Kertokaa vähän millaista on opiskella Diakissa sosiaalialaa,varsinkin Hgin yksikössä.Luin nimittäin juuri yhden suhteellisen karua kritiikkiä sisältäneen jutun tällä palstalla Diakin Järvenpään yksiköstä, joten pisti vähän mietityttämään. Olisi kiva kuulla myös kokemuksia samaisen AMK:n pääsykokeista, itsellä kun ne ovat edessä 10.11.
Hei DIAKilaiset
Tiina
9703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vastasin jo tuolle kriittiselle purnaajallekin, mutta kerron nyt sinulle lisää.
Sosiaalialan opiskelu on monipuolista. Meillä käytettiin termiä "tutkiva ja kehittävä työnote" ja sitä mun mielestä jo vähän jankutettiinkin. Aina piti arvioida itseään ja toimiaan. Nyt myöhemmin kyllä tajuan, että se on semmonen eteenpäin työssä vievä voima.
Mulle oli yllätys opiskelun monipuolisuus. Esimerkiksi viisi erilaista harjoittelujaksoa, jotain 8 - 10 viikkoa kukin. Olin ainakin kotipalvelussa, lastenkodissa, mielenterveysyksikössä ja yhden seurakunnan diakoniatyössä, koska musta tuli samalla myös diakoni. Monikulttuurisuusjaksolla olin Afrikassa lastenkodissa (en viitsi kertoa tarkemmin, ettei kukaan turhaan rupee arvailemaan, kuka olen).
Meillä oli aina kamalasti omia kirjoitettavia juttuja. Siinä oli toisaalta se hyvä puoli ainakin mulle, että kirjatenttejä oli sitten vähemmän. Mulle sopi tämä.
Oli meillä rankkaa. Totta kai. Ja mä luulen, että tuo kriittinen purnaaja on juuri tehnyt lopputyönsä ja joku on sanonut siitä vähän alakanttiin jotain. Silloin oli jokaisella pinna kireellä.
Diak on ihan monipuolinen ja hyvä valinta.
oli mukavaa että kerroit omista kokemuksistasi. Minua kiinnostaisi vielä sekin, että kuinka Diakin edustamat kristilliset arvot näkyvät käytännön opiskelussa, jos ei ole varsinaisesti tähtäimessä työskentely srk:n palveluksessa.
Mun mielestäni Diakin yksiköillä on valtavat erot tässä suhteessa. Kauniaisten yksiköllä on viidesläisen herätysliikkeen tausta ja siellä se kyllä näkyy. Parhaiten pärjää, jos itsekin hyväksyy sen. Helsingissä oli silloin kaksi yksikköä, Kirstinkadulla ja Alppikadulla, kun mä opiskelin. Kirstinkadulla tausta oli evankelinen herätysliike, vaikka se ei kyllä ollut yhtään niin voimakas kuin Kauniaisissa näkyvä. Kirstinkadulla sulla oli mahdollisuus opiskella ihan ilman seurakuntatyöhön suuntautumista, vaikka siellä kyllä tiedettiin paljon ainakin kirkon nuorisotyöstä. Semmoista hedelmällistä vuorovaikutusta meille sosionomeille, ainakin mun mielestä. Ajatustenvaihtoa ja mahdollisuuksia.
Alppikadun yksikkö oli ihan kuin mikä tahansa muu sosiaalialan oppilaitos. Laimea paikka tässä mielessä. Ainakin mun mielestä.
Mä koin, että kristilliset arvot oli opetuksessa mukavasti mukana, niistä otettiin mukaan näkökulmia opetukseen ja kristillisesti suuntautuvat opiskelijat oli muille mahdollisuus.
En mä kokenut, että mikään olisi ollut ainakaan tuputusta tai mitenkään yksipuolista siksi, että koulu tunnustaa arvomaailmaa. Ennemminkin ajatuksia herättävä mahdollisuus.
Tää on aika herkkä alue kumminkin. Kritiikkiä tuli kummastakin suunnasta. Oli niitä, joitten mielestä kristillisyys ei näkynyt tarpeeksi ja joittenkin mielestä sitä oli joka paikassa. Omat lasit ratkaisee aika paljon! Diak ei mun mielestä ole hyvä paikka semmoiselle, joka ei ole avoin tarkastelemaan omaa arvomaailmaansa. Jos opiskelija on lukkiintunut tiukasti johonkin arvomaailmaan, on joko tiukan uskonnollinen tai vakaasti vastaan, Diakissa joutuu liiankin usein esittämään itselleen kysymyksiä.
järvenpäässä ei todella ole rankkaa, jos jaksat jauhaa ympäripyöreitä paperille paljon ja hymyillä tietyille tyypeille niin 4 - 5 on taattuja. Papit ja sosiaalipuoli( etenkin eräs harmaa paitainenen henkilö) älä milloinkaan kerro mitä todella ajatteleet. Ole valmis tekemään ratkasuja joita sisälläsi häpeät, jos sulla on oma tunto. älä puolusta ketään, älä tee virheitä ja muista opettajat ovat aina oikeassa. kyllä menee kuin leenulla, lipomalla pääsee pitkälle
ainakin yhtä vaikeasti löydettävissä kuin Järvenpäässä. Sitä ei löydy todellakaan helposti ja Kristillisiä arvoja suorastaan hävetään. Näistä arvo keskustelusta olisikin syytä puhua, jos opinnäytetyön ohjaajat inhoavat koko arvoja miksi sitten ohjaavat? Hei Malkavaara tää koskee sun tontias! Sano jotain vai pakenetko hiljaisuuteen? Vai onko niin,että on parempi olla hiljaa kun ei pysty sanomaan.
ja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta... Kertokaa vaan lisää kokemuksistanne, lähinnä kiinnostais opintojen sisältö ja tietty kaipaisin pientä vinkkiä voisiko pääsykokeisiin valmistautua jotenkin erityisesti. Onko kovinkin pitkiä päiviä, paljon kirjatenttejä, miten on mennyt harjoitteluissa(onko harjoittelujaksoja paljonkin)?
antaa parhaan tiedon opiskelun sisällöstä. Diakissa on kyllä tapana esitellä opinto-ohjelma vähän käsitteellisesti ja korkealentoisesti, mutta kai sieltä jonkinlaisen kuvan saa.
