Hei!
Onko kenelläkään jäänyt katetriablaatiosta pelottava kokemuksen tunne mieleen? Minulle tehtiin, tosin erittäin taitavissa käsissä, mutta aina kun kohtaus tuli ja poltto alkoi ja se tuli taas päälle,(230-240 syke/min), tuli valtava tajunnan menetyksen ja pyörtymisen tunne. Suuri jännitys lisäsi varmasti tunnetta. Ja kun näitä saman operaation aikana tarvittiin se 20 kertaa ja useita useita polttoja, pelotti ja pyörrytti vähän väliä. Se tahdistelu ja SVT: n päälle tulo aina pikkutauon eli normaalirytmin jälkeen tuntui erittäin epämiellyttävältä. Samalla tuntuu käsittämättömältä, että sydämeni rytmi on aivan täysin toisen ihmisen hallittavissa ja hallinnassa, ärsytyksestä päälle ja tulee kohtaus ja poltetaan ja tulee kohtaus, taas rauhoitetaan, testataan ja tulee kohtaus jne. Jäikö kenelläkään muulla pelottava tunne, jos joutuisi uudestaan?
Katetriablaatio
82
21007
Vastaukset
- elektrofysiologisessa
tutkimuksessa jossa piti samalla tehdä katetriablaatio,mutta sitä ei tehty silloin. Tutkimus oli kuitenkin sama kuin sinulla ensin,koska kaikille tehdään eft ennen ablaatiota.Kolme tuntia mulla sydäntä tahdisteltiin ja ilkeää oli.Olin kuitenkin NIIN rauhoittavissa lääkkeissä tutkimuksen ajan,että olo ei ollut ihan sietämätön.Myös minua pyörrytti ja oksetti,pelkäsin ihan tajuttomasti koko tutkimuksen ajan.
Nyt olenkin sitten jonossa ablaatioon,josta tulossa riskitoimenpide (tavallista riskaapelimpi) ja kyllä jännittää.Nyt toisaalta tietää mitä siinä tapahtuu,mikään i satu yms.Olo vaan on niin huono tahdistuksen takia.
Toivottavasti sait avun ablaatiosta!Mä olin Juhannuksen aikoihin sorvattavana eikä mulle jäänyt mitään kummittelemaan. Ihan rento tapahtuma..
- Mr.JarP
No hei Minulle tehtiin sama juttu mutta ei jäännyt pelottava tunne. onhan se tahdistus toki hieman epämielyttävä mutta se kuuluu asiaan ja ei jättänyt kammoja. Tahdistus on pakollinen jotta löytävät paikan mikä aiheuttaa rytmihäiriön. Itse ablaatio "poltto" ei ollut kivullinen ja kun sai kipulääkettä sitä ei tuntenut ollenkaan. Eli olen sitä mieltä että ei syytä huoleen. Lääkärit on todella ammattitaitoisia. Mr.JarP
- JaB*
Itelle tehtiin katetriablaatio 17 vuotiaana. Operaation aikana aika meni tosi äkkiä. Kesti noin 3-4 tuntia, ja hereillähän siinä ollaan. Nesteyttivät 3 litraa ja kusettamaan rupes vasta operaation jälkeen. Ainoa vaihe kun sattu oli se kun yritettiin puuduttaa. Ei ihan onnistunu, 5 eri kohtaan täytyy pistää, ja aina osua oikein että toimii. No, jos 1 ei osu ni sitä yritetään useampaan kertaan uusiks. Lopulta onnistu, ja sisäänviejä ei enää tuntunut juurikaan (Johtunee siitä että puudutus vie kivun pois muttei tuntoa). Ei pelottanu missään vaiheessa, (johtunee lääkkeistä) mutta tunne oli ns. odottava, koska riskinä on ablaatiossa (varsinkin kun poltetaan johtoratoja) se että poltetaan niin läheltä pääjohtorataa, että tämä menee poikki. Silloin sydän pysähtyy ja rinta revitään auki ja laitetaan tahdistin. Näin onneksi ei käy juuri koskaan. Sitä kuitenkin odottelee siinä ihan mielenkiinnolla (ei tietysti toivoen) , kun hoitsut häärää sun ympärillä.
Kaikkein hauskin kokemus oli kun olin niin lääkkeissä, että alko vitsiä pukkaamaan, ni koitin lirkutella yhdelle hoitsulle (törkeen kaunis) ja sillä ei pitäny pokka enää, kun oli viemässä mua osastolle. Työnsi sitä mun petiä siinä ja yhtäkkiä repes nauramaan ja ajo päin sellasta naulakkoa, ja mun tippa osu siihen. Vähänkö repesin.
Kaikkein huonoin ja ikävin kokemus on se kun ablaatio tehtiin nivustaipeesta minulle, eli tarkottaa että aika kauan vuotaa. n. 20kg lyijypainoja oikean jalan nivusen päälle, ja vedettiin liinoilla kiinni. Sit operaation jälkeen et saa 6 tuntiin koukistaa jalkoja yhtään, eli pitää keskittyä siihen ettei jalat koukistu. Mulle itelle tehtiin operaatio keskellä yötä, ja ei ollu kyl yhtään kivaa olla vuode osastolla itekseen hereillä (nukkuessa tulis kuitenkin vaihdettua asentoo mukavammaksi) ilman mitään virikkeitä, kun naapuri sängyssä kuorsataan oikein tunteella. Olin ihan poikki jo operaation jälkeen, ja piti silti vaan pysytellä 6 tuntia hereillä, myöskin ilman ruokaa. Nälissään ja väsyneenä on vaikea olla, varsinkin jos et voi edes kattoo telkkaria, koska kaikki muut huoneessa nukkuu.
Itse polttaminen ei tuntunut kovinkaan pahalle. Vähän niinkun joku ois nipistäny kylkiluiden rustosta tai jotain.
3 viikkoo sen operaation jälkeen on vaikeeta, koska et saa olla jalkeilla 5 min enempää. Pitää vaan makoilla ja olla passattavana. Ei siinä yksin pärjää, eli joko vaimo/mies passaa tai sit kuolet nälkään, etkä saa postia haettua. Kipulääkkeita on aspirin, joka myöskin ohentaa verta samalla, koska ainakin 2 viikkoo pitää verenohennuslääkkeitä syödä operaation jälkeen, veritulppien ehkäisemiseksi. Kipiätä se silti se kävely tekee, koska normaalisti verta on vuotanut kudoksiin, ja se tarkoittaa isoa mustelmaa nivustaipeessa, eli ei ole kiva, vaikka olisitkin vetäny aspiriinia. "Tipuaskelia" mennään. - WPW-syndrooma
JaB* kirjoitti:
Itelle tehtiin katetriablaatio 17 vuotiaana. Operaation aikana aika meni tosi äkkiä. Kesti noin 3-4 tuntia, ja hereillähän siinä ollaan. Nesteyttivät 3 litraa ja kusettamaan rupes vasta operaation jälkeen. Ainoa vaihe kun sattu oli se kun yritettiin puuduttaa. Ei ihan onnistunu, 5 eri kohtaan täytyy pistää, ja aina osua oikein että toimii. No, jos 1 ei osu ni sitä yritetään useampaan kertaan uusiks. Lopulta onnistu, ja sisäänviejä ei enää tuntunut juurikaan (Johtunee siitä että puudutus vie kivun pois muttei tuntoa). Ei pelottanu missään vaiheessa, (johtunee lääkkeistä) mutta tunne oli ns. odottava, koska riskinä on ablaatiossa (varsinkin kun poltetaan johtoratoja) se että poltetaan niin läheltä pääjohtorataa, että tämä menee poikki. Silloin sydän pysähtyy ja rinta revitään auki ja laitetaan tahdistin. Näin onneksi ei käy juuri koskaan. Sitä kuitenkin odottelee siinä ihan mielenkiinnolla (ei tietysti toivoen) , kun hoitsut häärää sun ympärillä.
Kaikkein hauskin kokemus oli kun olin niin lääkkeissä, että alko vitsiä pukkaamaan, ni koitin lirkutella yhdelle hoitsulle (törkeen kaunis) ja sillä ei pitäny pokka enää, kun oli viemässä mua osastolle. Työnsi sitä mun petiä siinä ja yhtäkkiä repes nauramaan ja ajo päin sellasta naulakkoa, ja mun tippa osu siihen. Vähänkö repesin.
Kaikkein huonoin ja ikävin kokemus on se kun ablaatio tehtiin nivustaipeesta minulle, eli tarkottaa että aika kauan vuotaa. n. 20kg lyijypainoja oikean jalan nivusen päälle, ja vedettiin liinoilla kiinni. Sit operaation jälkeen et saa 6 tuntiin koukistaa jalkoja yhtään, eli pitää keskittyä siihen ettei jalat koukistu. Mulle itelle tehtiin operaatio keskellä yötä, ja ei ollu kyl yhtään kivaa olla vuode osastolla itekseen hereillä (nukkuessa tulis kuitenkin vaihdettua asentoo mukavammaksi) ilman mitään virikkeitä, kun naapuri sängyssä kuorsataan oikein tunteella. Olin ihan poikki jo operaation jälkeen, ja piti silti vaan pysytellä 6 tuntia hereillä, myöskin ilman ruokaa. Nälissään ja väsyneenä on vaikea olla, varsinkin jos et voi edes kattoo telkkaria, koska kaikki muut huoneessa nukkuu.
Itse polttaminen ei tuntunut kovinkaan pahalle. Vähän niinkun joku ois nipistäny kylkiluiden rustosta tai jotain.
3 viikkoo sen operaation jälkeen on vaikeeta, koska et saa olla jalkeilla 5 min enempää. Pitää vaan makoilla ja olla passattavana. Ei siinä yksin pärjää, eli joko vaimo/mies passaa tai sit kuolet nälkään, etkä saa postia haettua. Kipulääkkeita on aspirin, joka myöskin ohentaa verta samalla, koska ainakin 2 viikkoo pitää verenohennuslääkkeitä syödä operaation jälkeen, veritulppien ehkäisemiseksi. Kipiätä se silti se kävely tekee, koska normaalisti verta on vuotanut kudoksiin, ja se tarkoittaa isoa mustelmaa nivustaipeessa, eli ei ole kiva, vaikka olisitkin vetäny aspiriinia. "Tipuaskelia" mennään.Ja sain hyvin rauhottavia. Ei pelottanut enää siinä vaiheessa yhtään, torkahtelin pitkin operaatiota ja lääkäri joutui tönimään hereille että kuuntelisin puhettaan. Hereillä olin kyllä holkkien laiton ajan, oli vaikeuksia pysyä paikoillaan. Minusta se oli koko operaation kivuliain/epämiellyttävin osuus. Minut siis operoitiin nivusista myös.
Itselläni toimenpide kesti kokonaisuudessaan noin 8h. Tahdistaminen tuntui lievänä kipuna. Kaiketi horrostilastani johtuen (vai tottumistako lie) en kokenut edes epämiellyttävänä takykardioita. Ainoastaan polttaminen tuntui vihlonnalta rinnassa, ja siinäkin keskityin kuuntelemaan laitteiden ääntä ja odotin että kun ääni lakkaa niin lakkaa kipukin. Ei mitään sietämätöntä siis. Ja kun poltot tehtiin hyvin lyhyissä erissä, ei ehtinyt kipukynnyskään ylittyä siihen saakka että olisin pyytänyt lopettamaan. Toimenpiteen jälkeen ultrattiin ja katsottiin sydämen tilanne, sitten osastolle holkkien poistoon.
