Hei vaan kaikille!
Kyselisin mikä on isän oikeus lapsiinsa?
Pitääkö isän oikeasti siihen asti kun lapsi täyttää 18-vuotta, olla velvoitettu tappelemaan lasten äidin kanssa joka asiasta? Miksi minun täytyy taistella sen asian eteen että saan tavata lapsiani? Nehän ovat minunkin lapsiani yhtälailla kuin äidinkin. Kolme vuotta olen tapellut. Siinä sivussa potenut hirveää morkkista siitä että lapset kärsii vanhempien tappeluista.
Miksi lasten äiti määrää aina sopiiko jokin asia hänelle vai eikö kun pyydän lapsia luokseni? Miksi se hänelle pitää sopia? Lapsilta minä asian kysyn ja olisivat aina tulossa mutta äidille ei sovi ikinä? Mielestäni lasten tapaamiseen ei sisälly äidin läsnäolo.
Miksi suomessa äidit voivat tehdä mitä haluavat? Tämä on niin puuduttavaa ja voimia vievää etten voi ymmärtää. Mieluiten asuisin lasten kanssa, tottakai. Lasten äiti heidät minulta vei, perusti uuden perheen uuden miehen kanssa. Käski minun hommata uusi perhe itselleni ja jättämään heidät rauhaan. Mutta miten? Miten kukaan kelle lapset oikeasti merkitsee ja heitä rakastaa voi vaan unohtaa lasten olemassa oloa?
Löysin ihanan uuden puolison ja hän synnytti minulle suloisen tyttären. Mutta se ei saa minua unohtamaan sitä tosiasiaa että minulla on lapsia ennestäänkin. Olemme yhdessä uuden vaimon kanssa kiristäneet ex-vaimon hermoja ja vaatineet nyt monta vuotta häntä pitämään tapaamisajat. Minä kuulemma pilaan hänen perhe-elämänsä. Olen lapsilta kysynyt, että haluavatko tulla isin luokse ja he haluavat. Sen voimalla jaksan taistella lasteni puolesta.
Mutta onko tämä ikuista taistelua? Sossussa ei auteta. Mitään näkyvää ongelmaa ei ole. Ainoa asia on henkinen väkivalta minua kohtaan lasten kautta. Lapsille haukutaan isiä, uutta vaimoa, meidän lasta, kotia, työpaikkoja, luonnetta, ulkonäköä, vaatteita joita lapsille ostetaan, ruokaa,,, ihan kaikkea. Se harmittaa hirveästi. Minkätakia lasten pitää kuulla tuollaisia asioita isästään? En ymmärrä.
Sanokaa mistä oikeasti saan apua tähän ongelmaan. Kaikki on yritetty. Olenko tuomittu koko loppu elämän kuuntelemaan ex-vaimon haukkumisia?
Kyselisin mikä on isän oikeus lapsiinsa?
Pitääkö isän oikeasti siihen asti kun lapsi täyttää 18-vuotta, olla velvoitettu tappelemaan lasten äidin kanssa joka asiasta? Miksi minun täytyy taistella sen asian eteen että saan tavata lapsiani? Nehän ovat minunkin lapsiani yhtälailla kuin äidinkin. Kolme vuotta olen tapellut. Siinä sivussa potenut hirveää morkkista siitä että lapset kärsii vanhempien tappeluista.
Miksi lasten äiti määrää aina sopiiko jokin asia hänelle vai eikö kun pyydän lapsia luokseni? Miksi se hänelle pitää sopia? Lapsilta minä asian kysyn ja olisivat aina tulossa mutta äidille ei sovi ikinä? Mielestäni lasten tapaamiseen ei sisälly äidin läsnäolo.
Miksi suomessa äidit voivat tehdä mitä haluavat? Tämä on niin puuduttavaa ja voimia vievää etten voi ymmärtää. Mieluiten asuisin lasten kanssa, tottakai. Lasten äiti heidät minulta vei, perusti uuden perheen uuden miehen kanssa. Käski minun hommata uusi perhe itselleni ja jättämään heidät rauhaan. Mutta miten? Miten kukaan kelle lapset oikeasti merkitsee ja heitä rakastaa voi vaan unohtaa lasten olemassa oloa?
Löysin ihanan uuden puolison ja hän synnytti minulle suloisen tyttären. Mutta se ei saa minua unohtamaan sitä tosiasiaa että minulla on lapsia ennestäänkin. Olemme yhdessä uuden vaimon kanssa kiristäneet ex-vaimon hermoja ja vaatineet nyt monta vuotta häntä pitämään tapaamisajat. Minä kuulemma pilaan hänen perhe-elämänsä. Olen lapsilta kysynyt, että haluavatko tulla isin luokse ja he haluavat. Sen voimalla jaksan taistella lasteni puolesta.
