mielenvirtaa..
auto, jonka omistan ja jota ajan, sinne mahtuu itseni lisäksi neljä muuta, laillisesti. baari-iltoina autossani on jopa kahdeksan ihmistä itseni lisäksi. vien heidät koteihinsa, osa kavereita, osa puolituttuja. lopuksi ajan yksin sydämeeni, siellähän se koti on?
aina on minulla ystäviä, helvetin hyviä, ne ei koskaan minua jätä, jos jättäis, eivät he olisi minun ystäviäni. silloin kun minulla on ystävät, en ole yksin. silloin kun ystävilläni on.. joku muu, he eivät ole kanssani, ja silloin olen yksin.
miksi en vain voi ottaa jotain ystävääni ja lentää autiolle saarelle ja viettää ystäväaikaa siellä lopun ikää, nauraen, vitsaillen, yhdessä itkien..
haluaisin pärjätä yksin, koska en halua satuttaa itseäni. toinen puoli minusta haluaa jonkun ikuisesti viereeni, katselee käsikynkässä käveleviä pareja kaivaten, syli johon kietoutua niin pitkäksi aikaa kun itse tahtoo, ei muuta.
toinen puoli muistaa ihmiset, tappelut, pettämiset, loukkaukset, välinpitämättömyys, riskit.. haluan todella, mutta en halua.
en ole sydänsuruinen, ei ole ihmistä joka olisi milloinkaan sydäntäni pitänyt, sanotaanko että on aina valloillaan.. uutuudenviehätys ja -kammotus?
En tahdo lapsia, en kirkkohäitä. En tahdo rahaa, en työuraa. Tahdon kumppanin mutta en halua rikkoutua.
En usko siihen että lukuisten erehdysten kautta saavuttaa jotain oikeaa, siinähän vain kärsii niin pirusti. Olen ilmeisesti omaksunut ystäväpiiristäni kaiken negatiivisen ihmissuhteiden kiemuroista ja paskasateista joten en halua edes koittaa omalta kohdaltani vaikka sydän NIIN janoaa..
vänkärin paikka on tyhjä..
Kysymys: Parisuhde on avautumista, ollaan haavoittuvaisia, miten ihmiset uskaltavat ottaa riskin ja ryhtyä parisuhteeseen, vakavaan?
auto, jonka omistan ja jota ajan, sinne mahtuu itseni lisäksi neljä muuta, laillisesti. baari-iltoina autossani on jopa kahdeksan ihmistä itseni lisäksi. vien heidät koteihinsa, osa kavereita, osa puolituttuja. lopuksi ajan yksin sydämeeni, siellähän se koti on?
aina on minulla ystäviä, helvetin hyviä, ne ei koskaan minua jätä, jos jättäis, eivät he olisi minun ystäviäni. silloin kun minulla on ystävät, en ole yksin. silloin kun ystävilläni on.. joku muu, he eivät ole kanssani, ja silloin olen yksin.
miksi en vain voi ottaa jotain ystävääni ja lentää autiolle saarelle ja viettää ystäväaikaa siellä lopun ikää, nauraen, vitsaillen, yhdessä itkien..
haluaisin pärjätä yksin, koska en halua satuttaa itseäni. toinen puoli minusta haluaa jonkun ikuisesti viereeni, katselee käsikynkässä käveleviä pareja kaivaten, syli johon kietoutua niin pitkäksi aikaa kun itse tahtoo, ei muuta.
toinen puoli muistaa ihmiset, tappelut, pettämiset, loukkaukset, välinpitämättömyys, riskit.. haluan todella, mutta en halua.
en ole sydänsuruinen, ei ole ihmistä joka olisi milloinkaan sydäntäni pitänyt, sanotaanko että on aina valloillaan.. uutuudenviehätys ja -kammotus?
En tahdo lapsia, en kirkkohäitä. En tahdo rahaa, en työuraa. Tahdon kumppanin mutta en halua rikkoutua.
En usko siihen että lukuisten erehdysten kautta saavuttaa jotain oikeaa, siinähän vain kärsii niin pirusti. Olen ilmeisesti omaksunut ystäväpiiristäni kaiken negatiivisen ihmissuhteiden kiemuroista ja paskasateista joten en halua edes koittaa omalta kohdaltani vaikka sydän NIIN janoaa..
vänkärin paikka on tyhjä..
Kysymys: Parisuhde on avautumista, ollaan haavoittuvaisia, miten ihmiset uskaltavat ottaa riskin ja ryhtyä parisuhteeseen, vakavaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta yksi asia tälläkin palstalla pistää silmään: ihmiset ovat hyviä ilmaisemaan itseään, varmasti parempia kuin keskimäärin. Siitä voi tai ei voi päätellä asioita. Tekisi mieli päätellä, että ajatteleminen johtaa yksinäisyyteen, sen syvempää mitä syvemmin. Huh. Tai teoria kaksi: yksinäisyys laittaa ajattelemaan. Huh2.
yksinäisyys luo tilaa ajattelulle. Valitettavasti moni vain tuntuu käyttävän tämän voimavaran surkutteluun ja/tai katkeraan kyräilyyn.
niin, se on varmaan kumminkin päin ja tuplasti.. lahja ja kirous. saattaa olla että joku on nuoruudessaan ajatellut asioita erillä tavalla, ja koska pohjimmiltaan on hieman erilaisempi kuin ne jotka lähelle sattuu niin ohjautuu itsestään tämmöiselle polulle taivaltamaan ja ajattelemaan enemmän. ehkä se johtuu asioista joita on nuorena saanut kuunnella, nähdä, asioista jotka saavat nuoren ajattelemaan vakavempia asioita kuin ikäisensä.. Huh3.
se aika on ehkä hämärää synkkää ja surkeaa, mutta sen tarvitsee. se kasvattaa. on itsellänikin ollut aika jolloin olen surkutellut, mutta olen hoksannut tähdenlentoni elämässäni ja noussut kuopasta. kaikki on mahdollista, ja pelkästään ihminen itse voi olla itsensä esteenä, tämän tiedän ja olen huomannut.