Ideana on, että terveydenhuolto perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen. Kyllä vai Ei. Olisiko PAKON käyttö hieman liioiteltua.
Pakon käyttö
voi voi
4187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvää tarkoittava hoito ei voi perustua kuin vapaaehtoisuuteen. Pakottaminen saa vain hoidon uhrin kapinoimaan.
Pakko myös passivoi. Ei tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästä, kun kerran on pakotettu tekemään niinkuin psykiatri milloinkin määrää. Hulluhan se olisi joka yrittäisi, kun hyväkin yritys voidaan sabotoida hoidon nimissä ihan vain jos hoitavasta henkilöstä tuntuu siltä että valta lipsuu pois omista käsistä.
paitsi jos psykiatri on sama kuin lääketieteen lisensiaatti... Miksi syyllistät kirjoituksessasi lääketieteen lisensiaattia? Ihan terveysperusteisesti kysyn. Hän on se, joka viime kädessä ottaa vastuun mahdollisuuksiensa mukaan. Eikä kyllä hirveen vaativa ole. Oletko tutkinut sydämmen vajaatoimintasi?
"Hän on se, joka viime kädessä ottaa vastuun mahdollisuuksiensa mukaan."
Olisiko esimerkkiä siitä että psykiatri on vastannut koskaan vääristä teoistaan/huonosta käytöksestä, ylimielisyydestä, kovuudesta, kovista sanoista, vääristä syytöksistä, pilkkaamisesta, ivaamisesta, naureskelusta, painostamisesta, syytöksistä, myötätunnottomuudesta yms tai hoitokoneisto yleensäkään? Katsotaanko omasta käytöksestä vastaamattomuus, että ei ole mahedollisuuksia parempaan käytökseen, joten ei tarvitse vastata? Voi ilkeillä mielin määrin, kun ei kerran parempaan kykene.
Muutaman tapauksen tiedän, jossa psykiatrian erikoislääkäri on joutunut vastuuseen liiasta lääkkeiden määräyksestä, tai potilaan kanssa sänkyyn menemisestä.
Kai nykyisessä järjestelmässä, jos ihminen selkeästi on itselle tai toiselle vaaraksi, täytyy pakkoa käyttää. En tiedä, miten voidaan ehdottoman varmasti määritellä, että kyseessä olisi vaaratilanne. Itsen vahingoittamista ja itsemurhia sattuu sairaalassa ilmeisesti kuitenkin aika usein, eli hoito ei ole kyllä auttanut. Olisiko jopa "hoito" aiheuttanut tuon itsemurhan? Myöskin lähes kaikki itemurhan tehneet ovat hakeneet apua. Hoitohenkilökunnan asennevamma on kyllä merkittävä. Löytyykö empatiaa, ymmärrystä, myötätuntoa, lähimmäisenrakkautta, lempeyttä? Miksi potilasta syytetään jatkuvasti omista oireista, omista vaikeuksista, sairaudesta? Ketä syyttäminen, syyllistäminen auttaa pätkääkään???
Jotkut potilaat myöntävät pakkohoidon jälkeen, että se oli heille hyväksi. Mutta onko tilanne niin, että heidät on aivopesty näin uskomaan, kun muuta vaihtoehtoa ei ole tarjolla? Miten olisi jos potilaan tilanteesta keskusteltaisiin aivan asiallisesti, lämmöllä, myötätunnolla, kunnioituksella? Potilas saataisiin rauhoitettua, luotua tulevaisuuden toivoa, uskoa, turvallisuutta. Ei luulisi niin vaikea olevan. Nykyisessä järjestelmässä tuntuu että kaikki luova energia tuhlataan tuohon vastakkainsasetteluun, "tappeluun"/ taisteluun. Hoitajat on potilasta vastaan, kun hoidon ja potilaan tulisi olla yhdessä vaikeaa tilannetta, "sairautta" vastaan.