Mutta onko tämä ikuista taistelua? Sossussa ei auteta. Mitään näkyvää ongelmaa ei ole. Ainoa asia on henkinen väkivalta minua kohtaan lasten kautta. Lapsille haukutaan isiä, uutta vaimoa, meidän lasta, kotia, työpaikkoja, luonnetta, ulkonäköä, vaatteita joita lapsille ostetaan, ruokaa,,, ihan kaikkea. Se harmittaa hirveästi. Minkätakia lasten pitää kuulla tuollaisia asioita isästään? En ymmärrä.
Sanokaa mistä oikeasti saan apua tähän ongelmaan. Kaikki on yritetty. Olenko tuomittu koko loppu elämän kuuntelemaan ex-vaimon haukkumisia?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sinulla on tapaamissopimuksenmukainen tapaamisoikeus, eikä velvoitetta tapella exäsi kanssa. Loppu on sinusta kiinni.
Jos olet niin nyhverö, ettet saa suutasi auki lastensuojeun suuntaan tai lakimiehelle.... pue hame.
Johan sanoin että väkivalta on henkistä ja siihen ei puutu kukaan.
Exä voi tehdä mitä haluaa. Se ottaa vaikka sakkoja tapaamissopimuksen rikkomisesta. Minä en tappelisi mutta exän takia joudun sitä tekemään.
Oli pikkuisen tyhjänpäiväinen kommentti sinulta.
Miksi et vie asiaasi oikeuteen näyttöineen?
Valitettavasti et saa mistään sellaista apua ongelmaasi, että se ratkeaisi. Suomessa ei toteudu etävanhemman ja lapsen välinen tapaamisoikeus muutoin kuin lähivanhemman niin halutessa. Tuomarit päättävät kyllä tapaamisista mutta yhdelläkään viranomaisella ei ole vastuuta päätösten toteutumisesta.
Tilannetta muuttuisi vain lähivanhemman vastuullisempi suhtautuminen lapsiaan ja etävanhempaa kohtaan. Itse asiassa lähivanhemmuuteen kuuluu lapsen ja etävanhemman suhteen tukeminen. Tämän vastuun kantamatta jättäminen on yksi syy huoltomuodon muutokseen: lähihuolto tulee antaa sille vanhemmalle, joka on kyvykkäämpi pitämään yllä ja tukemaan lasten suhdetta muualla asuvaan vanhempaan.
Voimia sinulle ja lapsillesi toivottaen.
Suomessa ei toteudu lapsen tapaamisoikeus etävanhempaan muutoin kuin etävanhemman niin halutessa. Tuomarit päättävät kyllä tapaamisista mutta yhdelläkään viranomaisella ei ole vastuuta päätösten toteutumisesta.
Tilannetta muuttaisi vain etävanhemman vastuullisempi suhtautuminen lapsiaan ja lähivanhempaa kohtaan. Itse asiassa etävanhemmuuteenkin kuuluu lapsen ja etävanhemman suhteen tukeminen. Tämän vastuun kantamatta jättäminen on yksi syy lasten vieroittumiseen etähuoltajasta ja lisää lähivanhemman väsymystä ja sosiaalisen elämän typistymistä perhekeskeiseksi. Ilman muuta lähihuolto tulee antaa sille vanhemmalle, joka on kyvykkäämpi pitämään yllä ja tukemaan lasten suhdetta muualla asuvaan vanhempaan, mikäli etävanhempi on halukas itse osaltaan vaikuttamaan tapaamisten onnistumiseen.
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin etävanhemmuuden sisäistäminen ei taida olla keskustelun aloittajan ongelmana.
lähestymään aihetta myös vastakkaisesta näkökulmasta, mutta se ei tainnut innostaa tällä kertaa lennokkaaaseen ajatuksen virtaan.
Lähdetään sitten samalle linjalle. Heitä seuraavan kerran kun rakastelet spermat purkiin. Sekoita chiliä sekaan. Kun haet lapsiasi, niin exäsi näettäessä nakkaa lasti naamalle ja sano: "oho, sori"
Muista nauraa jälkeenpäin.
ja keskity jo voittamaasi "palkintoon", siihen että lapsesi kaikesta huolimatta tapaavat sinua mielellään!
Taistelun unohtamisella en tarkoita että lakkaisit huolehtimasta omista (ja lastesi) oikeuksista esim. tapaamisten suhteen. Tarkoitan, että koittaisit parhaasi mukaan hyväksyä asioiden nykytilan, ja sitten unohtaisit ne ikävät väännöt exäsi kanssa ja keskittäisit energian hyvien suhteiden ylläpitoon lastesi kanssa.