Holkkien poiston jälkeen painettiin käsin muutamia minuutteja, laitettiin teippi pistokohtaan ja haulipussi siteillä kiinni. Minun ei haulipussien kanssa tarvinnut olla hereillä ja haulipussi painoi maksimissaan n. 2kg ;) Ainakin minua se paino nivusella poisti kivun, eikä toisinpäin. Tosin saahan siinä myös varsin vahvaa särkylääkettäkin ihan alkuun.
Suurimpia särkyjä heti sen perään oli suunnattomat selkäkivut, joita tuntui kyllä jokainen muukin samassa toimenpiteessä ollut valittelevan (jokin liukuhihna katetrisaatio-osasto siellä siis). Selällään makaaminen ei tuntunut mukavalta kun tekee sitä kellon ympäri. Pian liikkumisen jälkeen sekin meni ohi ja kipu vaihtui nivuskipuun.
Itse olen kyllä saanut liikkua niin kuin tykkään, ei tarvitse olla vuodepotilaana. Viikko tuli sairaslomaa ja sitten pitäisi olla jo normaalielämässä. Itselläni on myös verenohennuslääkkeenä 100mg Aspirin ja lisäksi parasetamolia 3g/pv, yleensä otan kolmesti päivässä gramman.
Nivunen on kyllä kipeä, en voi kieltää. Itselläni se on turvoksissa ja "ruhjotun" näköinen, mustelmilla siis kunnolla. Lepoa ja kylmää, eipä siihen kai muu auta. Kyllä sitä Helsingin mummelit katselivat ihmeissään kun käpsyttelin siellä miehen käsipuolessa suoraan sairaalasta kotiutuneena. Eli kyllä vain, kävely sujuu lähinnä samaan tapaan kuin olisi päässyt isompikin vahinko pöksyyn.. Mutta näin minulle sanottiin, kävele vain niin kyllä se siitä paranee ;)
Eteenpäin sanoi mummo lumessa! - WPW-syndrooma
WPW-syndrooma kirjoitti:
Ja sain hyvin rauhottavia. Ei pelottanut enää siinä vaiheessa yhtään, torkahtelin pitkin operaatiota ja lääkäri joutui tönimään hereille että kuuntelisin puhettaan. Hereillä olin kyllä holkkien laiton ajan, oli vaikeuksia pysyä paikoillaan. Minusta se oli koko operaation kivuliain/epämiellyttävin osuus. Minut siis operoitiin nivusista myös.
Itselläni toimenpide kesti kokonaisuudessaan noin 8h. Tahdistaminen tuntui lievänä kipuna. Kaiketi horrostilastani johtuen (vai tottumistako lie) en kokenut edes epämiellyttävänä takykardioita. Ainoastaan polttaminen tuntui vihlonnalta rinnassa, ja siinäkin keskityin kuuntelemaan laitteiden ääntä ja odotin että kun ääni lakkaa niin lakkaa kipukin. Ei mitään sietämätöntä siis. Ja kun poltot tehtiin hyvin lyhyissä erissä, ei ehtinyt kipukynnyskään ylittyä siihen saakka että olisin pyytänyt lopettamaan. Toimenpiteen jälkeen ultrattiin ja katsottiin sydämen tilanne, sitten osastolle holkkien poistoon.
Holkkien poiston jälkeen painettiin käsin muutamia minuutteja, laitettiin teippi pistokohtaan ja haulipussi siteillä kiinni. Minun ei haulipussien kanssa tarvinnut olla hereillä ja haulipussi painoi maksimissaan n. 2kg ;) Ainakin minua se paino nivusella poisti kivun, eikä toisinpäin. Tosin saahan siinä myös varsin vahvaa särkylääkettäkin ihan alkuun.
Suurimpia särkyjä heti sen perään oli suunnattomat selkäkivut, joita tuntui kyllä jokainen muukin samassa toimenpiteessä ollut valittelevan (jokin liukuhihna katetrisaatio-osasto siellä siis). Selällään makaaminen ei tuntunut mukavalta kun tekee sitä kellon ympäri. Pian liikkumisen jälkeen sekin meni ohi ja kipu vaihtui nivuskipuun.
Itse olen kyllä saanut liikkua niin kuin tykkään, ei tarvitse olla vuodepotilaana. Viikko tuli sairaslomaa ja sitten pitäisi olla jo normaalielämässä. Itselläni on myös verenohennuslääkkeenä 100mg Aspirin ja lisäksi parasetamolia 3g/pv, yleensä otan kolmesti päivässä gramman.
Nivunen on kyllä kipeä, en voi kieltää. Itselläni se on turvoksissa ja "ruhjotun" näköinen, mustelmilla siis kunnolla. Lepoa ja kylmää, eipä siihen kai muu auta. Kyllä sitä Helsingin mummelit katselivat ihmeissään kun käpsyttelin siellä miehen käsipuolessa suoraan sairaalasta kotiutuneena. Eli kyllä vain, kävely sujuu lähinnä samaan tapaan kuin olisi päässyt isompikin vahinko pöksyyn.. Mutta näin minulle sanottiin, kävele vain niin kyllä se siitä paranee ;)
Eteenpäin sanoi mummo lumessa!Muutama päivä katetriablaation jälkeen kivut tulivat niin suunnattomiksi nivusten seudulla että hakeuduin päivystykseen. Se oli ihan hyvä asia, sillä ultrassa todettiin arteriovenoosinen fisteli, eli valtimo vuotaa laskimoon. Minulla toimenpide tehtiin sekä valtimon että laskimon kautta ja näin olivat sitten linkittyneet toisiinsa toipumisvaiheessa. Sydänpäivystyksessä sovittiin seuraavalle arkipäivälle aika uuteen ultraääneen, jossa verisuonikirurgi tarkastaa tilanteen ja selvittää mahdollisen leikkaustarpeen.
Minulla kävi onni, fisteli oli korjaantunut itsekseen, kuten kuulema usein käykin aivan leikkausta seuraavina päivinä. En tarvinnut korjausleikkausta ja näin puolisen vuotta ablaation jälkeen voin vain kiitellä diagnoosin tehnyttä lääkäriä, sillä elämänlaatuni on parantunut niin paljon etten olisi koskaan osannut kuvitellakaan.
Yle Areenalla on aiheesta dokumentti, jonka suosittelen kyllä katsomaan. Tosin minut operoitiin Helsingissä, jossa toimenpiteen kulku oli hyvinkin erilainen. Lisäksi tietysti on otettava huomioon yksilölliset erot potilaissa. Itse olin yllättynyt dokumentin potilaan virkeystasosta ablaation aikana, minä olin kyllä aivan kuutamolla. Lisäksi huone jossa olin, oli "katetrisaatiolaboratorio", hämärä huone jossa oli musiikkia soimassa. Siis oivalliset oltavat tokkuraiselle ihmiselle nukkumaan. Hoitajat tarkkailivat vointiani jostakin kauempaa ja lääkäri kävi välillä vain kertomassa ohjeita ja selvittämässä tilannetta (sikäli mikäli edes selvityksistä ymmärsin mitään..).
Kaikki rohkeasti ablaatioon vain, jos tarvetta ilmenee! Se oikeasti saattaa muuttaa koko elämän!
Terveisin, entinen vuodepotilas - wpwläinen
WPW-syndrooma kirjoitti:
Muutama päivä katetriablaation jälkeen kivut tulivat niin suunnattomiksi nivusten seudulla että hakeuduin päivystykseen. Se oli ihan hyvä asia, sillä ultrassa todettiin arteriovenoosinen fisteli, eli valtimo vuotaa laskimoon. Minulla toimenpide tehtiin sekä valtimon että laskimon kautta ja näin olivat sitten linkittyneet toisiinsa toipumisvaiheessa. Sydänpäivystyksessä sovittiin seuraavalle arkipäivälle aika uuteen ultraääneen, jossa verisuonikirurgi tarkastaa tilanteen ja selvittää mahdollisen leikkaustarpeen.
Minulla kävi onni, fisteli oli korjaantunut itsekseen, kuten kuulema usein käykin aivan leikkausta seuraavina päivinä. En tarvinnut korjausleikkausta ja näin puolisen vuotta ablaation jälkeen voin vain kiitellä diagnoosin tehnyttä lääkäriä, sillä elämänlaatuni on parantunut niin paljon etten olisi koskaan osannut kuvitellakaan.
Yle Areenalla on aiheesta dokumentti, jonka suosittelen kyllä katsomaan. Tosin minut operoitiin Helsingissä, jossa toimenpiteen kulku oli hyvinkin erilainen. Lisäksi tietysti on otettava huomioon yksilölliset erot potilaissa. Itse olin yllättynyt dokumentin potilaan virkeystasosta ablaation aikana, minä olin kyllä aivan kuutamolla. Lisäksi huone jossa olin, oli "katetrisaatiolaboratorio", hämärä huone jossa oli musiikkia soimassa. Siis oivalliset oltavat tokkuraiselle ihmiselle nukkumaan. Hoitajat tarkkailivat vointiani jostakin kauempaa ja lääkäri kävi välillä vain kertomassa ohjeita ja selvittämässä tilannetta (sikäli mikäli edes selvityksistä ymmärsin mitään..).
Kaikki rohkeasti ablaatioon vain, jos tarvetta ilmenee! Se oikeasti saattaa muuttaa koko elämän!
Terveisin, entinen vuodepotilasOnnittelut sinulle nimim. wpw-syndrooma onnistuneesta toimenpiteestä!
Minullakin wpw ja ablaatiota yritettiin kaksi viikkoa sitten Tyksissä. Ei onnistunut, koska rata sijaitsee kuulemma harvinaisemmassa paikassa. Lääkärit pitävät oireitani sen verran vakavana, että sairaalasta lähdin lääkkeiden kera ulos (lääkkeitä en ennen ole syönyt tykytyksiini). Eivät antaneet muuta vaihtoehtoa.
Syksyllä haluavat kuitenkin kokeilla ablaatiota uudelleen ja muutaman viikon sisällä haluavat ottaa Holterin.
Tykkäsin lääkäristäni kovastikin, mutta ei minua noin hyvänä pidetty mitä sinua... hämärää, musiikkia...
Itse asiassa minulle ei kukaan kertonut paljon mitään. Hoitajat eivät olleet kiinnostuneita voinnistani ja jotenkin he kuvittelivat kokoajan, että se kaikki oli minulle tuttua, vaikka olinkin ensikertalainen. Ja siitä heille sanoinkin. Sain kipulääkettä vasta sitten, kun minua todella sattui polttoyritys. Vaikkakin lääkäri oli itse hoitajalle sanonut jo ennen saliin menoa, että anna jo heti kipulääkitys deltan takia.
Ablaation jälkeen tuli minulle kahdeksan tunnin täydellinen vuodelepo. Sain tarkkailussa rajun tykytyskohtauksen. Se oli erilainen mitä milloinkaan aiemmin oli ollut. Vasen puoli ylävartalostani nyki, pää mukaanlukien, pulssin noustessa ja sydämen takoessa. Pelästyin itse valtavasti ja koin itseni todella yksinäiseksi siinä maatessani lääkärien ja hoitajien katsellessa monitoreja. Toki lääkäri määräsi hoitajan laittamaan suoneen lääkityksen, mutta olisin sen lisäksi kaivannut jonkun edes selittävän mitä tapahtui ja miksi.
Tarkkailussa ei ollut kuin minä ja yksi henkilö tuotiin myöhemmin ambulanssilla sinne, joten hurjaa kiirettä ei siellä ollut. Kaksi hoitajaa oli myös paikalla. Ambulanssihenkilökunta, joka toi asiakkaan sinne, huomauttivat hoitajille, että minulla oli tippapussi tyhjä. Eihän se tipan loppuminen mikään maailmanloppu ole, mutta jotenkin tuntui hirmu yksinäiseltä. Oli tunne, että kukaan ei välitä ja voisin kupsahtaa tähän, eikä kukaan huomaisi.
