Naisystävä arkussa

Unet kuolemasta eivät aina merkitse pahaa vaikka unen näkemisen aikana olo voisi olla hyvinkin ahdistunut.

Kuollut morsian (todellisuudessa siis yhä elävä) voi kertoa esim. suhteenne tilapäisestä seisahtumisesta, jämähtämisestä, ja olet alitajunnassasi kokenut hänet etäiseksi. Ajattelet, että sinä voisit tehdä jotain saadaksesi hänet reagoimaan. Unessa suutelit, mutta olisiko jotain mitä voisit tehdä valvetilassa, esim. kahdenkesken lähtö vaikkapa elokuviin tai jotain muuta rentoa? Arjen keskelle tarvitaan aina piristäviä asioita, pientä juhlaa.

Uni voi olla myös pelkästään ajatuksen virtaa sillä, kuten itsekin sanoit, huoli hänen turvallisuudestaan. Siinä tapauksessa alitajunta osoitti miten merkityksellisenä pidät suhdettanne ja toivot hänenkin pitävän (henkiin herääminen).

"Unessa naisystäväni makasi kuolleena avoimessa ruumisarkussa, ja ympärillä olivat hänen vanhempansa, sisaruksensa ja minä itse."

Naisystäväsi varmaan edustaa elämässäsi sinulle turvaa, rakkautta ja lämpöä. Teidän lisäksi elämässänne ovat ympärillä olevat ihmiset, joista jokainen varmasti edustaa myös sinulle jotakin. Kaikkia näitä merkityksiä on hyvä pohtia ja mahdollisia katseita, ilmeitä, jos niitä muistaa.

Kaikkien katseet ovat jokatapauksessa suunnattuna naisystävääsi ja mainitset huolestasi kouluammuskelujen takia.

Ehkäpä muutkin tuntevat sisällään samankaltaista huolta ja olet aavistanut sen?

Varmasti pelkosi todella on värittänyt raamit ja siksi naisystäväsi makaa arkussa.

Enneunen mahdollisuuden voit haudata, mutta tämä voi olla myös pelon lisäksi mahdollisuuden tunnistaminen.

"Menin sitten arkun ääreen ja suutelin naisystävääni suulle. Sitten tapahtui jotain erikoista. Hän ei ollutkaan enää kuollut vaan avasi silmänsä ja sanoi minulle " en tiennytkään kuinka paljon sinä minusta pidät "."

Suutelet rakkaintasi, joka on arkulla. itseasiassa vaikka raamit ovat mielestäsi pelottavat, voit varmaan myöntää unesta löytyvän romantiikan?

Muut katselevat yhä ympärillä suudellessasi. Tuot tunteesi julki kaikkien edessä. Ennen suudelmaa naisesi on kuollut, suudelmasta herää eloon ja mainitsee, ettei tiennyt.

Luuletko, että tämän huolen / pelon ja muutenkin kouluammuskelujen herättämien ajatusten jälkeen vasta huomasit, kuinka tärkeitä rakkaimmat ihmiset oikeastaan ovatkaan?

Luullakseni on helppo kysymäni asia jollakin tavalla mieltää ja pitääkin niin, mutta että oikein oivaltaa, se ei ole niin helppoa.

Luuletko, että sinulle olisi voinut käydä niin?