Taistelen itse vastaavien ajatusten kanssa päivittäin enkä tosiaankaan aina osaa noudattaa ojuuri antamiani ohjeita... Mutta aina kun eniten kiristää, koitan keskittyä asioihin joihin voin vaikuttaa, ja teen kaikkeni unohtaakseni ne joihin en voi vaikuttaa.
Monissa päällepäin sopuisissakin perheissä pinnan alla kytee kuvailemasi kaltainen tilanne. Toinen muuttelee tapaamisaikoja, vaatii yksipuolista joustoa jne... Tuntuu että aina ollaan napit vastakkain eikä ulkopuolista apua ole saatavilla (tai ongelmanne eivät ole heille tarpeeksi "suuria"). Teillä kuitenkin asiat hyvin siinä mielessä, että lapset eivät ole jääneet täysin paitsioon, vaan saavat tavata kumpaakin vanhempaansa, ja tekevät sen vieläpä mielellään. Jotain on siis molemmissa kodeissa osattu tehdä oikein :)
Ja useimmiten aikaa myöten helpottaa. Jos ei muuten, niin ainakin lapsille muodostuu vahvempi käsitys vanhemmistaan ja asioiden todellisesta tilasta ja tekevät sitten omat valintansa, monesti erittäin teräväkatseiset.
;) Muuten hyvä mut se menee et "No sori"
Olen ollut satoja kertoja tämän saman kysymyksen ääressä ja ainoa, mitä voin suositella:
Jos lapset ovat yli 10-vuotiaita, miel. yli 12-vuotiaita ja tahtovat asua sinun kanssasi, he voivat jäädä jostain viikonlopputapaamisesta
luoksesi asumaan. Menettely on laillinen, jos lapset itse tahtovat jäädä luoksesi.
Joudut kuit. varautumaan suureen ja pitkään taisteluun. Et voi tod.näk. päästää lapsiasi kouluun, kun exä ne sieltä kaappaisi, minkä
vuoksi joudut järjestämään kotiopetusta siihen asti, kunnes oikeus toteutuu ja saat virallisen lähihuoltajan statuksen, mikä voi kestää
pari, kolmekin vuotta. Tiedän useita isiä, jotka ovat toimineet tällä tavoin ja onnistuneet.
Tällainen taistelu on vaikeuksista huolimatta parempi kuin jatkuva altavastaajana oleminen, mitä etävanhemmuus näissä tilanteissa merkitsee. Parempi siis kertarutina kuin ainainen kitinä! Muista myös, että jos sinä kärsit nykytilanteesta, lapsesi kärsivät siitä kymmenkertaisesti.
Tuo sun kertomukses ampui niin lujaa yli että....
Ihanteellistahan se olisi että lapset saisivat itse päättää kumman luona asuvat mutta jos isä tekisi noin ettei veisi lapsiaan takaisin äidille sen "sopimuksen" mukaisesti niin ovella olisi aika pikaisesti poliisit hakemassa ne lapset ja siihen loppuisi lapsen parhaasta taisteleminen.
Tuollaisen "lapsenryöstön" voi suorittaa ilman mitään seuraamuksia vain äiti joka eroaa ja vie lapset vaikka vasten heidän tahtoaan pois kotoaan mutta lapsen isä joutuu aika satavarmasti syytteeseen lapsen kidnappauksesta tms. jos ottaa lapset omaan huostaansa ilman sossutantta-armeijan tai oikeuden päätöstä.
Tuohon sinun tekstiisi en jaksa nyt kommentoida enempää mutta sanon sen että kannattaisi ottaa asioista oikeasti selvää ennenkuin tulee tänne puhumaan asioiden laillisuuksista tms.
"Jos lapset ovat yli 10-vuotiaita, miel. yli 12-vuotiaita ja tahtovat asua sinun kanssasi, he voivat jäädä jostain viikonlopputapaamisesta
luoksesi asumaan. Menettely on laillinen, jos lapset itse tahtovat jäädä luoksesi."
Tuo ei totta tosiaankaan pidä paikkaansa vaikka sen pitäisikin lapsen oikeuksien takia pitääkkin!
Menettely on myös laillinen, mikäli lapset eivät suostu lähtemään isän luota pois. Ja se varmaan olisi helpoin tie, muuta karkki ja lapset sanoo kuorossa mitä halutaan. Mutta tämä tapa ei todellakaan ole se kaikkein fiksuin..lapsi tarvitsee molempi vanhempia tasapuolisesti, vaikka he eivät aina sitä näyttäisikään.
Kertomukseni on tosi ja se on ainoa tie mitä etävanhemman on kúljettava saadakseen tavata lapsiaan keskustelun aloittajan kuvailemassa tilanteessa.