Minulla oli/on lääkkeistä sivuvaikutuksia, huimausta, painajaisia, heikotusta.... siihen sain puhelimitse vastauksen, että nämä lääkkeet ovat kyllä hyvin siedettyjä. Toki tämän kahden viikon aikana sivuvaikutukset ovat vähentyneet, mutta silti koen olevani nyt SAIRAS ja sitä en kokenut olevani ennen ablaatioyritystä, vaikka tykytykseni olivatkin varsin ikäviä ja pyörtymisiäkin oli.
Sairaslomaa sain toimenpidepäivän lisäksi viisi päivää. Minusta se oli liian lyhyt. Ei nivusen takia, vaan juuri noiden lääke sivuvaikutusten takia. Ihmettelin jo sairaalasta lähtiessäni lääkärille tuota saikun lyhyyttä, mutta hänestä se oli aivan riittävä. Onneksi olen osa-aikainen, en olisi jaksanut mitenkään kahdeksan tunnin työpäivää.
Valtavan pettynyt olen ablaatioon ja koko operaatioon, mutta KYLLÄ, menen syksyllä uudestaan, mutta en enää niin luottavaisena mitä nyt olin. Haluan lääkkeistä ehdottomasti eroon. - operoitu 8.9.2011
JaB* kirjoitti:
Itelle tehtiin katetriablaatio 17 vuotiaana. Operaation aikana aika meni tosi äkkiä. Kesti noin 3-4 tuntia, ja hereillähän siinä ollaan. Nesteyttivät 3 litraa ja kusettamaan rupes vasta operaation jälkeen. Ainoa vaihe kun sattu oli se kun yritettiin puuduttaa. Ei ihan onnistunu, 5 eri kohtaan täytyy pistää, ja aina osua oikein että toimii. No, jos 1 ei osu ni sitä yritetään useampaan kertaan uusiks. Lopulta onnistu, ja sisäänviejä ei enää tuntunut juurikaan (Johtunee siitä että puudutus vie kivun pois muttei tuntoa). Ei pelottanu missään vaiheessa, (johtunee lääkkeistä) mutta tunne oli ns. odottava, koska riskinä on ablaatiossa (varsinkin kun poltetaan johtoratoja) se että poltetaan niin läheltä pääjohtorataa, että tämä menee poikki. Silloin sydän pysähtyy ja rinta revitään auki ja laitetaan tahdistin. Näin onneksi ei käy juuri koskaan. Sitä kuitenkin odottelee siinä ihan mielenkiinnolla (ei tietysti toivoen) , kun hoitsut häärää sun ympärillä.
Kaikkein hauskin kokemus oli kun olin niin lääkkeissä, että alko vitsiä pukkaamaan, ni koitin lirkutella yhdelle hoitsulle (törkeen kaunis) ja sillä ei pitäny pokka enää, kun oli viemässä mua osastolle. Työnsi sitä mun petiä siinä ja yhtäkkiä repes nauramaan ja ajo päin sellasta naulakkoa, ja mun tippa osu siihen. Vähänkö repesin.
Kaikkein huonoin ja ikävin kokemus on se kun ablaatio tehtiin nivustaipeesta minulle, eli tarkottaa että aika kauan vuotaa. n. 20kg lyijypainoja oikean jalan nivusen päälle, ja vedettiin liinoilla kiinni. Sit operaation jälkeen et saa 6 tuntiin koukistaa jalkoja yhtään, eli pitää keskittyä siihen ettei jalat koukistu. Mulle itelle tehtiin operaatio keskellä yötä, ja ei ollu kyl yhtään kivaa olla vuode osastolla itekseen hereillä (nukkuessa tulis kuitenkin vaihdettua asentoo mukavammaksi) ilman mitään virikkeitä, kun naapuri sängyssä kuorsataan oikein tunteella. Olin ihan poikki jo operaation jälkeen, ja piti silti vaan pysytellä 6 tuntia hereillä, myöskin ilman ruokaa. Nälissään ja väsyneenä on vaikea olla, varsinkin jos et voi edes kattoo telkkaria, koska kaikki muut huoneessa nukkuu.
Itse polttaminen ei tuntunut kovinkaan pahalle. Vähän niinkun joku ois nipistäny kylkiluiden rustosta tai jotain.
3 viikkoo sen operaation jälkeen on vaikeeta, koska et saa olla jalkeilla 5 min enempää. Pitää vaan makoilla ja olla passattavana. Ei siinä yksin pärjää, eli joko vaimo/mies passaa tai sit kuolet nälkään, etkä saa postia haettua. Kipulääkkeita on aspirin, joka myöskin ohentaa verta samalla, koska ainakin 2 viikkoo pitää verenohennuslääkkeitä syödä operaation jälkeen, veritulppien ehkäisemiseksi. Kipiätä se silti se kävely tekee, koska normaalisti verta on vuotanut kudoksiin, ja se tarkoittaa isoa mustelmaa nivustaipeessa, eli ei ole kiva, vaikka olisitkin vetäny aspiriinia. "Tipuaskelia" mennään.paskaa jauhaa et operaation jälkeen 3 viikkoo ei saa olla jalkeilla ku 5min kerrallaan. Tulin just ite sairaalasta ja mulle tehtii sama operaatio eilen. 5h täysin liikkumatta hiekkapussi nivusen kohdalla ja sen jälkeen sai lähteä hiljakseen liikkeelle. oikein suositeltiin liikkumista hiljakseen nivusta seuraten.
Joten ei kannata kaikkee uskoo mitä täält luette. - Jatkoja
Minulle tehtiin katetriablaatio vuonna 2011.Se pelasti koko elämäni! Riippuu tietysti mistä syistä tehdään. Jatkuvat eteisvärinät invalidisoivat ihmisen toimintakyvyttömäksi ja riippuvaiseksi sairaalahoidosta.
Olen ikuisesti kiitollinen saamastani toimenpiteestä ja ihmisille,jotka auttoivat kotipaikkakuntani sairaalassa hoitoonpääsyssä!
Vaivat jäivät sinne sairaalaan! Kiitos,kiitos!!
Menkää rohkeasti,hyvää huolta teistä pidetään,se on henkilökohtainen kokemukseni!
- Rytmiikka
Hei!
Olen itse käynyt Helsingissä "polttomerkittävänä" muutama viikko sitten. Operaatiossa jännitti ainoastaan se, että mitä, jos ongelman aiheuttajaa ei löydetäkään. Hoitajat olivat ihania ja huolehtivat koko ajan siitä, mikä on vointi. Lääkärin kanssa keskustelin hyvin vähän, mutta ihan hyvin pysyin mukana siinä, mitä milloinkin tehtiin. Sydämen muljahtelu ei kauheasti tuntunut kohtauksia pahemmalta. Helppoa kuin heinän teko maata siinä rauhassa ja täysissä järjissään. Ablaatiota varten annettu kipulääkitys oli pahempi, kun päässä pyöri ja mietin putoanko pöydältä. Mitään kipua ei tuntunut missään vaiheessa eikä edes sitä lämmön tunnetta, josta lääkäri mainitsi. Ablaation testausosio tuntui pahimmalta, kun tahdistettiin oikein huolella ja annettiin sykettä nostavaa lääkettä. Ihan kuin olisin juossut maratonin siinä maatessani. Kuitenkin kaikki oli ohi melkein ennen kuin ehti alkaakaan. Luulen, että lääkärin suorittamiin toimenpiteisiin meni reilu puoli tuntia ja hoitajien toimiin toinen samanmoinen. Sen jälkeen neljä tuntia makoilua, ylös sängystä ja sitten kotiin. Ei lääkkeitä, ei seurantaa ja viikon sairausloma. Homma paketissa! Ei ainokaista huonoa kokemusta, mutta lopputuloksen tiedän sitten aikanaan. Siellä se polttomerkitty elinpumppuni jatkaa puuhiaan. Tsemppiä kaikille!- kammiotakykardiaa
Mikä ihmeen kipulääkitys? Mulle sanottiin että nivusiin tulee paikallispuudutus ja ei muuta. Ja niin siinä sitten kävikin kun olin pöydällä. Ei mitään esilääkitystä, koska rytmihäiriö ei käynnistyisi muuten. Sitten sykkeenkiihdyttäjäainettä jotta saataisiin katsottua pumppuni toiminta.
Uskon että sulla oli joko hyperventilaatio päällä, ei kuulemma nykypäivänä anneta esilääkitystä, juuri sen huonon rytmihäiriön käinnistyvyyden takia.
Mulle 1 pv sairaslomaa, seuraavana päivänä sai jo lähtee lenkille jos nivuset vain kestää.. Mut ei kestäny, 2pv niin olo kun ei ois mitään tehty, mustelmat toki viikonverran.. Ja vieläkin pienet näppylät nivusissa josta katetrit vietiin sisään.
Polttoa ei tehty. Nyt tässä kärsitään edelleen kohtauksenomaisesta kammiotakykardiasta, sinustakykardiasta, eteisextroista, kammioextroista, av katkoksesta ja bradykardiasta yön aikana.. Lopetin lääkkeen syönnin ennen ablaatiota, ja nyt taas satunnaisesti tulee kammiotakykardiaa 2krt 3 viikonaikana, ja edelleen pelottaa. Pitäs varmaan ruveta syömään tapuja vaikka käskettiin välttää 2 asteen av katkoksen vuoksi. Tabut kumminkin hillitsi tuota - värinä
V. 2008 syyskuussa tehtiin KYS:ssä katetriablaatio. -98 alkoi flimmerit, sitten eka päivystäjäkäynnin ja tk-yön jälkeen pari vuotta ilman oireita. Sitten alkoi taas ja lääkettä monenmoista ja jokaisella lääkärillä oma näkemys. Lääkärissä käyntejä Mehiläisessä ja useita ambulanssikyytejä KYS:iin rytminsiirtoon, aina ennen toimenpiteitä kotiin kun rytmi kääntyi itsestään. Alkoi tambocor-hoito ja se auttoi. V 2008 muuttui flimmerit flutteriksi johon ei tambocor turvallisesti sovi. Ehdotettiin katedriablaatiota johon suostuin. Toimenpiteenä homma omalta kohdaltani oli helppo. Sanon että ennakkopelkooni nähden leikkihomma. Aamu seitsemältä KYS:ssä ja illalla puolikahdeksalta kotona. Lisälyöntisyyttä esiintyy joskus. Viimeksi nuhassa Nasolin-suihke provosoi lisälyöntisyyttä harmiksi asti. Itse koin k-ablaation turvalliseksi ja flutteriin(eteislepatus) se auttaa useimmin. Flimmeriinkin sitä kuulemma tehdään mutta kaikkeen tapaukseen se ei tunnu soveltuvan. Nyt estolääkkeenä Tambocor retard 200 mg, Spesicor dos 47,5 mg puolikassiru ja 100 mg disperin. Hyvin on toiminut eikä rajoita hommeleita. Spesicor puolikkaan olen omin luvin puolittanut.
- Rytmiikka
kammiotakykardiaa kirjoitti:
Mikä ihmeen kipulääkitys? Mulle sanottiin että nivusiin tulee paikallispuudutus ja ei muuta. Ja niin siinä sitten kävikin kun olin pöydällä. Ei mitään esilääkitystä, koska rytmihäiriö ei käynnistyisi muuten. Sitten sykkeenkiihdyttäjäainettä jotta saataisiin katsottua pumppuni toiminta.
