Aina, kun koemme jotain miellyttävää, haluamme kokea samaa uudestaan. Alamme pitää siitä, kaivata tuota tunnetta. Tämä koskee kaikkia ihmisiä. Mutta jos haluamme ja toiveemme ovat riittävän monipuolisia ja tasapainoisia, emme takerru yhteen ainoaan toimintaan. Terveet ihmiset etsivät elämässä tasapainoa ja vaihtelua. Toisille taas kehittyy pakottavan voimakas ja toistuva pakko kokea tuo yksi humalluttava kokemus yhä uudestaan. Tämä tarve voi käydä niin voimakkaaksi, että se jatkuu, vaikka sen tyydyttämisestä seuraa kielteisiä ruumiillisia ja emotionaalisia seurauksia. Addiktiosta, riippuvuudesta, kärsivät ihmiset ovat valmiita sietämään mitä tahansa kokeakseen uudestaan tuon ruumiillisen ja psykologisen hyvänolon tilan, tuon voimakkaan tyydytyksen, jonka he saavat nauttiessaan kyseistä ainetta, mitä se sitten olikin - alkoholia, huumetta, nikotiinia, ruokaa, miehen rakkautta. Tämä rakkauden nälkä muuttuu pakkomielteeksi, kun se saavuttaa sellaiset mittasuhteet, että nainen tuntee tarvitsevansa rakkautta, jotta elämä yleensä on elämisen arvoista ja jotta hänen emotionaalinen tasapainonsa ei järky.
Pakkomielle on tapa, joka alkaa lopulta vaikuttaa arkielämäänkin. Rakkausnarkomaaneista tuntuu, että he eivät pysty elämään ilman ihmistä, joka ruokkii heitä. Pelkkä pitkään kaivatun kokemuksen odottaminen voi tuottaa eräänlaista mielihyvää. Rakkausnarkomaani tulee näin riippuvaiseksi "rakkauden etsimisen" prosessista. Pelkkä "innokkaan odottamisen" prosessi ikään kuin pystyy jo sellaisenaan tuomaan tyydytystä.
Rakkausnarkomanian alkuvaiheessa naiset ovat vakuuttuneita siitä, että heidän miesten seurassa kokemansa innostus on syynä siihen, miksi he käyttäytyvät siten kuin käyttäytyvät. Myöhemmässä vaiheessa jopa itse rakkausnarkomaani myöntää kuitenkin tulleensa riippuvaiseksi. Vain harvat heistä todella tiedostavat, että heidän toistuvat kokemuksensa eivät tuotakaan tyydytystä. Rakkausnarkomaanit väittävät, että he nauttivat miesten perässä juoksemisesta, vaikka kaikille heidät tunteville on ilmiselvää, että heidän olonsa on kurja.
Rakkausnarkomanian tuoman tyydytyksen ydin ei niinkään löydy tietyn miehen kanssa koetusta nautinnosta vaan siitä, että nainen vapautuu jokapäiväisestä ahdistuksesta tai turhautumisesta. Rakkausnarkomaanit ovat useimmiten naisia, joiden mielestä maailma on tylsä, tyhjä ja täynnä vaaroja. Rakkausaddiktiot ovat naisen tekemiä ja luonteeltaan huonosti ymmärrettyjä yrityksiä ratkaista omanarvon ja eheyden tunnon ongelmat. Nainen löytää helpotusta näihin syvälliseen epävarmuuden tunteisiin miehiä koskettavista ajatuksista, tunteista ja fantasioista. Tämä helpotus on kuitenkin sekä ohimenevää että illusorista. Se on väliaikaista innostusta ja tyydytyksen lupausta.
Miesten, jotka etsivät kuumeisesti verraten merkityksettömiä seksuaalisia kontakteja, sanotaan kärsivän Don Juan-kompleksista. Mutta sekä miehillä että naisilla ongelman ydin on sama. Rakkausnarkomania on turha ja tuhoisa tapa hankkia tyydytystä, synnyttää rakkauden ja emotionaalisen täyttymyksen illuusio.
Addiktiot on useimmiten vaikea katkaista - etenkin näennäisen vaaraton addiktio. Päälle päin rakkausnarkomaani voi näyttää menestyvän erittäin hyvin miesten suhteen ja hänen ystävänsä voivat jopa kadehtia hänen romanttisia ja seksuaalisia saavutuksiaan.
(suora lainaus Connel Cowanin ja Melwyn Kinderin kirjasta)
Pakkomielle on tapa, joka alkaa lopulta vaikuttaa arkielämäänkin. Rakkausnarkomaaneista tuntuu, että he eivät pysty elämään ilman ihmistä, joka ruokkii heitä. Pelkkä pitkään kaivatun kokemuksen odottaminen voi tuottaa eräänlaista mielihyvää. Rakkausnarkomaani tulee näin riippuvaiseksi "rakkauden etsimisen" prosessista. Pelkkä "innokkaan odottamisen" prosessi ikään kuin pystyy jo sellaisenaan tuomaan tyydytystä.
Rakkausnarkomanian alkuvaiheessa naiset ovat vakuuttuneita siitä, että heidän miesten seurassa kokemansa innostus on syynä siihen, miksi he käyttäytyvät siten kuin käyttäytyvät. Myöhemmässä vaiheessa jopa itse rakkausnarkomaani myöntää kuitenkin tulleensa riippuvaiseksi. Vain harvat heistä todella tiedostavat, että heidän toistuvat kokemuksensa eivät tuotakaan tyydytystä. Rakkausnarkomaanit väittävät, että he nauttivat miesten perässä juoksemisesta, vaikka kaikille heidät tunteville on ilmiselvää, että heidän olonsa on kurja.
Rakkausnarkomanian tuoman tyydytyksen ydin ei niinkään löydy tietyn miehen kanssa koetusta nautinnosta vaan siitä, että nainen vapautuu jokapäiväisestä ahdistuksesta tai turhautumisesta. Rakkausnarkomaanit ovat useimmiten naisia, joiden mielestä maailma on tylsä, tyhjä ja täynnä vaaroja. Rakkausaddiktiot ovat naisen tekemiä ja luonteeltaan huonosti ymmärrettyjä yrityksiä ratkaista omanarvon ja eheyden tunnon ongelmat. Nainen löytää helpotusta näihin syvälliseen epävarmuuden tunteisiin miehiä koskettavista ajatuksista, tunteista ja fantasioista. Tämä helpotus on kuitenkin sekä ohimenevää että illusorista. Se on väliaikaista innostusta ja tyydytyksen lupausta.
Miesten, jotka etsivät kuumeisesti verraten merkityksettömiä seksuaalisia kontakteja, sanotaan kärsivän Don Juan-kompleksista. Mutta sekä miehillä että naisilla ongelman ydin on sama. Rakkausnarkomania on turha ja tuhoisa tapa hankkia tyydytystä, synnyttää rakkauden ja emotionaalisen täyttymyksen illuusio.
Addiktiot on useimmiten vaikea katkaista - etenkin näennäisen vaaraton addiktio. Päälle päin rakkausnarkomaani voi näyttää menestyvän erittäin hyvin miesten suhteen ja hänen ystävänsä voivat jopa kadehtia hänen romanttisia ja seksuaalisia saavutuksiaan.
(suora lainaus Connel Cowanin ja Melwyn Kinderin kirjasta)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.