Täällä näyttää kirjoittavan joku opintoihinsa pettynyt. Harmi. Minun mielestäni Diak tarjosi paljon. Korostaisin itse sitä, että aikuinen opiskelija on itse vastuussa oppimisestaan ja niistä haasteista, joita ottaa. Ei työelämässäkään voi enää syyttää jotakuta muuta, jos itsellä menee huonosti.
Ainakin itse lähdin Diakista joka kerta (siis viisi) harjoitteluun myös aikamoinen nivaska kysymyksiä mukanani. Ei ollut kysymys vain työn tekemisestä sillä työpaikalla, piti koko ajan, kyllästymiseenkin asti arvioida itseään ja toimiaan ja tehdä selvitystä ja raporttia siitä sun tästä. Mulle sattui hyviä paikkoja ja kokemuksia, mutta kuulin kyllä huonojakin kokemuksia. Miten paljon sitten huonot ja hyvät kokemukset on itsestä kiinni, sitä voi itsekin miettiä kukin tykönään.
Pitkistä päivistä en valittaisi. Lähiopetusta on usein liiankin vähän, itse tehtäviä juttuja sitten sitäkin enemmän. Mutta mulle tämä homma sopi.
Pääsykokeet on ihan tyypilliset sosiaalialan kokeet: psykologinen testi mittaa persoonallisuutta ja kykyjä. Siihen kai on vaikea valmistautua. Oot vain rehellinen ja johdonmukainen, keskityt ja teet. Haastattelussa annat hyvän kuvan, jos tiedät, mihin olet menossa, tiedät koulusta, sisällöistä ja työstä ja tiedät, mihin motivaatiosi perustuuu. Vältä kliseitä "must on hienoo auttaa ihmisiä" tai "mä viihdyn muorten kanssa", kun sulta kysytään, miksi sä oot siellä. Sano jotain mietitympää.
Sulta luultavasti kysytään myös jotain, mikä paljastaa kykysi ajatella eettisiä kysymyksiä. Meiltä ainakin kaikilta oli kysytty. Mieti vaikka, mitkä susta on eettisesti ajankohtaisia ja tärkeitä asioita.
Jäkessä on eritasoisia opintojaksoja, riippuu opettajasta, niinkuin kai joka paikassa. Opintojaksot on pitkiä, 15 tai 20 ov joten valintamahdollisuuksia ei juuri ole, kun opintojaksojen suoritusjärjestys on melkein kiveen hakattu... Mutta hyvää on ammattieettinen koulutus, ihmissuhde- ja asiakkaan kohtaamisen taidot. Aikuisopiskelussa on aivan eri meiniki kuin nuorisolinjalla (luojan kiitos, heh, olen siis aikuislinjalla....)
Ota yhteyttä opintosihteeriin ja kysy rohkeasti, hän on paras tietolähde.... sähköpostilla ainakin saa kiinni.
Kannattaa lukea huolella eri amkien esitteet ja materiaalit ja opinto-oppaat, niistä selviää ainakin pääpiirteittäin opiskelujen painotukset ja rakenne. Kun niitä jonkun verran lukee, oppii niitä lukemaan vaikka ne aluksi vaikuttaa sekavilta...
Leenu
ei ilmeisesti ole ymmärtänyt mitä tarkoittaa ajankohtaiset eettiset arvot. Onko ne esimerkiksi Hyvä-veli keskustelu vai homot kirkossa vihittäviksi?
Ei sellaisia kysytä pääsykokeissa edes Järvenpäässä. Saatetaan kysyä, että mikä on esim. ajankohtainen asia, joka koskettaa sinua ja sillä on merkitystä esimerkiksi sosiaalipolitiikassa ja yhteiskunnassa laajemmaltakin. Miten henkilökohtaisesti koet, jonkun vähemmistö ryhmän, esim. romaanit?
Jos Leenu on ollut tarkkana kun puhutaan etiikasta, ei se voi kumota toisten tunteita. Tunnekokemus on aito ja aina oikeassa.
Harjoitteluissa oli huomattavia eroja minunkin opiskelu aikanani. Minullakin on kahdenlaisia kokemuksia.Hyviä ja huonoja (tein vain kolme harjoittelua - hyväksiluettuja oli kaksi)
On myöskin lähtökohdiltaan hankaala, jos opetukselta odottaa paljon ja saa siltä aika vähän ja opettajat ovat niin kiireisiä, etteivät kerkeä vastaamaan tai ohjaamaan.
Varmasti opetuksessa on ollut, joku pielessä nim. opiskelijan kohdalla. Hän on päättänyt opintonsa, että onnea vaan.
Diak yleensä voisi miettiä arvojaan tarkemmin. Kaikki on nykyisin arvoitettu mutta yleensä unohdettu ihmisarvo. Se puuttuu melkein kaikista arvopohjista. Eriarvoisuuden kokemus minuakin puhutteli opinnoissani.