Hyvät ihmiset, miksi täällä ollaan hyvin epätöykeitä kun uusi ihminen tulee chattiin ?
Vaikka kuinka kohteliaasti puhelen siellä itsekseni kuten te vanhat konkaritkin ?
Mikä olisi se hyvä tapa päästä sisään joukkoon ?
En tunnin aikana saanut yhtään tervehdystä ja eiköhän tämä kertone jo jotakin ?
Vaikka kuinka kohteliaasti puhelen siellä itsekseni kuten te vanhat konkaritkin ?
Mikä olisi se hyvä tapa päästä sisään joukkoon ?
En tunnin aikana saanut yhtään tervehdystä ja eiköhän tämä kertone jo jotakin ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
tuota sattuu muillekin. Pitää vaan jatkaa tervehtimistä ja juttelua. Tai vaihtaa huonetta... Toivon sinulle mukavia jutteluita,
jos ei heti niin hetken päästä!
Ps: Ei sinussa mitään vikaa ole, vaan niissä töykeissä!
mä olen jo noin vuoden ajan silloin tällöin yrittänyt päästä mukaan keskustelemaan. Olen omasta mielestäni sanavalmis ja kirjoitan nopeasti, huumoriakin multa löytyy, pitäis varmaan viettää kaikki vapaa-aika chatissa, mutta kun on niin paljon muutakin mukavaa elämässä. Joten ei surra, eletään elämää, se maistuu paljon paremmalta.
chat-huoneissa tärkeilevät ja vain " tutuille " puhuvat ovat ihmisiä, joiden kanssa kukaan ei todellisuudessa halua olla missään tekemisissä. sellaiset ihmiset, yksinäiset ja katkeroituneet, saavat tyydytyksensä siitä, että kuuluvat johonkin kuvitteelliseen " sisäpiiriin," joka on olemassa ainoastaan tietokoneen ruudulla. Koska he ovat tulleet maailman torjumiksi todellisessa elämässä, he nauttivat saadessaan tuntea itsensä tavoitelluksi ja torjuessaan toisia ihmisiä chat-huoneissa. heidän elämänsä on pieni lasiruutu, eikä heidän kerhonsa jäseneksi todellakaan kannata pyrkiä. jos nimimerkki pitää sanojaan ( sitä aivotonta pölinää ) niin arvokkaina, ettei voi vastata sellaisen keskustelijan moikkaukseen jota ei " tunne," niin eipä sitten muuta, kuin hyvää yötä. keskustelijoita chateissa kyllä riittää, joten vakkarikerhot kannattaa jättää ihan suosiolla muhimaan omaan liemeensä. lapsilta mokoman käytöksen vielä sulattaisi, aikuisten taholta sitä on mahdotonta ymmärtää. vakkarit eivät toki omista huoneita joissa " asuvat," mikään keskusteluhuone ei ole minkään pöpiporukan yksityinen kerhotila, mutta yritäpä selittää sitä näille, joilla ei muuta elämää ole, eikä myöskään mitään sanottavaa täällä, sen puoleen.
toivottavasti tämä oli tarpeeksi tyhjentävä selonteko vallitsevasta tilanteesta.
nimenomaan.eipä tohon voi mitään lisätä.
Takes one to know one, vai? Monet ihmiset harrastavat "tsättäilyä" ja sopivat esim. tapaamisia/treffejä tiettyihin huoneisiin. Kyllähän se kuulostaa todella oudolta aluksi, mutta ei loppujen lopuksi ole yhtään hullumpi idea! Suosittelisin myös sinulle, jota elämä noin kolhii... kyllä taitaa olla ittessäski vikaa jos kukaan ei sinulle halua "jutella"... Kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta!
kun vaan malttaa sulkea ne vakkarit höpinöineen pois omalta näytöltä.Ruks ruks:)) Itse teen useasti niin silloinkin, kun vaikkapa kaks ihmistä puhuu ylessä paljon ja rivit liikkuu sitten niin nopsaan etten ehdi kunnolla lukea. Se on hyvä keino rauhoittaa omaa ruutua. kannattaa opetella käyttämään, ihan positiivisessa mielessä!
ensiksikin:
oman juttelun tiimellyksessä ei edes huomaa että joku tuli tupaan ja moikkas kun seuraa vaan omia ja keskustelukumppanin rivejä....
toiseksi:
jos kaikki moikkais kaikille niin mihin väliin sitä enää keskustelis, menis pelkäksi moikkailuksi koko homma.....ja tästäkin on kokemusta tuolla 50 huoneessa kun ei muuta ollut kuin sefun moikkailuja näytöllä
kolmanneksi:
yleensä tälläiset marisijat eivät itse moikkaa taas vuorostaan niitä jotka tulevat tupaan ja moikkaavat vaan nää odottavat vaan että HEITÄ moikataan ja HEILLE levitetään punainen matto kun suvaitsevat astua huoneeseen....vastavuoroisuutta myös itseltä eikä vaan passiivista odottamista
neljänneksi:
älkää nyt hyvät aikuiset viitsikö taas olla lapsellisia kun joku ei teidän kanssa hiekkalaatikolla leiki....hei camoon, tää on vaan tätä...virtuaalielämää......
