Hei!
Olen noin viiskymppinen ja tosi vaivanen siis kaikki,mitä ongelmia löytyy,löytyy multa.Sain monenmoisia hormoonipillereitä,mikään ei ole sopinut ,nyt elän vaivojeni kanssa.Milloin on hiki milloin vilu,hermot kiristää,äksyilyttää ,hymykin on kadonnut,kauanko tätä kestää,jotku kehtaa sanoa ,että elää parasta aikaa" mulla alko alamäki 49-vuotiaana.Ei tää ole leikin asia,vaikka joskus onneksi huvittaakin oma itsensä.Muille toivottavasti parempia aikoja.
Riitu
Olen noin viiskymppinen ja tosi vaivanen siis kaikki,mitä ongelmia löytyy,löytyy multa.Sain monenmoisia hormoonipillereitä,mikään ei ole sopinut ,nyt elän vaivojeni kanssa.Milloin on hiki milloin vilu,hermot kiristää,äksyilyttää ,hymykin on kadonnut,kauanko tätä kestää,jotku kehtaa sanoa ,että elää parasta aikaa" mulla alko alamäki 49-vuotiaana.Ei tää ole leikin asia,vaikka joskus onneksi huvittaakin oma itsensä.Muille toivottavasti parempia aikoja.
Riitu
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo... tätä se näköjään on . Toisilla.. niin väärin. Itsellänikin kaikki vaivat mitä sinulla että sydän viele pompottelee, ja muljahtelee.Söin pari vuotta Trisekvensiä ja olo oli jotenkin, paitsi nämä sydän, ja nukkumishäiriöt eivät hävinneet.Lääkäri vaihtoi laastariin, ja nyt alkoi migreeni ja päänsäryt taas. Lääkäri vaan sanoo koeta kestää kyllä alussa aina on sivuoireita. Pari kuukautta on mennyt ja vielä päänsärkyjä. Että minulla alkoi alamäki 49 vuotiaana.. nyt täytän 55 kesällä,ja oireita vaan on. Kuka sanoi että elämä alkaa 50 vuotiaana?
Jotenkin tulee tunne, ettei annostus ole kohdallaan. Kyllä sivuoireidenkin pitäisi mielestäni kahden kuukauden kuluessa hävitä.
Mulla ainakin on jäänyt sellainen käsitys, että vaihdevuosioireet häviävät parin kuukauden kuluessa, jos annostus on kunnossa, se kun on yksilöllistä. Saattaahan olla niinkin, etteivät hormoonit kaikille sovi.
Joo tässä mennään vaan, kyllä mullakin tuo sydän jyskyttää ja nyt on ollut tilanteita, kuin sydän olisi kurkussa, oikein ilkeä tunne. Kaikki maan vaivat olen magneetinlailla itseeni sitonut, unikaan ei tule ilman lääkkeitä.
Mutta hormoonilääkkeitä ei mulla ole, kun ne ei yksinkertaisesti sovi mulle, kokeilin montaa erisorttia-ei voi käyttää?
Onkohan tässä pöpilässä, ennenkuin nää vaivat helpottaa, lupaavalta ainakin näyttää, jos niin ajattelee. Kehtaisi mennä mieliala lääkkeitä pyytään, mutta en enää ilkeä mennä. Joten kärsitään.
Miksei sinulle sopinut hormooneja? Minkälaisia sivuoireita?
Tosiaan kiinnostaa, miksi hormonit eivät sovi. Ja onko niitä kokeiltu myös laastarina tai voiteina: Siis mikä tökkii?
Mä olen käyttänyt hormoneja yli 10 vuotta yhtä mittaa - aloitin alle 45 vuotiaana. Koko ajan olen pysytellyt laastarissa ja oireet ovat pysyneet kurissa. Nyt tosin iho on alkanut oireilla, se kutisee enemmän, vaikka vaihdan laastarin paikkaa. Oiret palaavat lyhessä ajassa jos yritän pitää taukoa. Nyt puhutaan yhä enemmän niiden aiheuttamasta mahdollisesta rintasyöpäriskin kohoamisesta, mutta en siitäkään huolimatta aio lopettaa. Otan sen riskin.
Miksi mielialalääkettä ei voisi pyytää, jos tuntuu, että elämä on yhtä "vuoristorataa"?
Itse otin senkin avuksi ja voin sanoa voivani hyvin tämän "ihanan ikäni" kanssa.
Miten on onko verenpaineet tutkittu ja seurannassa.Minulla on pumpun hakkaamiset kurissa verenpainelääkkeiden ansiosta. Niitäkin kokeiltiin monia eri merkkejä aina muutaman kuukauden kerrallaan ennenkuin alkoi löytyä suurinpiirtein sopiva.Kaikki oireet paperille ylös ja tohtorin juttusille.Ilman hormooneja on oltu kohta vuoden päivät ja olo parempi.Pakolliset vuodot alkoi rasittaa,oli kaikenlaisia oireita joista päästiin pillerit lopettamalla.Monilla on kyllä jonkun sortin hoito paikallaan esim. asiakaspalvelussa jossa eräskin tuttuni sanoi että tuntui siltä että asiakkaat on tullut hänelle pottuilemaan.Kaikkien hommien hoitamiseenkin kuluu enempi aikaa. Parempaa alkanutta vuotta vain kaikille.
Minulla vaihdevuosioireet alkoivat jo 40-vuotiaana. Lääkäri otatti FSH-hormonimäärityksen kun olin 44-vuotias,joka osoitti hormonihoidon tarpeen. Minulla on ollut koko ajan keltarauhashormonihoitona hormonikierukka joka pitää kuukautiset poissa ja hormonina Progynova. Ensin oli 2 mg:n tbl/päivä ja kolmen vuoden kuluttua vähensin sen 1 mg:aan/päivä. Olotila oli koko ajan loistava. Koetin purkaa lääkitystä syövän pelossa mutta oloni kävi aivan hirveäksi joten palasin vanhaan lääkitykseen eli 1 mg Progynovaa päivässä ja valoisa persoonani palasi entiselleen. Tytärkin käski aloittaa hormonit uudelleen koska kävin suorastaan sietämättömän kärttyisäksi. Minusta tuntuu että masentunut mieli myrkyttää enemmän elimistöä ja saattaa aiheuttaa suuremmalla todennäköisyydellä syöpää kuin joku hormoni jonka vajeesta elimistö kärsii.