Olen toista ja lopullista kertaa eroamassa alkoholisoituneesta puolisostani.Hän olisi halunnut jatkaa yhdessäoloa ja vakuutteli että kaikki muuttuu.Ei kuitenkaan ole sitä mieltä että alko olisi ongelma.Humalaan juo itsensä väh. 2 krt vko.Viikonpäivillä ei ole niin väliä.
Olen kuullut noita katteettomia lupauksia ennekin enkä jaksa enää yhtään särkynyttä unelmaa tässä suhteessa.Eniten yllätti miehen sukulaisten syytökset.Tietävät kyllä tilanteen mutta minussa on syy,en ole yrittänyt tarpeeksi ja muutenkin olen käyttäytynyt väärin.Kurjaa.Miksi saan tälläistä osakseni?Kuinka hoitaa tilanne oikein.En halua raukkamaisen pakenijan osaa vaan tahdon tehdä tämän pystyssä päin.
Olen kuullut noita katteettomia lupauksia ennekin enkä jaksa enää yhtään särkynyttä unelmaa tässä suhteessa.Eniten yllätti miehen sukulaisten syytökset.Tietävät kyllä tilanteen mutta minussa on syy,en ole yrittänyt tarpeeksi ja muutenkin olen käyttäytynyt väärin.Kurjaa.Miksi saan tälläistä osakseni?Kuinka hoitaa tilanne oikein.En halua raukkamaisen pakenijan osaa vaan tahdon tehdä tämän pystyssä päin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olemme usein kuulleet kerrottavan miehestä, joka alkoi juomaan kun hänen vaimonsa jätti hänet.
Näin miehen sukulaiset haluavat asian nähdä, ja niin he sen myös näkevät. Vaikka tosiasiassa vaimo jätti miehen nimenomaan pitkään jatkuneen juomisen takia.
Juominen eli alkoholismi on meillä edelleen tabu, häpeällinen asia josta ei saa puhua.
Juopot haudataankin vielä "hiljaisuudessa" ja "vain läheisten läsnäollessa".
Miehen sukulaiset häpeävät juoppoa jäsentään, ja siksi he haluaisivat vaieta koko ongelman kuoliaaksi. Mutta kun sinä nyt kuitenkin aiot tehdä asiasta numeron, ja jättää juopon miehesi, heität kiusallisen ongelman tavallaan heidän kasvoilleen tyyliin; hoitakaa itse juopponne.
Olen sitä mieltä, että sinä kärsit tässä tilanteessa joka tapauksessa.
Jos jatkat miehesi kanssa uusia rikottuja lupauksia kestäen, elämäsi muuttuu koko ajan helvetillisemmäksi. Alat pian itsekin uskoa olevasi syyllinen miehen juomiseen.
Jos taas jätät miehesi, tämän sukulaiset katkovat rumastikin välejään sinuun, ja saat kuulla olevasi ties mikä.
Myös ex-miehesi ottaa sinuun yhteyttä kännykällään aina ollessaan humalassa. Tekstiviesti on murhaavan tehokas tapa levittää omaa pahaa oloaan ympäristöön.
Sinä et mennyt naimisiin juopon kanssa, ethän. Et siis ole mitenkään vastuussa hänen juomisestaan.
Vain hän itse pystyy auttamaan itseään, kunhan ensin huomaa tarvitsevansa apua. Niin kauan kun alkoholistilla on kielto päällä, ei mikään apu mene perille.
Voit toki yrittää valistaa miehen sukulaisia alkoholismista, ja siitä mihin kaikki alkoholistin auttaminen vain johtaa. Se ei kuitenkaan tuota mitään tulosta, luulisin.
Helpointa onkin vaan kertoa sukulaisille, että sinä et onnistunut rajoittamaan miehen juomista, ja nyt haluaisit antaa heillekin mahdollisuuden yrittää.
Vanhana juoppona tiedän, että he eivät siinä oonistu.
sanoistasi.Tätä käy siis muillekkin että saa puoli sukua kimppuunsa kun jättää juopon,joka -juuri olisi raitistunut ja nyt sitten mukamas eroat-..
Työskentelen perheyrityksessä ja pitäisi sopia kaikki käytännön asiat kuten milloin koittaa viim. työpäivä,ei vaan uskalla mennä syyllistettäväksi :(
On ihan tarpeeksi paha olla muutenkin.Uusi elämä ja asuntoasiat ovat jo reilassa onneksi.Muuten tästä suosta ei ainakaan pääsisi.
Valitettavasti sukulaiset tietävät jo vallan hyvin alkoholismista,eipä ole mieheni ainoa laatuaan..
sinun elämässäsi kortit oli jaettu vuosia sitten noin. niillä oli pelattava ja tarvittaessa peli lopetettava.
peliriippuvaisiakin hoidetaan, parempi siis noin.
eroaminen on tavallista ja ihan laillista, ei siihen tarvitse edes selitellä syytä kenellekään.
sinulla on varmasti hyvä syy, puolison juopottelu.
kyllä sen sukulaiset saa tehdä ihan mitä lystäävät, juoruineen.
tietysti oma syyllisyys pahentaa tilannetta, että jos kuitenkin vika olis sinussa?
lienee jokaisella eronaisella sama juttu.
ainoa paskajuttu eteenpäin on tuo sun ex-sukuduunisidonnaisuus.
pätevällä ja ahkeralla ammattilaisella on aina töitä.
eiku eteenpäin. kokemukset vahvistaa.
kun kertoo asiasta muillekin samoissa liemissä pyöriville, niin hekin saavat apua sinun ratkaisusta. niin pitääkin.
Kyllä se sapettaa ja masentaa. Tekis mieli kuolla.