Tässä on vastakkain kaksi toimintatapaa:
- lähivanhemman mukainen toiminta erottaa lapset etävanhemmasta koko elämän mittaiseksi ajaksi
- etävanhemman 2-3 vuotta kestävä riidan ratkaisumalli ehkä noiksi kyseisiksi vuosiksi
Näiden lisäksi lähivanhemman tapa puhua etävanhemmasta murentaa lapsen itsetuntoa kestämättömällä tavalla, mitä ei vastuullisen vanhemman luona tapahtuisi.
Mainitemasi sossutantta-armejan ajat alkavat toivottavasti olla ohi kts. HS tänään.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä olisi sinun ratkaisusi keskustelun aloittajan kuvailemassa tilanteessa. Kaikkein fiksuin tapa ei kertomani ainoa mahdollinen -tapa ole mutta kyllä se on fiksumpi kuin nykyinen tilanne.
No tässä tilanteessa olisi varmaan paras tapa lähestyä niin, että ainakin aluksi olisi puolueeton taho, joka veisi lapsen äidin luota isän luokse.. Näin vältyttäisiin suuremmilta riidoilta ja kumpikaan osapuoli ei voisi "kampittaa"toisiaan.
Toinen vaihtoehto on se, että vanhemmille annettaisiin mahdollisuus tulla kurssille, joka käsittelisi lapsen oikeuksia ja sitä, mikä on lapsen perusoikeus.
Vai se sitten olisi järkevää, että lapset eivät saisi tavata äitiään pariin kolmeen vuoteen, eivätkä myöskään koulukavereitaan, niin kauan kuin "taistelu" kestää. Tämäkö on lapsen etu?
Ei, vaan provo.
valittava kahdesta pahasta pienempi: kts. edellinen vastaukseni.
on valmiiksi sovitut tapaamisajat esim joka toinen viikonloppu pe klo 18- su klo 14, niin mitä ihmeen tappelemista tuossa asiassa on? Tapaaminenhan toteutuu aina tuohon ajankohtaan, jos vain lapsi/lapset eivät ole sairaina. Itse vaatisin lääkärin todistuksen sairaudesta, jos lapsi/lapset eivät tule tapaamiseen. Vanhempien ei pidä tavata toisiaan, vaan sopia asioista asianajajan välityksellä/sähköpostitse.
Taitaa olla niin, että et itse noudata tapaamissopimusta, vaan yrität muuttaa tapaamisaikoja. Sellaiseen ei äidin tietenkään tarvitse suostua.
Miksi olet esitellyt uuden perheesi ex-vaimollesi? Sinun asiasi eivät hänelle kuulu. Sano myös lapsillesi, etteivät puhuisi teidän asioistanne äidilleen.
äidin ja oman kodin asioista sille uudelle naiselle. Ne asiat eivät kuulu sille uusikolle.
en usko että kukaan sitä estää. Oletko itse tehnyt asian vaikeaksi? Syy saattaa olla sussakin. Oletko loukannut ex vaimoa ja lapsia jättämällä heidät kylmästi oman onnensa nojaan, ja sitten kuitenkin tehnyt taas uuden perheen, josta huolehdit? Mikset huolehtinut ensimmäisistä samalla lailla? Kyllä se loukkaa ketätahansa.
Onko se uusi puolisi haukkunut lapsiasi tai ex vai9moa? Sekin on asia mikä loukkaa syvästi.
Ei se vika ole aina lapsissa tai ex vaimossa.
Jos lapset eivät halua nähdä sitä uutta naista ja sitä lasta, niin heidän ei ole pakko. Jos he haluavat olla vain sun kanssa, ettei niitä uusioita ole mukana. Se on myös heidän oikeus tavata sua yksin.
Kokonaan ja ihan rauhassa uudestaan keskustelun aloittajan kirjoittama teksti, siis aivan alusta loppuun saakka ja mielellään vaikka kaksi kertaa, kirjoittele sitten uudestaan asiasta!!
lähihuoltajuutta itsellesi,keskustele lakimiehen kanssa ja sen jälkeen lastenvalvojan ja kerro että olet tosissaan,oikeus sitten aikanaan sen päättää ja voipi olla että exäsi mieli tulee sovittelevammaksi.onko sinulla kotivakuutusta ja kysy oikeusapua lakimieheltä,oikeudessa ei ole puolueellista tuomaria jota voi manipuloida kuin lastenvalvojaa(yleensä äidit niin tekee)
kaikki todelliset negatiiviset asiat(todistettavasti)lakimiehellesi ja lastenvalvojalle jotka aiheuttaa lapsellesi huolta exäsi taholta,keskustele vaihtoehdoista lakimiehen kanssa.