Uskon että sulla oli joko hyperventilaatio päällä, ei kuulemma nykypäivänä anneta esilääkitystä, juuri sen huonon rytmihäiriön käinnistyvyyden takia.
Mulle 1 pv sairaslomaa, seuraavana päivänä sai jo lähtee lenkille jos nivuset vain kestää.. Mut ei kestäny, 2pv niin olo kun ei ois mitään tehty, mustelmat toki viikonverran.. Ja vieläkin pienet näppylät nivusissa josta katetrit vietiin sisään.
Polttoa ei tehty. Nyt tässä kärsitään edelleen kohtauksenomaisesta kammiotakykardiasta, sinustakykardiasta, eteisextroista, kammioextroista, av katkoksesta ja bradykardiasta yön aikana.. Lopetin lääkkeen syönnin ennen ablaatiota, ja nyt taas satunnaisesti tulee kammiotakykardiaa 2krt 3 viikonaikana, ja edelleen pelottaa. Pitäs varmaan ruveta syömään tapuja vaikka käskettiin välttää 2 asteen av katkoksen vuoksi. Tabut kumminkin hillitsi tuotaMinulle tehtiin siis normaalisti paikallispuudutus nivuseen katetrien sisäänvientiä varten. Rytmihäiriö käynnityi hyvin pian tämän jälkeen ja ennen polttoa sain kipulääkityksen. Rytmitys tehtiin kyllä siis ilman kipulääkitystä, mutta polton ajaksi sain lääkettä. Lääkäri vielä erikseen sanoi, että jos tuntuu muuta kuin lämmön tunnetta, pyydä lisää kipulääkettä. Hirveästi näyttää olevan eri käytäntöjä näissäkin toimenpiteissä...
- riitta.naukkarinen
EI TARVI PELÄTÄ . ENEMMÄN MÄ PELKÄSIN RYTMIHÄIRIÖITÄ! EI SATU ENEMPÄÄ KUIN KESTÄÄ JA MITÄPÄ EI KESTÄIS JOS PÄÄSEE EROON RYTMIHÄIRIÖISTÄ! AINOO MKÄ vähän sattui oli puudutus! LEIKKAUSSALI PELOTTAA ENEMMÄN JOS EI OLE AIKAISEMMIN KÄYNYT! EI NE SINNE OLE SUN KANS TULTU LEIKKIMÄÄN,HYVÄÄ HUOLTA PITIVÄT ,OLIN 16.04-11 SAIRAALA CORDIASSA KUOPIOSSA ,kannattaa mennä ja toivottavasti päästä eroon pirullisista rytmihäriöistä! EI OLE AINAKAAN VIELÄ TULLUT RYTMIHÄIRIÖITÄ JA LÄÄKKEITTEN SYÖNNIN LOPETIN SAEDELLISENÄ PÄIVÄNÄ ,ENKÄ OLE AINAKAAN VIELÄ TARVINNUT! MULLA TOIMENPIDE KESTI KOKONAISUUDESSAAN 1,5 TUNTIA 6 tuntia lyijypussit oikeas nivuses ja sit pissilja liikkua sain,itse kävin vessas!Kipee selkä vähän! väsynyt olin 3-4 päivää!
- meluvo
Oin tossa viikko sitten katetriablaatiossa kesti 6.5 h tehtiin laskimon ja valtimon kautta kumpaakin kammioon. vasemmassa kammiossa oli kuulema tosi monta oikorataa joita kaikkia ei kuulema saatu pois. 3kk päästä kontrolliin ja mahdollisesti uuteen ablaatioon. syke oli 200-260. ei ollu paljoa apua lääkkeistä ku toi rytmi oli noin kova melkeen joka tahdistuksel.
- niin kuin
parturissa olisi käynyt ei sen kummempaa ja autollani tulin sieltä pois
- Kondis
Sama mulla vaikka kiellettiin EHDOTTOMASTI autonajo.
Mutta olin TÄYSIN kondiksessa.
- aikkuinen
Olin viime perjantaina toimenpiteessä, tyttö ikää 17-v painoa n.50kg. Etukäteen ei jännittänyt ihmeemmin aamulla ei tietenkään saanut syödä eikä juoda mitään. Toimenpide kesti 3-4 tuntia, pelkäsin puudutuksia yms koska kärsin aika pahasta neulakammosta mutta ne ei ollut yhtään pahat. Kipulääkettä siinä pukattiin koko leikkauksen ajan lisää ja lisää muistikuvat menee siinä vaiheessa kun oon saanut jo yli 200mg. Rytmihäiriöitten tuleminen ei sattunut eikä ollut mitenkään uusi juttu mutta se polttaminen sen sijaan sattui perkeleesti.Ekat poltot meni tosi vaikeasti hengittely oli tuskaa ja itkin ja huusin pöydällä, sen jälkeen aloin tajuta että kun laitoin päätä ns takaviistoon kipu helpotti ja pystyin hengittämään. Olin siinä parin tunnin jälkeen nukahtanut ja heräillyt vähän väliä ja lievästi tokkurassa säikähtänyt, yrittänyt nousta pöydältä pois, kysellyt missä olen, mitä mulle tehdään ja itkenyt. Toivon että en joudu uudestaan sairaalaan. Leikkauksen jälkeen vietiin valvomoon valvottavaksi, kuus tuntia piti pitää sitä lyijypussia sidottuna siinä nivusen päällä ja olla liikkumatta, toi vaihe oli kanssa tosi tuskaista. Jotain tossa meni pieleen koska parin tunnin jälkeen jalassa oli jotain vikaa ja lyijypussi piti asettaa uudestaan. Oksentelin johtuen syömättömyydestä, juomattomuudesta ja kipulääkkeistä tod näkösesti. Sairaalaan jäätiin yöksi ja viikon liikuntakielto ja saikku. Koulussa käyn saikusta huolimatta mutta nyt on alkanut mietityttää kun mustelma jalassa valuu alaspäin ja katetrin sisäänmenokohta on kova ja kipeä..
- london87
itse olin ablaatiossa svt:n takia 3 viikkoa sitten (24 vuotias nainen) ja koko operatio oli reilussa kahdessa tunnissa ohi.Operaatio ei ollut lahimainkaan niin kauhea,kun olin odottanut,silla kipulaaketta sai koko operaation ajan aina,kun tarve vaati.
Operation jalkeen piti noin puolitoista tuntia maata liikkumatta ja samana iltana kotiin.Oma nivusalue mustui todella pahasti ja kaveleminen oli vaikeaa yli viikon,mutta nyt 3 viikkoa myohemmin mustelmat melkein havinneet.
Yhtakaan kertaa ei ole tullut ylilyonteja operaation jalkeen ja kaikki laakkeet sain lopettaa samantien(flecainide ja bisoprolol),joten olen todella tyytyvainen.
Svt alkoi vasta viime jouluna ja kardeologin tapaamisen jalkeen tarvitsi odottaa vain 2 kuukautta operaatioon paasya. - eiparantunut
Mulle tehtiinviikko siten ablaatio ei ollutmitään apua ennen oli jopakuukausia väliä nyt onjokapäivä rytmitsekaisin onko muillekäynyt samion
- Odotan toimenpidettä
Tämän viestiketjun aloittaja kysyi, onko kenellekkään jäänyt pelottava kokemus katetriablaatiosta. Tämä tietenkin johtaa siihen, että vastaajissa on paljon heitä, joille se on ollut pelottava kokemus.
Kuitenkin pikaisella selauksellani lähes jokainen oli saanut toimenpiteestä avun vaivaansa.
Itse olen vasta menossa kyseiseen toimenpiteeseen, mutta luotan suomalaisten sydänlääkärien ammattitaitoon ja kykyyn harkita, milloin toimenpide on syytä tehdä.
Riskinsä on kaikessa, mutta tätäkin keskustelua seuraaville lukuisille toimenpiteeseen menijöille kaiketi voi suositella toimenpidettä suhteellisen riskittömänä ja avun antavana toimenpiteenä. Itse odotan sitä kovasti voidakseni paremmin. - Tammijäärä
Miehelleni tehtiin juuri vajaa viikko sitten aplatio.Tietoni mukaan se autta parhaiten flutteriin.Toimenpide kesti noin vajaa3 tuntia.Hiekkapussit painona noin 3 tuntia.Sen jälkeen sai nousta ylös kävelemään.Rytmihäiriö jäi tioistaiseksi leikkaussaliin.Kotiin pääsi seutaavana päivänä.Nyt vaan odotellaan pysyykö rytmi sopivana.Kontrolli on toukokuun alussa.Hyvää kevättä kaikille "Pelko on vain yksi vaihtoehto" Tammijäärä"
- Takyy
Mulle tehtiin samaan aikaan eikä mitään kontrollia.
- Anonyymi
Miten hänrllä mene nyt?
- pelottaa....
Lääkehoitoon vastaamattoman epätarkoituksenmukaisen sinustakykardian vuoksi katetriablaatioon meno syksyllä... JÄRKYTYIN lukiessani näitä juttuja täältä; olin nimittäin ollut varma, että toimenpide tehdään nukutuksessa! Olen järjettömän toimenpidekammoinen ja lisäksi allerginen monille voimakkaille kipulääkkeille ja pahoinvointilääkkeille.
Kertokaa kuka tietää, että miksi toimenpidettä ei tehdä nukutuksessa? Vaikuttaako siihen yleisanestesian riskit vaiko eikö sitä voi tehdä nukutuksessa?- Takyy
Ei mitään järkeä nukutukseen!
Soon helppo toimenpide. - tukanleikkaus
Takyy kirjoitti:
Ei mitään järkeä nukutukseen!
Soon helppo toimenpide.Ei todellakaan nukutusta , kun ei ole pientä kutitusta kummempaa !! Usko nyt näitä onnettomia kirjoittajia joita tukan leikkauksen ajaksi pitäs nukuttaa!!!
- pelkään
Ensi viikolla keskiviikkona katetriablaatioon ja taidan jättää väliin näiden juttujen väliin. Pelkään hysteerisesti veritulppaa ja ilmeisesti tämä toimenpide voi sellaisen tehdä. Lisäksi nuo kaikki kertomukset kivuista tms...
Mulla on muistaakseni pwp oireyhtymä eli ylimääräinen tai ylimääräisiä johtoratoja.
Sairaalasta saatu ohje oli ylimalkainen ja näiden kertomusten jälkeen tajuan, että paperille kirjoitettuna toimenpide vaikuttaa helpommalta kuin se on.
Huoh. - operoitu 2012
Itse pelkäsin vuosia toimenpidettä ja siirsin ja siirsin, kunnes sain rytmäreistä tarpeeksi. Ja onneksi menin.
Aivan turhaa pelottelua joiltakin tällä palstalla. Toimenpide on todella easya, ainut joka tuntuu on puudutuspiikin laitto, mutta sekin kestää vain sen pistäminen verran ja ajan.
Rytmärit ovat samanlaisia kuin normaalistikin eli mitään muuta ei sydämessä tunne, ei edes katetrien kulkemista suonessa.
Itsellä toimenpide on sielä uudestaan edessä ja nyt en pelkää yhtään. - heppiiiii
WPW on minullakin. Näkyy ekg käyrässä myös rasituksessa. Täytyis päättää viikon sisään menenkö ablaatioon vai en. Oireita vaikea miettiä, kun aiemmin luulin, että ne johtui esim migreenistä. Siis näkee tähtiä, alkaa pyörryttää ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja sitten oksennus. Saunassa noita tuli. Ihan levossa, ei rasituksessa. Tuntuu hölmöltä, että itse pitäisi tietää ovatko oireet tarpeeksi vaivalloisia, että tarvitsee operoida. Ablaation riskit vs oikoradan riski mietityttää myös. Rintakipua on joskus, mutta en tiedä kuuluuko se oireisiin.
