Olen paljon miettinyt mieheni tytön tilannetta kun tyttö haluaisi kovastikin nähdä omaa äitiään, mutta biologinen äiti ei vaan halua nähdä tyttöään vaikka asuu samalla paikkakunnalla eikä mitään estettä tuntuisi olevan näkemiselle. Tyttö on 6 vuotias ja hänen vanhemmat on eronnu tytön ollessa n. 3 vuotias. Mä en edes halua ajatella millaisi traumoja tuollaisesta jää pikku tytön mieleen. Itse olen yrittänyt korvata hirveästi tytölle sitä ettei näe äitiään olla hänele hyvä vanhempi ja koen myös siinä onnistuneeni kun tyttö on todella kiintynyt minuun.
Olen vaan niin surullinen tytön puolesta kun monesti kyselee omasta äidistä tai sitten kerran kysyi minulta, että miksi minulla on äiti..
Onko muilla kokemusta tälläisestä tilanteesta, että äiti ei halua nähdä lapsia kun monesti puhutaan vain siitä, että isät eivät halua.
Olen vaan niin surullinen tytön puolesta kun monesti kyselee omasta äidistä tai sitten kerran kysyi minulta, että miksi minulla on äiti..
Onko muilla kokemusta tälläisestä tilanteesta, että äiti ei halua nähdä lapsia kun monesti puhutaan vain siitä, että isät eivät halua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eli yhden äipän tiedän, joka sopimuksen mukaan tapaa lapsiaan vain jokatoinen viikonloppu, ei jostain systä tahdo ottaa enempää?! Ei jousta paljoakaan, jos isä yrittää ehdottaa joskus lisä tapaamisia omien menojensakin vuoksi.Ajattelee rahallista puolta usein, että tulee lisäkuluja lapsista enemmään, jos tapaa useammin!!! ( isä hoitaa lapset pääasiassa yksin 24/ 7... Jotenkin säälin näitä lapsia paljon! jäävät ilman äidin rakkautta,lapsethan vieraantuvat äidistään..ovat kovin pieniä vielä:-( Onneksi heidän isä rakastaa sitäkin enemmän :-)
En koskaan ole voinut ymmärtää miten äiti pystyy olemaan etänä... toki varmasti isällekin sellainen vaikeaa, mutta naisena ajattelen naisen ajtusmaailmalla.. Itse en pystyisi koskaan luopumaan lapsistani tuolla tavoin, jos olisin etä äiti, tapaisin aina kun mahdollista lapsiani!! Raha olisi sivu seikka! Käsittämätöntä miten ihminen voi edes ajatella rahaa, kun kyse omasta lapsesta???
Tiedän myös yhsen äidin,joka lähti toisen miehen matkaan ja jätti lapset isälleen, kun olivat pieniä vielä ja lakkasi pian lähtönsä jälkeen pitämästä yhteyttä.. Miten siinä isä sitten joutuikaan selittämään lapsille heidän kasvaessaan, miksi äiti hyljännyt!!!!
Kauheeta!
Usein puhutaan iseistä, jotka toimivat näin, mutta se voi olla kumpi vain!!!
jos eroaisin miehestä, voisin olla etä, koska uskon että mies osaisi kasvattaa lapsen minua paremmin. Ehkä saattaisin rajoittaa tapaamisia, jotten kiinny liikaa...
pelissä? Oletko tehnyt jotain? Oletko tullut liiton väliin?
Lapsi asui ensin minun luona ja kävi isänsä luona säännöllisesti. Sitten isä päätti että lapsen on aika tutustua hänen uuteen morsiameen. Ilmoitin ex-puolisolleni että jos tämä nainen joka oli osallisena siihen että perheemme kaatui, kuuluu lapsemme elämään, minä siirryn syrjään. Kävimme neuvotteluja lastenvalvojien kanssa ja koska minä en voinut vaikuttaa siihen ketä lapsi tapaa astuin syrjään. Voitte haukkua rauhassa, mutta tämä oli elämäni kovin päätös, mutta en yksinkertaisesti sietänyt tilannetta. Nyt lapsi asuu isänsä luona, lastenvalvojat ottavat säännöllisesti yhteyttä ja ilmaisevat huolensa että lapsella on oltava äiti. Sanoin leikkiköön miehen morsion äitiä. Minulla ja tytöllä pelattiin kovaa peliä aikoinaan ja reilun vuoden tytön kanssa käytiin terapiassa apua saamassa. Tiedän että pidätte minua sydämettömänä, mutta joskus on luovuttava tärkeimmästä, vain periaatten vuoksi. Sinänsä on huvittavaa lukea uusiopuolisoista jotka pitävät itseään kansakunnan pelastajina, mutta monen uusioperheen takana on ex-perhe jonka elämä kaatui yllättäen, ilman varoituksia, vain sen takia että mies ei kestänyt arkielämää entisessä perheessä. On helppo haukkua ex:ää, mutta ehkä se kaksilahkeinen on se, jota kenties pitäisi sormella osoittaa ja kuka pystyy luottamaan tällaiseen mieheen? Kiitoksia etukäteen haukuista, joita varmaan pilvin pimein tulee, syyllisyyttäni se ei kuitenkaan vähennä.
nähdä isänsä naiset, sitä en olisi sietänyt, että joku nainen tulee ja vie ensin mun miehen ja lopuksi kääntää lastenkin päät minua vastaan, ja vaikuttaa huonolla tavalla lasteni elämään.
