ettei me osata hymyillä toisillemme. Jos aikaa onkin kulunut liikaa ja kaikki se mikä olisi kuulunut meille jo paljon aikaisemmin on kulutettu loppuun. Eikä meistä enää ole toistemme lähelle.
Ehkä on
käynyt niin
7720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun aikaa kuluu ja asioita käsitellään uudestaan ja ajatellaan, että onko nyt varmasti kaikki epävarmuustekijät tullu käsiteltyä koskien toisen ihmisen persoonaa. Miksi ei kelvannut aikaisemmin? Tuskni se ihminen siitä niin olennaisesti on muuttunut kuukausien aikana.
silti ensin ennen kuin luovuttaa
kun ihminen näkee jonkun josta todella pitää (monessakin mielessä ... :) ), niin ihmisen aivot tuottaa semmoista kivaa dopamiinihormonia, että voi näyttää ihan tyhmältä ilmeineen.-->
käy näin: leukalihakset rentoutuvat, ja leuka vähän valahtaa alemmas, jonka seurauksena siinä tollotetáan toista suu raollaan tai ts. luukku auki.
silmät tummuvat, ja kiiltävät, seurauksena aivojen tuottamasta dopamiinista kun näkee jotain itseään oikein miellyttävää :)
Yritäpä siinä hormonimyrskyssä yrittää olla miellyttävä ja yrittää flirttiä. Tämä taas vaatisi vähän ajan laittoa siihen kohtaamiseen, että kumpikin pääsee itsensä niskan päälle ja tilanteen tasalle.
Eli tuossa tilanteessa ei tarvitakaan hymyilyä, vaan konkreettisesti vähän enemmän aikaa ja lähemmäksi tuloa. jotta toinen voi tarkastella toista, nauttia toisen näkemisestä
, ja sitten keskittyä tilanteeseen.
Analysoi kohtaaminen uudelleen
Tulipa huvittavat muistot mieleen..
Mulla kävi juuri noin kun kohtasin hänet sattumalta eräässä paikassa ihan yhtäkkiä.
Puheeni toiselle kaverille pysähtyi kuin seinään ja leukani loksahti auki, tapitin häntä suoraan silmiin silmät pullolla päästä ja just puusta puonneen näköisenä aika pitkäänkin kunnes aivoni tajusivat tilanteen ja se sai aikaan että puna nousi poskille ja pyörin pari ympyrää ja häivyin vain äkkiä paikalta,eli paniikkireaktio iski sen jälkeen. Ja tämä oli aikaa kun me ei tunnettu toisiamme ollenkaan.:)
Nyt en ole häntä nähnyt aikoihin ja toisaalta tahtoisin nähdä että tietäisin kaiken jälkeen, onko ne tunteet siltikin yhtä mahaa kutkuttavat. Tuntuu ettei tälle rakkaudelle ole olemassa vihaa vaikka hän mitä tekisi, kai sitä näkee sen ihmisen jotenki sisältä että mikään hänen ulkoinen käytös tms ei vaikuta.
Wau miten kirjoitit! Juuri noin se on kun tuntee näkevänsä toisen sisältä! Toinen tuntuu jotenkin tutulta ja vaikka hän ehkä tietoisestikin yrittäisi loukata, hänelle antaa sen anteeksi koska hän on hän. Mutta entä jos olen väärässä. :O
Ilmeisesti teidän välillä on ollut jotain. Jos tätä tunnetta on pitänyt hillitä, kun kerran aikaa on kulunut, on se vaikea kiskaista yhtäkkiä esille näkyviin ja olla varma että toisen varovaiset merkit todella merkitsevät että nyt palaa vihreä!
Siksi se vaatii erilaisen lähestymisen kuin jotain tuntematonta flirttailisi. Ei hymyilemättömyys huono juttu ole, jos ei noteeraisi tai olisitte kuin puolitutut, se olisi huono.
Toisen näkeminen voi olla vakava paikka, ei huonolla tavalla, vaan siinä voi olla kyse niin paljosta, sitä voi olla todella paljon odottanut, sitä voi tapahtua liian harvoin. Ja toiselta voi odottaa niin paljon enemmän, kuin katsetta, hymyä.
Minä kokeilisin sitä keskustelua. Ihan normaalia rupattelua jokapäiväisistä asioista ja lähelle tuloa. Kun siellä liekit kytevät alla niin niille on annettava tilaisuus syttyä!
Liialla varovaisuudella pilaa kaiken, sillä niitä tunteita joutuu koko ajan hillitsemään. Niille on annettava oikea, kunnonn tilaisuus tulla esille.
On osoitettava oikeasti ja annettava kunnon vahvistus toisen toiveille, että haluaa toisen. Puolivillaisella lähestymisellä toinenkin joutuu pidättelemään tunteita.
Joskus on pantava itsensä peliin! Kai hän on sen arvoinen! Aika ei mene ohi, ne tunteet ovat siellä, ihmiset muuttuvat ja kasvavat. Hän voi olla varovaisempi, kun ei halua enää säikyttää sinua karkuun ja menettää sinua enää!
ei se merkitse sitä, ettenkö välittäisi. Fiilikset ovat kuin tuo edellinen kirjoittaja kirjoitti - mitäpä siihen muuta lisäämään tässä viestissä.