Käyttääkö ne toimenpiteessä varjoainetta? - Rytmihäiriö 4ever
Mulle tehtiin pari vuotta sitten kyseinen hoitotoimenpide. Olin silloin 15 ja jännitin hirveästi. Maalta Helsingin sairaalaan meno ei ollut kamalaa, mutta jalan säryn takia (joka vaivaa vieläkin) se juttu inhottaa.
- <3 takykardia
Monet täällä sanoo, että oli kuin olisi parturissa käynyt. Empä nyt tiiä... epäonnistunut operaatio ei ole kivaa kuultavaa 15 -vuotiaalle jolle jäi vain kipeä jalka muistoksi. Sanoivat, että jos ei näillä vahvoilla lääkkeillä mene rytmit kuriin niin uudestaan vaan. En tiedä pitäiskö olla huolissaan, kun pulssi on levossa alle 60 eikä veri kierrä varpaisiin ja sormiin asti. Kylmää hikeäkin tulee tarpeeksi asti. Mutta mieluummin näin kuin että joutuisi uudestaan Helsinkiin kidutettavaksi.
- parturiin
Luulosairaita ovat jotka valittaa ablaatiosta, eihän se nyt koske kuin tämä puudutuspiikki , saman verran koskee se puuduttaminen hammaslääkärissäkin jos sitä nyt koskemisesta voidaan edes puhua?
Kaikki muu on pelkkää makaamista operaatiohuoneessa jossa hoitaja käy välillä vointia kysymässä kun jokaista kuitenkin jännittää tämä toimenpide. Vähän korvissa suhantaa kun verisuoni katkaistaan ja shuntti laitetaan josta sitten tämä vaijeri/letku vai mikä se lieneekin työnnetään verisuonta pitkin sydämmeen ei sitä edes huomaa kun on jo sydämmessä saakka. Mitäs sitten ... joko varjoainetta ruikautetaan tai poltellaan johtoratoja eikä sitä edes huomaa . Toimenpiteen jälkeen huoneeseen lepäilemään, minulle eivät edes painoa laittaneet nivusen päälle siihen leikkaus kohtaan.. muutama tunti ja sitten kotia .. vaikkapa parturiin - joo...
Vai luulosairaita??? No, jokainen toimenpide on kyllä erilainen, riippuu paljolti siitä, missä rytmihäiriöpesäke/ylimääräinen johtorata sijaitsee. Onnittelut sinulle "parturiin", kun sinun toimenpide on sujunut noin helposti. Itselläni on vähän toisenlaiset kokemukset, mutta tässä heti alkuunsa korostan sitä, että jokainen kärsitty sekunti oli kyllä sen arvoista, sillä pääsin ablaatiolla eroon pahimmista rytmihäiriöistä.
Itse en saanut mitään kipulääkettä enkä rauhoittavaa lääkettä rytmihäiriötutkimuksen aikana, sillä se olisi estänyt rytmihäiriöiden synnyn. Itse kärsin kammioperäisistä häiriöistä, kammiotakykardiasta ja bigeminiasta. Tutkimus oli välillä aika kivulias, tahdistukset koskivat, ja se toimenpide kesti n. kuusi tuntia. Varsinaisen ablaation aikana sain sitten kipulääkettä ja rauhoittavaa lääkettä, mutta toimenpide oli siitä huolimatta tosi kivulias. Pesäke oli niin syvällä sydämessä, jotta polttoja täytyi tehdä tosi monta kertaa ja ne olivat myös pitkäkestoisia. Kipu säteili koko vasempaan käsivarteen, voisin hyvin kuvitella, että sydäninfarkti saattaa tuntua samanlaiselta. Poltoista tuli sellainen kokonaisvaltainen huono olo, kipu oli sen verran kovaa, että meinasin jo sanoa, että lopettakaa koko toimenpide. Mutta jotenkin sain tsempattua itseäni, jotta jaksoin n. kaksi tuntia kestävän polttovaiheen. Polttojen loppupuolella minulle tuli oksettava olo ja sain suoraan suoneen pahoinvoinninestolääkettä. Sitä jouduttiin antamaan monta kertaa lisää, sillä pahoinvointi vain jatkui. Toimenpiteen jälkeen syykin selvisi, sillä vatsalaukkuuni oli jostain vuotanut verta ja aloin oksentamaan veristä, kahvinsumppimaista oksennusta osastolle päästyäni. Minulle jouduttiin antamaan niin paljon verenohennuslääketä muita lääkkeitä, joten vatsalaukkuun tuli ilmeisesti pieni haavauma, josta tuli sitten verta. Minulle tehtiin vatsalaukun tähystys, jossa näkyi pieni arpi. Toimenpiteen jälkeen kahtena seuraavana päivänä minulla oli migreenityyppisiä kohatuksia (sahalaitakuvioita), joista en ole koskaan ennen kärsinyt. Olin viikon sairaalassa, joten minun kohdalla toipuminen ei sujunut todellakaan niin nopeasti kuin joillakin.
Minulle siis jäi vähän huonommat muistot toimenpiteestä, lähinnä se kipu oli kamalinta ja kun toimenpide kesti niin monta tuntia, n. 8h, ja sen aikana ei saanut liikkua yhtään. Ja nämä komplikaatiot. Joten toivottavasti pahat rytmihäiriöt pysyisivät poissa ja en joutuisi enää uudestaan käymään läpi ko. toimenpidettä. - kysyjä
Hei pitikö teidän ottaa lävistyskorut pois ablaatioon mennessä?
- Tulehdusturhake
Itse otin "rapalat" pois koska aiheuttavat haitallisia röntgen heijastuksia, syöpääkin!
En ikinä laita niitä takaisin. - hävytöntä kirjoittel
Voi ne rapalat olla ters...ssa ja häpyh...ssa kun ei niitä tartte näytellä tai no jos jos ja kun joutuu katetroimaan kesken ablaation niin oishan ne hyvä heittää jorpakkoon ennen operatsua eikä enää takas laitella
- matias
itse pääsin eilen ablaatiosta pois. Tämän kokemuksen jälkeen voin sen todeta että aika huoleton se itse toimenpide kyllä oli, MUTTA kellään ei kirjoitusten mukaan ole polttaminen sattunut!? :O Itselleni tehtiin 10 ablaatiota, josta muutama tuntui erittäin sietämättömältä ja sai meikäläisen vaikeroimaan oikein ääneen kivusta. Kipuun sain tämän jälkeen Rapifeniä joka toki auttoi ajoittain todella hyvin ja jotkut polttamiset nimenomaan vain enemmänkin kuumotti rintakehällä! Kardiologin mukaan se kipu riippuu kaiketi siitä missä polttoa tehdään ja toisekseen jokainen meistä on oma yksilö sielä pöydällä maatessa.. Että sitä on turha vatvoa enempää ottaako kipeää vai ei.. Minulle se henkilökohtaisesti oli ajoittain tosi kivuliasta. 3 tuntia piti maata liikkumatta, jonka jälkeen sain liikkua.. jopa minua kehoitettiin sitä tekemään! Yön olin tarkkailussa ja nyt täälä jo näpyttelen omia kokemuksiani teille. Primaspania 1 tbl päivässä ja that`s it.. Eikä nivunenkaan ole yhtään kipeä. Täytyy vaan ottaa lungisti niinsanotusti ton liikkumisen kanssa.
Itse stressasin aluksi koko operaatiota, mutta jännitys laantui toimenpiteen aikana. Monesti kun provosoivat sydäntä löytääkseen rytmihäiriön aiheuttajan, tuntui se vähän kiusalliselta. Voin kai näin lopuksi sanoa, että älkää turhaan tästä stressatko! Toimenpiteessä on erittäin pienet riskit! Jokaisessa leikkauksessa on riskit ja tämä niistä on reilusti pieninpiin kuuluvia toimenpiteitä, jota ei voi edes kutsua leikkaukseksi! :) Hyöty voi olla suuri, ja elämänlaatua merkittävästi parantava. Älkää siis epäröikö vaan ottakaa se pelkkänä hyvänä asiana! Nyt odottelen paraneeko elämänlaatuni.. 6 kk on aika jolloin voidaan vasta varmasti sanoa mitä hyötyä toimenpiteestä oli, tai oliko ollenkaan. Seuraava holter laitetaan vasta 4 kk päästä ja lääkärin vastaanotto on tuolloin puolen vuoden päästä.. let see.. Toivossa on hyvä elää, Toivohan on hyvä jätkä! :D
nimimerkki:
kammiolisälöynneistä jo 5-vuotta kärsivä!! - tyytyväinen potilas
Kokemus riippuu varmaan paljon siitä minkälaista rytmihäiriötä etsitään.svt-potilaat pääsee varmaan helpoimmalla.mun kokemus vuoden 2013 operaatiosta oli ihan siedettävä.kyllähän sitä jännitti sen aikana ja eihän se mukavalta tunnu kun saadaan rytmihäiriö käynnistymään mutta noihin tykytyksiin ja lisälyönteihinhän me ollaan just apua hakemassa ja jos ne paikat ei löydy ni ei apuakaan saa.musta tuntuu että ikävimmät fiilikset tulee ihan psyykkeen puolelta.jännittää ja pelottaa ja varmaan me ihmiset ollaan eri lailla herkkiä kaikelle kivullekin.itellä kokemus oli melkein kivuton.kyllähän sitä jotain tuntemuksia on kun siellä pumpussa puuhastellaan.mut mä ainakin pyysin rauhoittavaa siinä vaiheessa kun eniten tärisytti/pelotti.sitten kun alkoivat niitä häiriökohtia polttelemaan niin mä sain sellasen kipulääketujauksen että en mitään tuntenu ja rennon olonkin se lääke antoi.sekin auttaa että muistaa koko ajan miksi se toimenpide tehdään: että loppuis ne pirun tykytykset..ROHKEESTI VAAN IHMISET.KYLLÄ NE SIELLÄ OSAAVAT!
- sydän89
Olen 23-vuotias nainen ja kävin 4 päivää sitten ablaatiossa. Minulla rytmihäiriön aiheuttaneet ylimääräiset johtoradat olivat sydämen vasemmalla puolella, joten sydämen kammioiden väliseen seinämään piti tehdä aukko. Itse sydämmessä työskentely ei tuntunut juurikaan pahalta, muutaman kerran sain kipulääkettä poltettaessa. Mitään esikipulääkkeitä tai rauhoittavia ei annettu.
Toimenpide keti n. 5 tuntia. Pahinta siinä oli se, että nivuset tulivat ajoittain todella kipeiksi ja ne jouduttiin puuduttamaan yhteensä 4 kertaa. Lisäksi sydämen rytmiä voimistava lääke sai aikaan hirvittävän hikoilun. Olin toimenpiteen loputtua aivan vesimärkä.
Psyykeen päälle se kuitenkin eniten otti. Jouduin odottelemaan toimenpidettä todella kauan ja olin 21 tuntia syömättä ja juomatta. Kun sitten kuulin, että johtoratoja on myös sellaisessa paikassa missä niitä ei saa poltettua niin itkuhan siinä sitten tuli joka kerta toimenpiteen jälkeen kun joku sanoi minulle jotain. Lisäksi oli aika raskasta maata vain paikoillaan ja sitten kun viimein sai nousta portatiivilla käymään niin kipu oli hirveä.
Mutta seuraavana päivänä tepsuttelin kouluun jo kuitenkin.
Nyt on mustelmilla nivuset, mutta niiden knassa pärjää. Mutta jostain syystä on kipua sydämen "sisällä". En tiedä onko se ihan normaalia, täytynee soittaa osastolle jos ei parissa päivässä ala hellittämään. Onko muilla ollut samanlaista?
