus...voimavirrassa.
on kuule hemmetin vaikiaa taas kommentoida tätä
runoa, kun ei löydy oikeita sanoja.
Tässä on mielettömästi ajatusta,
haavoittuneiden sydänten paratiisi -
vaude mikä ajatus, hieno.
Ja minä annnan aplodit Sinulle,
tämä on poikkeavaa mutta harvinaisen painokasta
ja taidokasta luettavaa.
hyvinhän tuo sujuu...
Niin on hieno palaute, että voisinko parempaa toivoakaan? En voisi! Siitä kiitän sydämellisesti.
Hitsin hitsi, miksiköhän tunnen niskaani kasaantuvan nipullisen paineita?
Nyt olet Juhlat järjestänyt,että
ruuat ja juomat ties missä...tuli
heti mieleen :
Irwinin :Juhlavalssit,jotenkin
nämä vois täsmätäkin.
Tämä on vaatinut jo tekijältäänkin
aimo annoa sissin sitkeyttä...
... kävisköhän lasten
saduksikin tavallaan.
Tähän voisi jäädä pitemmäksikin
aikaa miettimään sanojesi iloista
purjehtimista. Irwinille pisteitä
ja tietenkin iiveelle.
vaikka, tuota, ei nyt varsinaisesti kolahda...Irwin nimittäin.
Mikäpä sitä on juhlia järjestellessä, kun saa vieraaksi niin paljon tuttuja! Kohtalotovereita suorastaan. Ja arvovieraatkin suorastaan tunne-elämän huipulta!
Täytyy kyllä myöntää, että ei ne varsinaisesti mitenkään kovin riehakkaat bileet olleet.
Mutta uusia bileitä voi aina
tulla ja kasvoja useiltakin
elämän laidoilta,jos on
kulkenut maita ja mantuja
kuin monenlaisia ihmisiä
nähnyt...elämän kirjoa.
Hyvää alkavaa viikkoa.
Ihmisten erilaisuuden kirjo on elämän rikkaus,
uusia bileitä odotellessa yritän muistaa sen,
hyvää tulevaa myös sinulle!
Harmaalta näyttää...sää nimittäin,
taitaapi sateet viettää taas pian
omia bileitään...kellehän valittais
häiriöistä.
runoja synny, niin ihmettelen...
Martti hieman voimiaan esittelee.
Huomenna, jos Luoja suo, on aika bileiden jälkiä siivoilla.
Valitukset voi osoittaa vaikka...hmmm...joulupukille. Eikös muutenkin alkaisi olla aika Korvatunturin suuntaan kirjeitä lähetellä.
Jouluaattona pukki ja tonttu
bileet,jossa listan tuotos
katsotaan,mitä ollaan
ansaittu.
ja välillä saa ihan tilaamattakin...
ainakin pukin ja tontut...
olisikin mietittävä, josko tilaisi useampia pukkeja kera tonttujen, niin saisi hieman elämää bileisiin...
...ja aina vaan lähestyy kuin
pikkupukki aikaa...
tässä on huumorinkukkaa,
syvyyttä,,
aivan mahtava kokonaisuus koko runo,
,,,,olipas juhlat,,
nämä kolme tärkeintä
mutta kunniavieras on kunkku,,,,tietysti,,
tottamooses,,runosi on pitkä, mutta ei yhtään pitkästyttävä,,, hyvin siinä arkilla viihtyy,,
*hymyy* tiigerin kiits
ja hyvän päevän toevotus** :)
Nyt on tainnut yölintu suorittaa muodonmuutoksen eli metamorfoosin....
Tiigeri pehmein, sulavin askelin tarkkailee ja "väijyy" ja sitten...hypähtää sivulle kissamaisen kevyesti ja raapaisee jälkensä...
Iivee mielissään näiden kynsien raapaisusta, tyytyväisin mielin voi alkaa uuden päivän,
kiittää näistä jäljistä ja toivottaa Tiigerille lokoisaa maanantaipäivää.