Olen yksinhuoltajaäidin kasvatti. Hyvin olen tullut pärjänneeksi. Jokaisella meistä on elämässään omat vastoinkäymisensä, mutta niitä ei kannata jäädä liikaa märehtimään. Muistan kuitenkin selvästi, kuinka 90-luvulla (ja vielä silloin!) perhettämme pidettiin jotenkin eriarvoisessa asemassa ja jotenkin kolmannen luokan kansalaisina ja ehkä älyltäänkin hieman heikompina, koska perheessämme ei ollut miestä eikä isää. Ihan kuin se olisi ollut jotenkin meistä johtuvaa tai meidän tai äitini valinta. Jälkeenpäin äitini on saanut kiitosta ja kunniaa siitä kuinka hyvin on lapsensa yhteiskuntaan kasvattanut ja vielä ihan yksin. Vaikka rahat olivat tiukalla, meillä oli kuitenkin kaikki mitä tarvitsimme: ruokaa, vaatteita, koti, harrastuksia ja välittävä äiti. Äiti, joka jaksaa huolehtia meistä vielä tänäkin päivänä, vaikka voisi aivan hyvin keskittyä omiin tarpeisiinsa ja harrastuksiinsa. Meidän äiti on hoitanut perheessämme kahden vanhemman tehtävät, sekä äidin että isän.
Hyvää isänpäivää, äiti!
Hyvää isänpäivää, äiti!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Painu omalle foorumillesi.
"mutta niitä ei kannata jäädä liikaa märehtimään."
Ei tietenkään märehditä liikaa, AIVAN. Ei käydä asioita läpi kunnolla, koska saatetaan jopa hävitä se asia. Helpompaa on erota ja yrittää pitää mielessä aina se että mies on se perse. Vittu luulin penskana että tämä on joku vitsi että naiset ei saa käännettyä miehen päätä niin ne haukkuu sen paskaksi.
Mikä vitun hinku niitä lapsia on tehä kun ei ole isää tai äitiä. Itse en sellaseen perheeseen ainakaan haluaisi elää. Hienoa että voit tulla tänne vouhottaan että pärjäsit
Kiitos vuodatuksestasi. Olen pahoillani, että koit kirjoitukseni jotenkin henkilökohtaisella tasolla. Jos luet kirjoitukseni toiseen kertaan, huomaat etten missään vaiheessa moiti miehiä enkä varsinkaan sinua.
Kirjoituksellani halusin vain tuoda esille toisenlaisen näkökulman isänpäivään sellaisella foorumilla, jolla isänpäivää muutoinkin saatetaan käsitellä. Olen varma, että on olemassa perheitä, joissa äitienpäivänä mietitään asiaa samalla tavalla, mutta päinvastaisilla rooleilla.
Minulle ei oikein selvinnyt kirjoituksestasi se, että minkä jutun voi hävitä? Mielestäni parisuhteessa olevissa riidoissa ei kannata edes ajatella kumman pitäisi voittaa. Jos asia voidaan selvittää, molemmat voittavat. Jos ei, molemmat häviävät. Joskus on myös vain paras hyväksyä, että on tullut eron aika. Väkisin toista ei voi pitää omanaan, vaikka kuinka haluaisi. Oli sitten kyse miehestä tai naisesta.
Itse tarkoitin märehtimiseen viittaavalla lauseella sitä, että yksinhuoltajaperheissä lapset helposti lähtevät hakemaan isättömyydellä tai äidittömyydellä selitystä pahoinvoinnilleen, vaikka voi olla kyse ihan normaalista murrosikäisen mielenmyllerryksestä. Joskus myös lapselle tai nuorelle annetaan ulkoapäin selitys, että tietenkin voit pahoin kun sinulla ei ole toista vanhempaa. Sitä yritin sanoa, että jokaisella on elämässään omat vastoinkäymisensä, mutta niistä kyllä selviää, kun ei anna niiden liikaa hallita elämäänsä. En tarkoittanut sillä mitään vanhempieni eroon liittyvää.
Näkökulmasi vastauksessasi oli selkeästi se, että naiset häipyvät ja eroavat, eikä edes yritetä jatkaa. Meidän perheen kohdalla tilanne oli se, että isäni vain lähti eikä koskaan tullut takaisin. Elossa toki on.
En ole tullut tänne vouhottamaan, vaan todellakin vain ilmaisemaan oman kiitokseni, vaikka äiti tätä edes tuskin lukee. Koen kuitenkin, että tämä on kiitos myös monelle muulle äitini kaltaiselle naiselle tai myös miehelle, joka on ympäristön ennakkoluuloista huolimatta hoitanut vanhemmuuteen kuuluvat asiat hienosti.
Missään nimessä en vihaa miehiä, en edes omaa isääni.
Ehkä et itse halua vain tiedostaa sitä! Kukaan normaali ei tommosta tuu isien palstalle vouhottaa ja vielä isäinpäivänä...Siinä jo näkee ettei ihan kaikki palikat ole nyt oikeassa paikassa! Mitä jos kohdistaisit vihasi esim rumiin kenkiin ja menet haukkumaan kaikkien muiden kengät paitsi omat "tietenkin sinne tyttöjen puolelle"...
Ai kun on jännää, ei millään jaksaisi odottaa toukokuun alkuun. Tuleeko aamiainen sänkyyn ? Saanko kovan vai pehmeän paketin ?
t. yh-isä
Mitäpä jos itse menisit kohdistamaan tuota vihaasi johonkin? Itse en ole ollenkaan vihainen. En missään vaiheessa ole sellaista tuonut ilmi. Ainut joka tässä on hermoillut olet sinä itse. Ihan kamala vouhottaminen seurasi vain ja ainoastaan siitä syystä, että kehtasin kirjoittaa kirjoitukseni "väärään paikkaan".
Miksi et itse pura vihaasi jollakin "vihanpurku"-palstalla?
olet provosoitunut. Muuta ei voi sanoa...
Itse halusin vain tuoda esille sen mitä isänpäivä minulle merkitsee. Samalla tavalla äitienpäivä voi olla merkityksellinen yksinhuoltajaisien lapsille.
En tarkoittanut, että sellaisessa tapauksessa, jossa lapset tapaavat isäänsä ja isä on myös lapsistaan kiinnostunut, lasten pitäisi viettää isänpäivää äitinsä kanssa. Mielelläni olisin minäkin korttini isälleni tehnyt, mutta se ei ollut mahdollista sieltä isän suunnasta. Edelleenkään en kuitenkaan vihaa ketään, enkä tarkoita verrata omaa asiaani kenenkään muun asioihin. Se on vain oma näkökulmani, joka minulla on oikeus tuoda esille.