Aluksi ajattelin etten ikinä enää mene uudelleen, mutta toimenpidettä seuraavana päivänä juttelin kardiologin kanssa ja todennäköisesti syksyllä on edessä uusi toimenpide erilaisilla, pehmeämmillä, tietokoneella ohjattavilla katetreilla.- Ablaatiosta
Hei. Mulle tehtiin kammiolisälyöntien ja kammiotakykardian johdosta ablaatio. Siitä jäi kipuileva sydän ja rytmi muutenkin ajoittain sekaisin välillä tulee huonoa ja heikkoaoloa, välillä syke nousee todella herkästi korkealle ja pienestä saunomisesta jo 180 paikkeille ja laskee hitaasti ja epätasaisesti aaltoillen.. Onko kivut jatkunut tai löytynyt syytä? Väsymys on myöskin osana.
- kaitsu32
Ablaatiosta kirjoitti:
Hei. Mulle tehtiin kammiolisälyöntien ja kammiotakykardian johdosta ablaatio. Siitä jäi kipuileva sydän ja rytmi muutenkin ajoittain sekaisin välillä tulee huonoa ja heikkoaoloa, välillä syke nousee todella herkästi korkealle ja pienestä saunomisesta jo 180 paikkeille ja laskee hitaasti ja epätasaisesti aaltoillen.. Onko kivut jatkunut tai löytynyt syytä? Väsymys on myöskin osana.
mulla täysin samoja oireita nyt 4kk ablaatiosta. onko sulla jo helpottanut?
- wpw
mulle tehtiin viime 19 pv perjantaina katetriabaaltio meilahdessa wpw oireyhtymän takia ja en kadu hetkeäkään etää menin kyseiseen operaatioon :) nyt 2 päiv'' operaation jälkeen vointi täydellinen ja vaivat jäi sinne ablaatio huoneeseen :) suosittelen ja älkää uskoko kaikkea paskaa mitä tänne kirjoitetaan se on hyvä hoito ja komplikaatiot todella harvinaisia :) t. ex wpw 27 vuotta
- Sydänvikainen93
Itselleni tehtiin svt:n takia viime lokakuussa Päijät-Hämeessä. En enää ikinä mene siihen operaatioon. Ihan kamala kokemus mulle. Olin silloin siis 18 v. Operaatiohuoneessa lääkäri oli muhun selin eikä hoitajatkaan juuri uhrannu mulle aikaansa. Kukaan ei kysynyt sattuuko tai miltä tuntuu! Ne etsi häiriökohtaa puoli tuntia ja kärräs takas osastolle. "Ei tästä mitään löydy". Mitä hittoa?! Mun äiti kävi Meilahdessa, jossa kyseltiin miltä tuntuu ja ne etsi puolitoista tuntia. Päijät-Hämeen toiminta tuntui juosteen kustulta. KADUN, että menin siihen operaatioon. Ei se auttanut mitään.
Kävin vielä lääkärissä ja onneks sain lääkkeet beetasalpaajaa, todennäköisesti syön lopun ikääni, mutta en mene enää operaatioon. Mieluummin syön lääkkeitä, kuin kidutan itteeni pöydällä. Eipä sillä, lääkäri ei myönnä että mulla on svt, jonka totesi erikoislääkäri. Normilääkäri sanoi, ettei mulla voi olla mitään ja ei voi olla perinnöllistä, mutta kas kummaa kun erikoislääkäri löysi sen ja puolella suvusta on sama ongelma. Että ei hätää mulla, ei mitään pelkoja että ne lähettäis mua uudelleen. En menis.
Ihan hirvee kokemus mulla, mutta kiva lukea niiltä, joilla asiasta on parempi kokemus :) Onneksi löytyy osaaviakin lääkäreitä :) - antero9
Onko kellekään tullut katetriablaation yhteydessä komplikaatiota?Minulle tehtiin ko.toimenpide Sydänkeskuksessa Tampereella ja sen loppuvaiheessa lääkäri sanoi että ollaan lopettelemassa mutta sitten huomasi,sydänpussiin oli tullut reikä.Se on erittäin harvinainen ja maailmalla on kuollut,mutta ei koskaan Suomessa,eikä kuollut nytkään,ainakaan vielä.Oli siinä kyllä lääkäreitä ympärillä.Rintakehään puudutus ja siitä dreeni,jonka kautta sydänpussista veri pois ja sitten tarkkailuun ja osastolle ja 8päivän jälkeen kotiin täysin puolikuntoisena.Lähtiessäni pois,lääkäri sanoi että saisin liikkua 100m/päivä,eikä ole halujakaan enenpää liikkua.Olo on vielä sairas,nukun yöllä n.9h ja päivällä lisää.Onko muilla komplikaation saaneilla samanlaisia oireita?Kuinka kauan kesti kun tervehty? Menen n.kuukauden kuluttua jälkitarkastukseen,jossa tehdään rytminsiirto,jos rytmi vielä heittää.
- flimmeri-flutteri
Mulla komplikaationa pallealihas halvaus, toimenpide keskeytettiin, puolet sydämestä ehdittiin käsitellä. Rytmihäiriöitä ollut toimenpiteen jälkeen ja yleiskunto heikentynyt. Uusi ablaatio pitäisi tehdä, mutta en vielä uskalla mennä siihen.
- wpw
on sinulla ollut huonoa tuuria koska esim husissa tehty ablaatioita noin 20 vuotta ja edellä mainitsemasi vahingot mahtuu yhden käden sormiin, onko sydämmesi rakenne mahdollisesti poikkeava joka aiheuttanut reiän syntymisen katetrin laitto/irroitus vaiheessa koska epäilisin että lääkärin ammattitaidottomuudesta tuskin on kysymys koska noihin hommiin ei kuka vaan pääsekkään. et sinä siihen kuole ei täältä niin helpolla päästä :)
- antero9
Ehkä jotain rakennevikaa.Lääkärin epikriisi:Aplaatiossa:Oikean alapulmonaalivenan posteriorisella puolella kivulias alue ja tänne ablicatiot hyvin lyhyitä.Myöskään oikenpuoleisista venoista ei kyetä eteistä tahdistamaan.
- Nainen23wpw
Olen menossa Meilahteen ensi viikolla ablaatioon, vähän alkaa jännittämään.
- Jälkioireet
Itselläni oli katetriablaatio viikko sitten. Sen viikon ajan olin rasittamatta itseäni, mutta nyt kun menin pelaamaan jalkapalloa, muutaman juoksuaskeleen jälkeen hengästyin, pulssi nousi korkealle ja rintaa alkoi pistämään. Onko tässä aihetta huoleen, onko nuo normaaleja operaation jälkeen vai onko tuo merkki ettei rytmihäiriö poistunut? Lääkäri sanoi, että rytmihäiriön paikka oli piilossa ja hankalassa paikassa, mutta sai sen hoidettua 95 prosentin varmuudella.
Takaisin en haluaisi ablaatioon, yksi kerta riitti minulle. - Pumppu14
Ei jäänyt pelkoa. Homma meni potilaan kannalta helposti. Ei kipuja. Nivuseen tehty reikä aukesi uudestaan. Nyt pitää maata 2 tuntia lisää.
- eteinen
Olin just toisenkerran ablaatiossa toinen pikkuisen jännitti pariyötä nukkumatta odottelin ja ajattelin sitä. Mutta nyt ohi toivottavasti pääsin eroon häiriöistä. Ei toimenpiteen aikana kovinpaljon kipuja eikä jälkeenkään. Parempi vaihtoehto lääkkeisiin verrattuna sanoivat.
- eteinen
eteinen kirjoitti:
Olin just toisenkerran ablaatiossa toinen pikkuisen jännitti pariyötä nukkumatta odottelin ja ajattelin sitä. Mutta nyt ohi toivottavasti pääsin eroon häiriöistä. Ei toimenpiteen aikana kovinpaljon kipuja eikä jälkeenkään. Parempi vaihtoehto lääkkeisiin verrattuna sanoivat.
Vielä kiittäisin Parikan Hannua ja Aapo Aroa tehdystä toimenpiteestä,sekä kaikkia muitakin toimenpiteessä olleita. S.O
- Ablacion
eteinen kirjoitti:
Vielä kiittäisin Parikan Hannua ja Aapo Aroa tehdystä toimenpiteestä,sekä kaikkia muitakin toimenpiteessä olleita. S.O
Mullakin Parikan Hannu ja todella miellyttävä tiimi jälkihoitajineen osastolla kaksi vuotta sitten.
Ei ole tarvinnut katua! Ja ennen kaikkea takykardia ei ole enää vaivoina! - Hyks
Ablacion kirjoitti:
Mullakin Parikan Hannu ja todella miellyttävä tiimi jälkihoitajineen osastolla kaksi vuotta sitten.
Ei ole tarvinnut katua! Ja ennen kaikkea takykardia ei ole enää vaivoina!Mulla oli WPW syndrooma eli synnynnäinen oikorata koka piti polttaa. Tutkimuksissa selvisi että sydämessä oli useampi oikorata ja minulle piti tehdä toinen ablaatio koska joku oikorata lähti aina uudelleen käyntiin. Toinen ablaatio pelotti minua kun minulla oli lämpöä mutta lääkäri sanoi että voidaan tehdä toimenpide. Ensimmäisen toimenpiteen jälkeen olin ihan loppu, kesti useita tunteja, sain särkylääkettä ja en oikeastaan muista toimenpiteestä mitään. Puutunut olin kun toimenpide kesti niin kauan. Nyt kun aikaa on kulunut ekasta toimenpiteestä 5 kk ja toisesta 3(ei tehty kuin elektrofysiologinen tutkimus, kun oikorata ei lähtenyt käyntiin. Tod.näk. kardiologin mukaan arpeutunut oikorata mitä ei ensimmäisellä kerralla saatu poltettua) niin rintapistokset ja myös mahassa pistokset ovat jatkuneet. Ekan toimenpiteen jälkeen ei ollut rintapistoksia, tulivat toisen kerran jälkeen. Todella ikäviä, toivottavsti loppuvat.
- Sydämellisesti
Hyks kirjoitti:
Mulla oli WPW syndrooma eli synnynnäinen oikorata koka piti polttaa. Tutkimuksissa selvisi että sydämessä oli useampi oikorata ja minulle piti tehdä toinen ablaatio koska joku oikorata lähti aina uudelleen käyntiin. Toinen ablaatio pelotti minua kun minulla oli lämpöä mutta lääkäri sanoi että voidaan tehdä toimenpide. Ensimmäisen toimenpiteen jälkeen olin ihan loppu, kesti useita tunteja, sain särkylääkettä ja en oikeastaan muista toimenpiteestä mitään. Puutunut olin kun toimenpide kesti niin kauan. Nyt kun aikaa on kulunut ekasta toimenpiteestä 5 kk ja toisesta 3(ei tehty kuin elektrofysiologinen tutkimus, kun oikorata ei lähtenyt käyntiin. Tod.näk. kardiologin mukaan arpeutunut oikorata mitä ei ensimmäisellä kerralla saatu poltettua) niin rintapistokset ja myös mahassa pistokset ovat jatkuneet. Ekan toimenpiteen jälkeen ei ollut rintapistoksia, tulivat toisen kerran jälkeen. Todella ikäviä, toivottavsti loppuvat.
Moi.
Sinuna luottaisin seurannassa tehtyihin ekg-tutkimuksiin ja alan erikoislääkäreihin.
Sairaus tuo mielestäni mukanaan herkistymisen oireiden seuraamiseen.
