Heippa,
Minäkin eksyin tälle keskustelupalstalle. Toivoisin joiltain kommentteja ja omia kokemuksia. Eli olen 27 ja mieheni (kihlattuni) 29 vuotias. Olemme olleet yhdessä reilu kaks vuotta, asuttu yhdessä vuosi.
Minulla on ollut kaamee vauvakuume puolisen vuotta. Ikäväkseni miehellä ei ole. Hän kyllä sanoo haluavansa lapsia jossain vaiheessa, ei vielä. Tänäänkin töihin lähtiessäni purskahdin itkuun. Olen puhunut asiasta paljon miehelleni, tuntuu, että hän vain ahdistuu ja toiveeni toteutuu vaan heikommin. En haluaisi painostaa, mutten pysty muutakaan tekemään.
Nyttemmin tilanne on mennyt siihen, että rakastelu on alkanut tökkimään. Minua inhottaa se, kun mieheni ei pysty koskemaankaan minuun "sillä". Peläten, että tulen raskaaksi. Tuntuu niin pahalta. Hänellä on kova kiire kaivaa kondomi. Pillerit lopetin 4 kuukautta sitten.
Mies ei pysty lainkaan elämään spontaanisti. Hän sanoo, ettei ole valmis isäksi. En enää lainkaan luota siihen, että hän joku päivä haluaisikin. Rakastan miestäni kovasti. Silti sattuu niin kovasti, etten voi elää tässä suhteessa onnellista elämää. Kokemuksia kaivataan.
Minäkin eksyin tälle keskustelupalstalle. Toivoisin joiltain kommentteja ja omia kokemuksia. Eli olen 27 ja mieheni (kihlattuni) 29 vuotias. Olemme olleet yhdessä reilu kaks vuotta, asuttu yhdessä vuosi.
Minulla on ollut kaamee vauvakuume puolisen vuotta. Ikäväkseni miehellä ei ole. Hän kyllä sanoo haluavansa lapsia jossain vaiheessa, ei vielä. Tänäänkin töihin lähtiessäni purskahdin itkuun. Olen puhunut asiasta paljon miehelleni, tuntuu, että hän vain ahdistuu ja toiveeni toteutuu vaan heikommin. En haluaisi painostaa, mutten pysty muutakaan tekemään.
Nyttemmin tilanne on mennyt siihen, että rakastelu on alkanut tökkimään. Minua inhottaa se, kun mieheni ei pysty koskemaankaan minuun "sillä". Peläten, että tulen raskaaksi. Tuntuu niin pahalta. Hänellä on kova kiire kaivaa kondomi. Pillerit lopetin 4 kuukautta sitten.
Mies ei pysty lainkaan elämään spontaanisti. Hän sanoo, ettei ole valmis isäksi. En enää lainkaan luota siihen, että hän joku päivä haluaisikin. Rakastan miestäni kovasti. Silti sattuu niin kovasti, etten voi elää tässä suhteessa onnellista elämää. Kokemuksia kaivataan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vaikkei se helppoa olekaan itsesi kannalta. Miksi olet jättänyt pillerit pois?????
Kuulostaa nyt pahasti siltä, että miehesi pelkää ihan oikeasti sitä,että tulet raskaaksi ja sen takia seksinne kärsii. Koittakaa jutella aiheesta. Ei ketään saa pakottaa vanhemmuuteen siitä ei seuraa mitään hyvää.
7 vuotta suhteessa,jossa mies ei halunnut lasta ja halusin kunnioittaa hänen toivettaan uskottelemalla itselleni etten itsekään taida sitten haluta. Nyt olemme eronneet ja haluan lapsen yksin.
Lueppa tuolta lapset ja parisuhde tai odotus palstalta mitä käy jos väkisin saatat itsesi raskaaksi miehellä joka ei isäksi halua. Parisuhteenne ei sitä kestä tuollaista kiristämistä.
Käytöksesi on vastuutonta ja törkeää. Älä käyttäydy kuin idiootti! Vauvakuume on hormoneista johtuva tila jossa ei välttämättä ole mitään järkeä. Vauvakuumeesi ei tiedä onko teillä varaa lapseen, onko kämppä sopiva, oletko hyvä äiti ja kaikkein vähiten se ottaa huomioon onko miehestä isäksi. "Mutkun mä haluun" ei ole riittävän hyvä peruste lasten hankintaan. Älä mieti söpöjä vauvoja vaan ennemminkin angstista teiniä tai aikuista ihmistä. Haluatko maailmaan uuden aikuisen? Teidän molempien on haluttava.
Sori että sanon suoraan.
Ennen lapsen hankintaa teidän tulee käydä yhdessä perusteellisesti läpi mitä lapsen saanti tulee tarkoittamaan, miten hoidatte arjen ja millaiset ovat vanhempien roolit. Lasta ei lähdetä tekemään sinun yksipuolisella päätöksellä. Kysy mieheltäsi millä ehdoilla hän olisi valmis isäksi. Jos ei millään niin sinun on tyydyttävä siihen. Joku mies saattaisi suostua sillä ehdolla että sinä äitinä hoidat käytännön hommat. Joissain tapauksissa mies haluaa lapsia ja vaimo suostuu sillä ehdolla, että mies on päävastuullinen hoidosta.
Kiitos vastauksistanne.
Selvennän silti asioita. Minulle ei ole tarkoitus raskautua ilman mieheni halua. Pillerit olen lopettanut ihan eri syystä, eikä asia liity lainkaan vauva-asioihin.