Mies juo pullon kirkasta joka ilta. On työtön ja
humala kuulema auttaa masennukseen.
kuulee ja näkee al anonissa
Älä kanna syyllisyyttä miehesi juomisesta. Ethän sinä sitä lasia nosta hänen huulilleen. Syyttäköön suku juoppoa itseään, elämänsä pilaamisesta. Sinun siihen jääminen ei häntä raitista.
Jupolla olisi itsellään ollut mahdollisuus elämänmuutokseen, jos tahtoa olisi löytynyt. Jos jäät, hän juo. Jos lähdet hän juo. Pois muuttamalla, sinun ei tarvitse ainakaan katsella sitä juomista.
Elämme täällä vain kerran. Ja onneksi meillä on mahdollisuus suorittaa valitoja oman elämämme suhteen. Ajattele tässä asiassa nyt vain itseäsi ja omaa hyvinvointiasi.
Mahtavaa heti aamusta saada kannustusta siihen,että kaikki syy ei sitten ehkä olekaan siinä akassa.
Itse olen ollut naimisissa alkoholistin kanssa yli 20v.Ja viimeiset 5 vuotta on mennyt tosi lujaa.
Meiltä loppui yhteinen tekeminen siihen,ku herkesin juomasta ukkoni kanssa.Siitä pitäen ukon alamäki on ollut jyrkkenevää.Aikani yritin pyytää yhteiselle kävelylenkille.Ei tulosta,herkesin.
Tosi sairasta menoa,ei puhuta päiviin mitään ja sukulaiset ihmettelee.että mikset lopeta ton ukkos juomista.Kiva.En minä juopon kanssa naimisiin mennyt,mutta tässä sitä ollaan.Ja jos tarkkoja ollan niin ei se mun mies ole koskaan luvannut lopettaa juomista.Sillä ei ole ongelmaa ollenkaan.Mitäs nyt makasi humalassa koko isänpäivän tienoon -olihan juhlan aika- ja nuorimmainen (13v) oli raivosta jo puukkoa hiomassa.
Silti kiltilä tytöllä vinkuu se syyllisyysviulu!Jos olisin tehnyt toisin ja tarttunut asioihin silloin kun rakkaushuuma oli elossa,niin olsinko voinut vaikuttaa?Jos olisin pyytänyt kauniimmin,huutanut reippaammin,perustellut fiksummin?Jos en itse (!) olisi tuonut olutta silloin kun hänen rahansa olivat loppu?
Siis kuulostaa justiinsa mun elämän yksityiskohdalta.Ukko juo pullon kossua joka päivä.Toisina päivinä pitkän.Ja toleranssi jo sitä luokkaa,että sivullinen ei ehkä edes huomaa. Voi siinä sivussa mennä mäyräkoirakin.
Menee kuulemma niin huonosti,vaikka on töitäkin,takuu- ja asunnonvelat maksettu,eikä lapset potki mummoja keskustassa.
Vika on mitä ilmeisemmin siis vaimossa?Minä ainakin ruoskin itseäni,vaikka järjellä käsitän,että samassa rahattomuus,toivottomuus ja velkasopassa on oltu yhdessä ja siis miksen minäkin vedä sitä pulloa päivässä?Luulenko olevani jotain?
Hellstenit on luettu ja mitä sitten?Itsesyytöstenruoska soi.Ehkä olen ansainnut tämän kaiken.
Ei alkoholistin kanssa voi "yrittää". Hän ihan itse tekee päätökset, ei siihen auta vaikka olisi itse hyvyyden perikuva. Sukulaiset haluavat miehelle jonkinlaisen turvan eli silloin ei heidän tarvitse huolehtia.
Ainoa oikea keino on erota ja pärjätä niiden syytöksien kanssa. Kerrot vain jokaiselle, että heti kun miehesi on raitistunut (ainakin 2 vuotta täysin raittiina) niin harkitset uudelleen yrittämistä. Sinä sairastut itse alkoholistin rinnalla ja eiköhän ole oikein, että vain yksi ihminen sairastaa vaikka sukulaiset ei sitä ymmärrä. Pelasta itsesi, ei yhteiskunta kaipaa kahta sairasta ja pää pystyyn, teet ehkä palveluksen alkoholistillekin, hän ehkä herää tai sitten kuningas vie voiton, se ei ole sinun ongelma.
tukea ja voimia edellistä eroa tehdessäni.Kirjoitin ehkä vähän rankempaa tekstiä tuolloin.Nyt olen oikeasti valmis irroittamaan,edellisellä kerralla erossa olon syyllisyys ja kaikki pienet arjen ongelmat joihin miestä olisin tarvinnu saivat pyörtämään päätökseni,ei vaan aika ollut vielä kypsä.Nyt tiedän ettei omasta elämästään välittämisessä ole mitään pahaa.Olen appivanhempien mielestä itsekäs ja ovat pettyneitä.No se mielipide heille suotakoon.Saisi vaan koottua itsensä ja saisi hoidettua asiat ihan kuin aikaihmiset ettei alkais se minun syyttely,keksitään mitä ihmeellisempiä juttuja!
Nimettömät Alkoholistit - kirja ja lukea sitä ja sitten antaa se miehelles, se voi toimia hyvinkin. Parasta siinä on varmaan se että silloin sinä voit ainakin sanoa tehneesi kaikkesi. Vaimo sanoi että tuon kirjan kappale 'Vaimoille' helpotti huomattavasti tuota erosyyllisyyttä ja empä usko että hän valehtelee, iso kirja (570 sivua) joka ei maksa paljon mitään (10 e) mutta voi pelastaa sinut itsesyytöksiltä jotka muuten saattavat vainota vuosiakin. Saa ainakin täältä :
http://www.suomenaa.fi/tilaus/index.html