Itsellänikin on ollut samanlaisia rintapistoksen tuntemuksia toimenpiteen jälkeen, mutta juuri eilen kardiologilla käytyäni kuulin että mulla on nyt normaali terve sydän.
Sinuna kuitenkin ottaisin yhteyttä terveydenhuoltoon ja tarkistaisin tilanteeni vaikkapa soittoajalla lääkärille. Ei sitten tarvitse kantaa ainakaan turhaa huolta sydämestään.
Tulin eilen Kyssistä katetriablaatiosta kotiin. Toimitus kesti kolme tuntia, eikä siinä ole mitään pelättävää. Lääkitys oli niin hyvä, ettei tarvinnut tuntea kipua ollenkaan.
Mielenkiintinen kokemus se oli. Ainoa ikävä kokemus oli etukäteen tehtävä ultratutkimus ruokatorven kautta. Se oli yököttävä kokemus. Toimenpiteen jälkeen kaksi tuntia makoilua liikkumatta, sekin aika meni mukavasti kun kipulääkkeet nukuttivat. Sitten sai jo puolittain istuvassa asennossa syödä. Pistokohta ei ainakaan vielä ole kipeä yhtään, eikä mustelmaakaan ole. Pariin päivään ei saa nostella mitään raskasta, eikä ponnistella. Muita rajoituksia ei ole. Joten rohkeasti hoitoon, jos sitä kenelle tarjotaan. Aika näyttä tuloksen kohdaltani, kuinka toimenpide vaikuttaa rytmihäiriöihin.- Kammiolisälyönnit
Nämä hoidot kohdistuvat hyvin erilaisiin rytmihäiriöihin yksilöllisesti eri sydämen osissa ja siksi täältä netistä ei löydy välttämättä vertaistukea omaan operaatioon. Ne ovat aina yksilöllisiä.
Oma katetriablaationi kesti lähes viisi tuntia, enkä voinut saada rauhoittavia lääkkeitä ennen toimenpidettä. Silti minulla oli koko ajan turvallinen olo ja vointiani kyseltiin toimenpiteen aikana useasti. Koko ajan kerrottiin mitä tehdään ja kyseltiin vointia. Vaikeinta oli olla makuulla pitkän ajan, kipua toimenpide ei tuottanut.
Eilen kävin kardiologilla seurannan jälkeen ja nyt opettelen olemaan sydänterve. Kardiologin mukaan sydämeni on nyt normaali, terve sydän. - Ablacion
Sama juttu minulla pari vuotta sitten. Ei kertaakaan ole 220/min sykettä ole enää tullut.
Tuota tähystystä ruokatorven kautta ihmettelen.
- Turhaan pelännyt
Kun olin menossa tähän,luin näitä kirjoituksia ja alkoi pelottaa älyttömästi. Tutkimuksessa ei ollut kuitenkaan mitään pelättävää, puudutuspiikki tuntuu rokotukselta, sydämen sykkeen hidastaminen ja nopeuttaminen ei tuntunut ikävältä, onhan sitä syke ennenkin vaihdellut. Itse polttoa en saanut kijea kun johtorata jäi epäaelvöks. Nivuseen ei tullut mitään kipuja, näkyykin vain pieni piste. Ärsyttää että turhaan niin pelkäsin. Joutuivat antamaan rauhoittavaa ku oli kova tärinä päällä ja ehkä se esti onnistuneen lopputuloksen. Kaikki jotka ootte menossa, älkää turhaan pelätkö.Tsemppiä ja toivottavasti tutkimus myös tuo avun vaivoihin :)
- pelottaa
Onko kenelläkään kokemusta katetriablaation onnistumisesta ns. vaarattomien kammiolisälyöntien hoidossa. Lisälyöntejä tulee siis niin paljon, että siksi suositeltiin ablaatiota.
- pelokas12345
Minulla myös vaarattomia kammiolisälyöntejä ja ablaatiota miettinyt itsekkin.Eli samaa mietin minäkin että miten ablaatio on muilla onnistunut?"Pelottaa"-nimimerkki onko sinulla saatu niitä holteriin?
- SVTx2
Olen ollut kaksi kertaa ablaatiossa, tosin vasemm eteisen ylim johtoratojen poistossa. Jos lekurit suosittelee ablaatiota niin kokeile ihmeessä !!
Itse pelkäsin ja jännitin ja siirsin ablaatioon menoa vuosi toisensa jälkeen. Olihan se pelottavan näköinen huone ja pulssi oli varmaan 200 kun niin jännitin. Mutta, ainboa ilkeä kipu oli oikeastaan vain puudutuksen laitto. - WPW Tre
Terve,
Liityin myös arpisydämisten joukkoon. Rytmihäiriöiden vuoksi menin EKG:n ottaan ja sieltä löytyi delta-aalto. Diagnoosi WPW-syndrooma. Siitä on muuten huonosti tietoa. Yleensä se kuitataan parilla lauseella.
Kannattaa kuitenkin mennä EF-tutkimukseen, niin saadaan selville hermoradan laatu. Itselläni hermorata oli nopea ja olisi voinut aiheuttaa ongelmia eteisvärinän yhteydessä.
Operaatio jännitti minua, lisäksi olin vähän kipeänä. Olin niin hermona että kanyyli sattui ja puudutuspiikkejä säikähtelin. Onneksi sain odotella salissa valmistelua niin sain rauhottua.
Operaatio alkoi varmaan 8-9 aikaan ja 13-14 aikaan sisäänmenopistot painettiin umpeen.
En saanut rauhottavaa mutta halusin itsekkin päästä pöydältä joskus pois niin en nostanut elämää operaation aikana. Tämän vuoksi rytmihäiriö löytyi nopeasti ja pääsin äkkiä pois. Kipuja ei ollut. Outoahan se oli kun tunsi katetrisaattimen asennuksen. Itse katetrit eivät tuntuneet, mutta aina kun mentiin pumpun sisälle niin muljahti. Ei paha, kyllä sen kestää. Tahdistukset ahdistivat kun joku kontrolloi sinun sydäntä mutta siihenki tottui. Itsellä meinasi tulla paniikki alussa, mutta ne oli erilaisia tahdistuksia mitä ei tehty enää. Ne tahdistukset millä saatiin rytmihäiriö aikaan olivat jo tuttuja eivätkä tuntuneet pahalta. Itselläni rata oli vasemmalla puolella joten se pitkitti hieman operaatiota. Lääkärit varmistivat oikean hermoradan ja antoivat palaa. Kipulääkkeen sain ennen väliseinän lävistystä ja suurin teho oli jo hävinnyt kun poltot tehtiin(huomasin selkäkivun palanneen). Sydämessä ei onneksi ole juurikaan tuntoa. Poltto tuntui lämmöltä jonka varmaankikön iho aisti. Poltto kesti ehkä minuutin, en ole varma, mutta se ei ole niin paha mitä jotkut puhuvat.
Katetrit pois ja suuri huojennus kun lääkäri sanoi sen sujuneen hyvin. Haavakohtaa painettiin vartti ja se meni hyvin kiinni. Parin kilon pussi ja sideliinat puristaan. Tämän jälkeen alkoi pahin osuus. 3 tuntia liikkumatta ja alaselkä huutaa hoosiannaa. Eka hoitajalla hoitajalla oli paha päivä mutta onneksi muut olivat mukavia. Seurannassa yön yli ja aamusta kotiin kun yö oli ollut ok. Syke oli koholla koko ajan ja alimmat lukemat oli yöllä 81, mutta suotakoon se pumpulle kun on vähän rääkätty.
Jälkihoitona makoilua ja lepoa. Yskä vähän hidastaa paranemista. Viiden päivän jälkeen pientä mustelmaa pukannut pintaan mutta varmaan yskimisen ansiota. Nivusta vielä kiristää mutta kyllä se tästä vetristyy.
Tuloksia ei ole vielä havaittu..lisälyöntejä jne. ollut enemmän nyt mutta liittynee varmaan operaatioon. Ei haittaisi mennä uudestaan jos on tarve mutta toivotaan parasta niin säästyy uudelta nivuspistolta. Se tässä eniten ongelmia on tuottanut.
Kiitos TAYS:n Sydänsairaalan tiimi! - flimmeri-flutteriongelma
Miten olet pärjännyt ablaation jälkeen?WPW TRE? itselle tehtiin myös tre ablaatio marraskuun lopulla.olihan se mielenkiintoinen,melko paljon piti kipulääkettä pyytää lisää kun eivät vissiin heti löytänyt yhtä kohtaa,näin luin papereista jälkeenpäin.senverran lääketokkurassa sitä oli että ei se nii kamalaa ollut.todellakin oli hankalin osuus se paikallaan olo ja painopussi nivusilla monta tuntia.itse olen jo saanut 3 pientä eteisvärinää jotka lyhyitä.lisälyöntisyyttä ollut runsaasti.Kovasti kerrottu että kuuluu asiaan ja ajan kanssa korjaantuu..Lets hope so!!
- Tykyttää
Hei!
Olen saanut lähetteen Taysiin ablaatiohoitoon. Kuinka paljon ennen operaatiota olette saaneet kutsun ja kuinka kauan olette jonottaneet toimenpiteeseen lähetteen saatuanne? Jännittää kovasti, mutta samalla olen todella toiveikas, että rytmit saataisiin kohdilleen ja elämänlaatuni paranisi.
kiitos vastauksestanne jo etukäteen! J a tsempistä!- EiEnääTykytä
Iten just kävin toisella suurella paikkakunnalla kyseisessä operaatiossa. Minut laitettiin jonoon elokuussa, kutsukirjeen sain joulun aikoihin ja operaatio oli viikko sitten.
Itelleni siis todettu eteisperäinen SVT siinä elokuussa. Ja eteisestä se ongelma löytykin, operaatio kesti omalla kohdallani 3 tuntia. Sairaalassa yhteensä olin kaiken kaikkiaan 12h. - tykytyky
Minäkin pääsin nopeasti Tays.operaatio tehtiin marraskuussa ja hyvältä näyttää että ongelmat jäi sinne.toivottavasti.
- Juhavasara
Elokuussa tehtiin minulle ko. toimenpide. Ablaatioon päädyin kahden sydämen vajaatoiminnan ja keuhkokuumeen jälkeen. Valitettavasti ensimmäinen sattui kanarian matkalla ja maksoi IF:lle 23t €...
Rytmihäiriöistä olin kärsinyt jo yli 14 vuotta. Aluksi pysyivät poissa flekanidilla, mutta sitten pikkuhiljaa palasivat ja aiheuttivat em. vaivat.
Lääkkeet vaihtuivat cordarone-pradaxa-orloc-ramipril yhdistelmään, joka yllättäen heittikin alat-maksa-arvon lähemmäs 2000. Pradaxa vaihtui tsiljoonan tutkimuspiikityksen jälkeen eliquis:iin.
Toimenpide kesti 6.5h. Samalla hoidettiin sekä flutteria, että eteisvärinää. Hoitoaamuna heti diapam ja tuhti panadol. Tämän jälkeen katedrit ensin käteen (kipulääke/rauhoittava) ja sitten molempiin nivusiin operaatiota varten. Edellämainittuihin paikallispuudutus.
Virtsaputkea ei katedroitu, kun kerroin mielummin hoitavani asiani "sorsaan".
Olin jonkinlaisessa "horroksessa" koko operaation ajan. Kipulääkettä sain aina pyytäessäni, ja pyysinkin ehkä jopa turhan hanakasti. Rankin juttu koko hommassa oli maata koko aika samassa asennossa selällään liikkumatta.