Kerrankin aikuisen ihmisen vastaus rutisijalle! Just prikulleen ja jetsulleen.
vakkareilta, jotka pyrkivät kääntämään kaikki asiat omaan fantasiaansa, että maailma tavoittelee heidän loistavaa seuraansa. tosiasia on, että täytyy olla jotenkin vinksahtanut höpöttääkseen chatissa tuntikausia jokaikinen päivä. mihinkä siitä pääsee. kun aloitin chatin, yritin keskustella näiden vakikerhojen kanssa useassa huoneessa, ja se oli kuin olisi hakannut päätään seinään. vakkarikerhot pyrkivät ajamaan uuden tulijan ulos huoneesta ignooraamalla, kaikkihan sen ovat huomanneet. ajan myötä sellaiset tiukat kokoonpanot hajoavat, ja huoneissa näkee vanhoja vakkareita kyselemässä " mis kaikki on ? " vaikka huone on täysi. ei tarvitse olla psykiatri, että tajuaa näillä ihmisillä olevan yläkerrassa vikaa. keskustelut kannattaa jättää sinne privapuolelle, missä voi jutella yhden ihmisen kanssa kerrallaan, ja kaikessa rauhassa.
eikö sua väsytä suhtautua kaikkeen noin kauhean kielteisesti? Mulle tulee uupunut olo jo kun luen sun tekstiä. Ehkä maailma on ollut sulle ilkee, mutta paraneeko asiat sillä, että näkee kaiken niin kauheen kurjana`?
Eka kertoja sättäillessäni ajattelin juuri niin, että on "pölijää", kun tervehditään koko ajan...sehän on aika tylsää. Mutta kun olen lukenut näitä ylejuttuja, olen ymmärtänyt, että jotkut tykkää huonoa, jos ei tervehditä. Kai jokin kultainen keskitie sitten olisi hyvä,ettei toisaalta kukaan ärsyyntyisi koko ajan -moikkailuista, ja toisaalta joku pahoittaisi mieltään. Ei minuakaan aina kukaan moikkaa, vaikka liika sätissä olenkin. On se tietty kiva tunne, kun saa aamuhuomenet...
Joskus muinoin edesmenneessä articissa oli säännöt, joissa kehoitettiin ensin puhelemaan vain ylellä. Siellä sanottiin, että suoraan punasilla"hyökkäys" on huonoa käytöstä. Toiset kumminkin odottavat taas vain sitä. Makuasioista ei voi kiistellä.
tärkeintä on esiintyä tavoiteltuna, vaikka todellisuudessa on tylsä tupajumi. ja kun ulkopuolista arvostelua tulee, arvostelija yritetään heti leimata " kauhean kielteiseksi." Katsohan vähän mitä te vakkarit kirjoitatte toisillenne tuolla huoneissa, ja lue vielä sen jälkeen, minkälaisia terveisiä lähettelette toisillenne tänne ilmolle. Siinä sitä on sinulle kauhean kielteistä, hirveän kurjaa, ja ilkeää maailmaa. Itse olen löytänyt juttukavereita toisista ihmisistä, joita mokoma homma ällöttää. Minua väsyttäisi, ja minulle tulisi uupunut olo, jos minun pitäisi päivittäin haukkua täällä jotain nimimerkkiä, josta en todellisuudessa tiedä yhtään mitään.
taidat olla yhtä kielteinen sätissä, ilmolla ja omassa livessäs? No, happanehan rauhassa.
Joistakin varmaan tykätään enempi kuin joistain toisista. Joitenkin täytyy sitä esittää.
vaikka siellä miten pitkän juttelis ei aina ota tuulta eikä kukaan ala jutteleen saman olen kokenut vaikka olen paljon chattaillut . sitte kun ei juttuseuraa ole niin lähden pois en mä viitsi kauan yrittää sitä juttua pitää yllä yksinään ja vaikka yrittää joihinkin mukaan niin ei vain tunnut tarttuvan mihinkään ja tuntuu että itselleen vain puhelee . ja privaan en viitsi suoraan koskaan kenellekkään kirjottaa oottelen vain että joku alkais jutteleen .
ehkä sitä pitäs vain osoittaa se juttu jollekin erityisesti ja näinkin olen joskus tehnyt siellä yleisellä ja se on ollut ikävää kun ei saanut vastautsta tai sitte vain saa ikävän töksäyksen häiritsemisestä asianomaista kun on juttelemassa jonkun kanssa.