Hyvä että täsmensit. Täällä on vähän väliä vaimoja, jotka jättävät pillerit pois miestä kiristääkseen.
Sinulla on vastuunsa kantava mies kun kerta jaksaa ehkäisystä huolehtia. Usein tuossa tilanteessa mies haluaa panna paljaalla ja olettaa abortin olevan ratkaisu jos raskaus alkaa. Tai sitten tämäntyyppinen mies vain jättää naisen lapsineen.
Teinä keskustelisin asiat perin juurin halki ja jos miehesi ei sittenkään halua lapsia on sinun tehtävä asiasta omat johtopäätöksesi. Jos mies ilmoittaa että lapset ovat ok. esim kolmen vuoden kuluttua kannattaisi teidän miettiä jotain parempaa ehkäisyä siksi aikaa. Kondomi kuitenkin pettää aika helposti.
Heippa!
Koita jaksaa odottaa. Ei siinä ole muutakaan tehtävissä. Olen samassa tilanteessa kuin sinä.
Joidenkin kommentit tähän tilanteeseen ärsyttää kovasti. "oletko miettinyt että vauva kasvaa kiukuttelevaksi teiniksi" ja "oletko miettinyt olisitko hyvä äiti" jne. Eihän kukaan voi varmasti tietää olevansa hyvä äiti jos ei jo ole sitä.
Myöskin turha tehdä miehensä kanssa mitään sopimuksia siitä, miten lapsi hoidettaisiin on turha tehdä. Kun lapsi on tullut, arki pyörii lapsen ympärillä, ei minkään sopimusten. Tietysti perusasioissa täytty olla samaa mieltä ja miehen täytyy olla mukana
Et varmastikaan ole minkään hetken mielijohteen vallassa, niin kun en minäkään. Ei ihmisellä ole niin suuri vauvakuume että se aiheuttaa surua jos asiaa ei ole mietitty joka kantilta.
Ja kuka normaalissa tasapainoisessa parisuhteessa oleva kirstää omaa miestään??? Jotain järjeä peliin ja arvostusta omaa kumppania kohtaan. Mitä ihmettä ihmisillä liikkuu päässä?
Kiitos viestistäsi.
Outoja kommentteja sitä kyllä satelee. En tietenkään edes haluaisi lasta, miehen kanssa, joka ei sitä minun kanssa haluaisi! Kyllä vaan tässä iässä eittämättäkin tulee esille perheenperustamiseen liittyvät kysymykset.
Ja aiempaan vastausta: kyllä minä mielestäni olisin hyvä äiti. Lisäksi meillä on oma koti, talous kunnossa (molemmat hyvätuloisia ja molemmilla vakituinen työpaikka) jne.
Kaikenlaisia kommentteja tosiaan tulee. On täällä sentään jokunen järkeväkin ihminen.
No ainakin tuli huomattua, että itsellä on parisuhdeasiat paremmassa kunnossa kun monella muulla. Siis jos joku oikeasti kiristää miestään lapsentekoon jne. Mä olen ehkä aika hyväuskoinen, mutta luulin että tollaista kiristystä ja uhkailua on vain saippuasarjoissa telkkarissa. En tiennyt, että oikeat ihmiset on niin tyhmiä ja julmia.
Tsemppiä sulle odotukseen. Kyllä kai ne miehet joku päivä kypsyy ja haluaa perheenlisäystä. Niin on ainakin lupaillut oma ukkoni. Until then, odottelua.
Juuri tänään kuulin taas yhden raskausuutisen kaveripiiristä. Onnea vaan heille kovasti. Yritän olla onnellinen heidän puolestaan, vaikka se onkin vaikeaa.
Tätä äidit ja isät palstan osuutta kun lukee niin paljastuu se että moneen perheeseen lapset on hankittu lainkaan asiaa pohtimatta. Ne on hommattu vain koska on tapana tai koska naiselle on tullut vauvakuume. Sitten itketään ja ihmetellään kun pelkkä rakkaus ei riitäkkään maksamaan laskuja, venyttämään kämppää, kotitöiden tekemiseen tai hoitamaan ajankäyttöä kuntoon. Usein perheen isällä ja äidillä on aivan eri käsitys siitä miten lapset ja koti tulisi hoitaa ja kumpi tekee mitäkin. Vaimo saattaa haluta kuussa summan X ja miehen kotiin auttamaan kotitöissä lainkaan ajattelematta, että tuohon summaan X täytyy miehen tehdä kahta työtä! Ja taas saadaan riita aikaiseksi.
Heippa taas
Eilen ilta meni keskustellessa miehen kanssa. Mieheni on aika huono juttelemaan asioista,mutta nyt sain hänet puhumaan ja kertomaan enemmän tunteistaan tätä vauva-asiaa kohtaan. Täytyy sanoa, että nyt olen onnellinen. Päätettiin yhdessä, että keväällä vauva saa tulla, jos on tullakseen.
Koitahan sinäkin vielä keskustella. Jos sinäkin saisit jotain vastausta, milloin miehesi olisi mahdollisesti valmis. Näyttää siltä, että miehet tarvitsee aika paljon aikaa asian läpi miettimiseen. Mieheni sanoin "hidas lämpenemään ajatukselle." Tsemppiä! Nyt täytyy minunkin vain malttaa ja uskoa siihen, että keväällä olemme molemmat yhtä vauvakuumeisia :)