Sanoin että jos lapset valitsevat isän ja naiset, minä häivyn lasteni elämästä, enkä halua heitä nähdä, niin paljon loukkaannun, jos vieraan naisen valitsee.
Mutta sovimme miehen kanssa että lapset eivät koskaan saa tavata näitä hänen naisiaan, jotta saavat rauhassa kasvaa eikä kukaan ulkopuolinen pilaa heidän elämää. Naisia ei ole meidän elämässä ollut, onneksi.
Olisi ollut todella raskasta, jos en olisi nähnyt enää lapsiani vaan olisivat vaihtaneet minut vieraaseen ihmiseen. Olenhan sentään lapeni kasvattanut ja kaikkeni heille antanut. Nyt ovat onnellisia nuoria ihmisiä, kun kukaan ulkopuolinen ihminen ei ole heihin päässyt vaikuttamaan. Naiset ovat isän juttu, ei lasten ja minun, me emme heitä tarvi.
voisi tulla sellaista asiaa että hylkäisin oman lapseni. Sellaista "periaatetta" ei ole eikä tule.
Minulla ei ole ollut mitään tekemistä sen kanssa, että äiti ei halua nähdä tytärtään, koska ovat eronneet jo kauan aikaa sitten ennen kuin aloimme seurustella mieheni kanssa. Miehen ex ei vaan kuulemma ollut halunnut ottaa lasta mukaansa. Oli muuttanut suoraan toisen miehen luoksen ja siitä pari kk niin oli alkanut odottamaan uutta lasta ja sillon ei enää "vanha" lapsi kiinnostanut. Minä voin sanoa suoraan, että halveksin tätä exää, koska on voinut noin kylmästi kohdella esikoistaan ja tehdä vielä heti uuden miehen kanssa lapsi. Tuollaisilta ihmisiltä pitäisi kieltää lasten teko kokonaan! Mainittakoon, että tuo hänen uusi lapsensa on otettu huostaan ja vielä kehtaa suunnitella kolmatta lasta..
Poikani on 16-vuotias ja jäi isän kanssa asumaan. Minun oli pakko lähteä, koska aloin pelätä väkivaltaista isää.
Näen poikaa usein, mutta ei se sama ole, kun nähdä lapsi päivittäin. Olen hyvin surullinen.
Mieheni exä on juuri sellainen lumppu joka ei halunnut edes nähdä tarhaikäisiä lapsiaan kahteen vuoteen sen jälkeen kun lapset määrättiin isälle vakituisesti asumaan. Ei ollut katkera lasten takia vaan vinkui aina rahaa jos joutuisi näkemään lapsiaan, joten lapset näkivät äitiään meidän pakotuksesta muutaman kerran vuodessa. Vaikka sosiaalikeskuksen tekemässä paperissa sovittiin että lapset olisivat äidin luona joka toinen viikonloppu. (Tämä on toteunut muutaman kerran vaikka aikaa on kulunut jo vuosia.) En ollut heidän avionrikkoja vaan mies tajusi lähteä ihan itse siitä helvetistä. Edelleenkään hän ei ota juuri koskaan itse yhteyttä nähdäkseen lapsiaan vaan jos lapsi ottaa yhteyttä häneen ja pyytää nähdä voi hän joskus "antautua" muutamaksi tunniksi. Pienin lapsista on jo todennut ettei hänellä ole äitiä ollenkaan, vain äitipuoli. Parempi olisi meidän kannalta ettei koko ihmistä olisi kuvioissa mukana koskaan, pelkkää harmia tuottanut perhe-elämäämme.
en minäkään enää lapsiani haluisi nähdä jos olisvat valinneet isän ja hänen kierrätysnaisensa. Jos jollaa on niin paljon selkärankaa, että vie tosten lapset, niin täytyy olla jo mieleltään sairas ihminen.
Miehen ex jätti miehen ja tytön kylmästi toisen miehen takia. Monesti vaan puhutaan siitä, että mies jättää perheensä naisen takia, mutta kyllä niitä toisinkin päin tapahtuu niin ei me uusiot olla aina niitä syntipukkeja vaikka niin haluataan asiat kääntää monesti.
Siis mieheni ex ei todellakaan välittänyt lapsistaan edes avioliittonsa aikana, joi ja hyppäsi vieraissa, heti eron jälkeen muutti kahden pienen lapsen kanssa jonkun toisen juopon miehen luo, meni kihloihin saman tien, asui pari kuukautta ja muutti pois jne.Otti taas uuden juopon luokseen asumaan jne. Lapset olivat heitteillä. Eikö silloin ole itsestään selvää että lapset päätyvät isälleen ja uuden äitipuolen hoiviin. Lasten mielenterveyden kannaltakin on jo parempi etteivät näe sitä aivan käsittämätöntä "toistenhyväksikäyttäjäitsesäälipisteitäkeräävääsurkimusta" joka meitä ilkeiksi haukkuu kun emme ymmärrä häntä laisinkaan. Katsos äitejä on monenlaisia, ei tarvitse aina yleistää.
Alkoholisti-äidit ovat niitä vaikeimpia.