Toisinansa siellä on sitte niin mukavaa jutella ja monet keskustelee ja kivasti sujuu yleisellä juttelut ja joko yhden tai monen kanssa. ja lisäksi on joskus niitä privakeskusteluja mutta hyvin harvoin olen siellä koska on mukavaa jutella monen kanssa asioita .
mitään hölynpölyä en halua puhellakkaan ne saa olla vaan huumori on ok mutta sellainen lapsellinen höpsöttely ja puhuminen on typerää.
Siispä kirjottele vain siellä ja juttele kun on mukavia juttelijoita ja käy vaihtaan huoneita niin löytyy niitä ja kun ei niin keksi muuta tekemistä itsellesi vaikka hyvä kirja esille tms iloista päivää
kuvittele astuvasi täpötäyteen bussiin, jonka kansoittavat sinulle vieraat ihmiset. Osa heistä on liikkeellä yksin, toinen tekee matkaa toverin tai tuttavan kanssa vilkkaasti lörpötellen, jotkut juttelevat sattumalta kohtaamalleen kanssamatkustajalle. Muutamat ovat uuvuspäissään omissa mietteissään, joku saattaa miettiä ihan oikeasti, mitäs ilkeää sanoisi tänään kanssamatkustajille. Astut bussiin, tervehdit kaikkia iloisella ja avoimella katseella ja toivot, että joku tekisi samoin, toivottaisi sinut tervetulleeksi keikkuvaan kyytiin. Mutta kuka huomaa? Jos matkustat vain kerran tai kaksi tai harvakseltaan, saat melko varmasti olla omissa oloissasi.
Mutta annas kun alat kulkea ruuhkavuorossa useammin, päivittäin tai useamman kerran viikossa! Kuljetaja alkaa tokaista jotakin tuttavallista silloin tällöin, vaikka ruuhkassa ollaankin. Ihmiset alkavat muistaa: tuon henkilön olen nähnyt kulkevan tässä jo monena päivänä, hän näyttää iloiselta ja lähestyttävältä...ja ohikulkijat alkavat pikkuhiljaa hymyillä ja nyökkäillä tuntemisen merkiksi. Joku jo sanookin jotakin, vaikkapa säästä tai toteaa, että ONNNNNNNNNNNpas taas ruuhkaista! Aikaa kuluu, bussi keikuttelee reittiään, ihmiset kulkevat sillä päivästä päivään, kiireestään toiseen, sinäkin...jos jonakin päivänä et olekaan mukana, alkaa joku jo miettiä, MISSÄHÄn on se ihminen joka on kulkenut tässä viimeaikoina niin usein ja jonka kanssa olen jo hiukan päässyt juttuihinkin...kuulut jo ruuhkabussin keikkuviin vakimatkustajiin: HYVÄÄ PÄIVÄÄ, SINÄKIN OOT MUKANA! Kiva nähdä sinua taas!
Malttia, Kelmeri. Paras tapa päästä sisään porukkaan on olla oma luonnollinen ystävällinen itsensä ja sanoa: tahtoisin mukaan, ottakaa kyytiin!
(kukahan on tuo ystävällisen näköinen Kelmeri joka on alkanut matkustaa tässä bussissa, hmmmmm:)))))
kuin painajaisuni. bussi täynnä vakisättääjiä. joka ikinen päivä. voi herran pieksut rouvan jalassa.
vain sattuu niin, ettei kukaan tervehdi. Mullekin käyny monent kerrat, vaikka itse pyrin kaikkia tervehtiinki...vaan siinä alkaa tunteen itsensä portsariksi kun tulijoita ja menijöitä on koko ajan ;) Siksi kai monent rajoittaa tervehtimisen vain tutuille. Mutta kyllä nikkisi opitaan tunnistamaan ajanmyötä ja moikkia tulee, jos ei aina niin joskus kuitenki...niinku mullekin. Vaan tervehditäänpä kun vastaan tullaan ;))
ajattele , että joillekkin ollaan töykeitäkin...
kiitos teille hyvät ystävät! Olen saanut nyt hienoja vinkkejä !
Tuli jo eri kuva tästä chatista ja uusin ajatuksin taas tänään kokeilen olenko yksin puhuhjana vai kenties hukun ruuhkabussissa tervehdyksiin ?
Sitä paitsi tää ei ollut huomion hakemista vaan ihan rehellinen avoin kysymys uutena chattailijana.
*heilahtaa vahingossa vasten kelmerin leveää rintakehää*
(huoh)