Operaation jälkeen lääkäri totesi, että hyvältä näyttää; huomenna ultraan ja sitten kotiin. Osastolla kuitenkin valittelin(turhaan), että rintaan sattuu ja sain kipulääkettä... ottivat turhan vakavasti. Seuraavana aamuna ultrassa toimenpiteen tehnyt lääkäri totesi uudelleen, että hyvältä näyttää(papereissa lukee; "toimenpide onnistui") ja totesi kysyessäni rintakivusta, että on ihan normaalia noin rankan " polton" jälkeen. Eivät silti meinanneet päästää osastolta kotiin.
Ensimmäiset kaksi viikkoa hoidon jälkeen muutamia muutaman minuutin pyrähdyksiä pulssissa. Ja sen jälkeen ei ollenkaan :) . Viikon jälkeen töihin reippaana (yrittäjä).Nyt jälkitarkastusta odottaen ja toiveissa lääkkeiden alasajo.
Voin vain suositella ainakin tuota meikkua ja sen taitavia ammattilaisia.
Terveisin
Juha Vasara- huijattukotaas
Kiinnostaa lähinnä tuo korvaus vakuutuksesta?? itselleni ei korvattu vuosi sitten .jouduin turkin matkalla eteisvärinän takia rytminsiirtoon ja vuorokausi yksityissairaalassa tuli maksamaan n. 2500 euroo sisältäen ensiapukäynnin. sama homma suomessa läpikäyty lukemattomia kertoja ja maksanut n.30 euroa.korvausta ei annettu (lähi-tapiola)siksi koska mulla oli jo tiedossa ablaatioaika silloin eli siis hoito kesken.mutta lääkäri antoi luvan matkustaa.kaikki mahdolliset valitukset (ei ylintä,mut kannattaako?) läpi käyty ja hylätty on.
onko siis käytäntö erilainen eri vakuutustoimistoilla,ymmärtääkseni tekstiäsi sinullakin oli ollut rytmihäiriötaustaa jo kauemmin.vai eikö vakuutusyhtiö tiennyt niistä???
No anyway se oli vaan rahaa,ablaatio tehtiin kohta vuosi sitten ja ainuttakaan eteisvärinää ei ole tullut.lisäreitä kyllä mutta niitähän sen ei kuulu poistaakkaan. Toivottavasti sydänongelmat jäi sinne!!!! - Juhavasara
huijattukotaas kirjoitti:
Kiinnostaa lähinnä tuo korvaus vakuutuksesta?? itselleni ei korvattu vuosi sitten .jouduin turkin matkalla eteisvärinän takia rytminsiirtoon ja vuorokausi yksityissairaalassa tuli maksamaan n. 2500 euroo sisältäen ensiapukäynnin. sama homma suomessa läpikäyty lukemattomia kertoja ja maksanut n.30 euroa.korvausta ei annettu (lähi-tapiola)siksi koska mulla oli jo tiedossa ablaatioaika silloin eli siis hoito kesken.mutta lääkäri antoi luvan matkustaa.kaikki mahdolliset valitukset (ei ylintä,mut kannattaako?) läpi käyty ja hylätty on.
onko siis käytäntö erilainen eri vakuutustoimistoilla,ymmärtääkseni tekstiäsi sinullakin oli ollut rytmihäiriötaustaa jo kauemmin.vai eikö vakuutusyhtiö tiennyt niistä???
No anyway se oli vaan rahaa,ablaatio tehtiin kohta vuosi sitten ja ainuttakaan eteisvärinää ei ole tullut.lisäreitä kyllä mutta niitähän sen ei kuulu poistaakkaan. Toivottavasti sydänongelmat jäi sinne!!!!Sorry hidas vastaus, jos joskus luet tämän.
Syynä vakuutusyhtiön korvaukseen oli nimenomaan keuhkokuume, ei rytmihäiriö. Tuo olisikin ollut aika hurja summa maksella normi kuolevaiselle.
No miten minulla ablaation jälkeen: Vajaan puolen vuoden jälkeen flimmeri/flutteri palaili hissukseen. Hyksistä suositeltiin uusintaa, mutta cordarone aiheutti minulle kilpirauhasen liikatoiminnan ( joka aiheuttaa rytmihäiriöitä ). Eli siirto naapuriosastolle, kortisoni kilpirauhashormonilääkitys päälle. Muutamassa kuukaudessa homma oli kuitenkin hoidossa, mutta ei kuitenkaan poistanut rytmihäiriötä. Eli uudestaan ablaatiojonoon.
Hyksin huippukaverit Parikka ja Aro hoitelivat minut viime perjantaina 18.5 toistamiseen ja olo on positiivisen odottavainen. Ei yhtään lisälyöntiä nyt muutamaan päivään.
Itse toimenpide pari tuntia nopeampi, kuin edellisellä kerralla eikä yhtään niin pelottava edes minulle, neulakammoiselle. Niille, jotka pelkäävät kipua tms. täytyy todeta, että kipulääkettä suoneen saa ainakin Meikussa heti pyytämällä ja vaikuttaa muutamassa sekunnissa... lienee joku morfiinijohdannainen.
Tsemppiä kaikille ablaatiota harkitseville. Jatkuva flimmeri on niin ankea olotila, että sen puuttuminen tuntuu uudestisyntymiseltä. Kokemusta nyt jo lähes 17 vuotta.
Juha
- mikko-32
Moi, 4 kuukautta ablaatiosta. eteisvärinä loppui ja ekg sekä ultra kunnossa. mutta rinnassa ja ylävatsassa pisto kipua ja lepo syke noussut noin 20-30 lyöntiä eikä olokaan vielä normaali ole. onko muilla ollut samoja oireita?
- sanna465
hei, minulletehtiin katetriablaatio eilen kyksissä,jännittikauheastietukäteen,aamulla menin seitsemäksi,kahdeksaltaaloittivat toimenpiteen,ainoa mikäsattui olipuudutus,pissitti kokotutkimuksen ajan annointullaalusastiaan,eimeinannut itse polttaminen eituntunut miltään,koko tutkimus kesti neljä tuntia,pitiollaliikkumattomana kokoajan,sitten haulipussi nivusiin,senjälkeen maattavaliikkumattomana kolmetuntia,sitten sainousta jalkeille,saanähdä ilmaantuuko vielärytmihäiriöitä,elisubraventikulaarisia nopea lyöntisyyskohtauksia,jossa sydänalkoi lyömään tosinopeaan160-170 kertaaminuutissa kestivät pitkäänjopa 12 tuntia joskus loppui itsestään,joskus jouduin menemään terv keskukseen jossa antoivat suoraan suoneen adeconoria, saivat loppumaan,olijälkeenpäintosiväsynyt olo kuin olisi juoksulenkillä käynyt.kannattaa mennä mennä toimenpiteeseen ennenkuinkärsiä kauheista rytmihäiriöistä
- Expeditur
Minulle tehtiin TYKS:ssä katetriablaatio 2 viikkoa sitten.Kaikki sujui ongelmitta ja itse toimenpide kesti tunnin.Missään vaiheessa en tuntenut kipuja tai mitään ahdistusta.Henkilökunta oli ystäväl-
listä ja asiansa osaavia eli ammattilaisia! ; ) Kotiin pääsin jo samana iltana
Operaation jälkeen pumppu on "muljahdellut" muutaman kerran mutta aikaisemmat rytmihäiriöt(SVT) ovat historiaa!
Mitään negatiivista minulle ei jäänyt mieleen joten suosittelen lämpimästi omasta puolestani asiaa pohdiskelevaa! - Sairaanhoitaja81
3 ablaatiot takana, eivät ole auttaneet. En mene enää uudelleen, tulee niin harvakseltaan ja saa itse käännettuyä kotikonstein.
- Flimmeri
Mitkä ne kotikonstit ovat?
- Ablaatio2x
Voi olla että kirjoitin tähän ketjuun jo aikaisemmin mutta kirjoitan uudelleen ja päivitän tilannetta.
Olin kaksi viikkoa sitten toisen kerran katetriablaatiossa Meilahdessa lasten puolella (vaikka olen 18-vuotias)
Tällä kertaa tehtiin paikallispuudutuksella ja olen kyllä hämmästynyt, kuinka mielenkiintoinen mutta kivulias kokemus oli. Kipu alkoi jo siinä vaiheessa kun johdot tungettiin sydämeen ja vielä pahempi kipu oli katetrien osuessa verisuonien seinämiin. Sain kipulääkettä ja kipu helpotti. Ensin koitettiin kryo-menetelmää, mutta se ei auttanut, jonka jälkeen annoin luvan rf-menetelmään ja sillä saatiin lopulta svt pois. Ablaation jälkeen jouduin makaamaan liikkumatta viisi tuntia. Kun sain vihdoin nousta jalottelemaan, tunsin voimakasta kipua nivusessa, katsoin vaatteitani ja ne olivat ihan veressä, jolloin hoitaja tuli painamaan vuotavaa nivusta ja jouduin makaamaan paikaltani taas muutaman tunnin. Pääsin kotiin seuraavana päivänä eikä nivunen enää vuotanut. Sydämeni muljui erittäin paljon, tunsin ajoittaista rintakipua, välillä pyörrytti ja välillä oksetti, mutta oireet helpottivat päivän jälkeen.
Nyt kahden viikon jälkeen on ollu ihmeellistä tottua ”uuteen elämään” ilman kohtauksia, mutta nyt voin taas huoletta tanssia ilman kohtaksia!!
Minulle jäi todella hyvä fiilis ablaatiosta ja suosittelen sitä kaikille! - ERS2357
Luin näitä ketjuja ennen omaa toimenpidettä. Halusin jakaa oman kokemuksen nyt jälkeenpäin, koska tiedän että moni pelkää asiaa.
Rytmihäiriöt alkoivat teininä, 30-vuotiaana käytännössä jatkuva SVT.
Todella helppo operaatio. Aamulla menin, puoleen päivään mennessä homma oli ohi ja tuijottelin ihmeissäni osastolla huoneessa ruudulta sykettä, joka oli puolittunut. Syke on ollut normaali siitä lähtien. Itse asiassa koko hommassa pahinta oli virtsakatetrin laitto. Muuten ei tuntunut juuri mitään missään vaiheessa. Jokainen tapaus on erilainen, mutta oman kokemukseni perusteella suosittelen ehdottomasti sellaiselle, joka asiaa arpoo. Jos itselle jossain vaiheessa tulee uudestaan tarve mennä, menen ilman muuta. - Flimmeri
Minulla pulssi pysyy reilusti alle 100, mutta kotimittarin näyttö sanoo, että ylä- ja alpaineen ero on pieni. Olo on huono. Rytmi ei palautunut ensiavussa, mutta varmaan sitä yritetään myöhemmin uudelleen. Olisiko tässä ablaation paikka vai mikä olisi järkevintä?
- Katetriablaatio
Onko ikäylärajaa, jolloin katetriablaatio voidaan vielä tehdä? Mitkä riskit lisääntyvät iän myötä?
- Anonyymi
Kardiologi sanoi että heidän vanhin potilas oli 86.
Itselle kryoablaatio oli ihan helppo kun vain tajusi pyytää heti alussa lisää kipulääkettä päänsärkyyn jota jäädytys aiheuttaa. Kryo aiheutti useamman migreenin myös sen jälkeiselle viikolle. Katetrihaava nivusessa ei tuntunut lainkaan eikä haitannut homman jälkeen lainkaan, niillä on nykyään hyvät sulavat varaosat sinne ja päälle yks tikki joka poistettiin jo seuraavana päivänä.
- Anonyymi
Jäi. Kipu oli niin raju että triggedysoiduin. Pelko, ahdistus ja painajaiset alkoivat. En ymmärrä miksi tuommoisessa ei nukuteta sillä liikatelu on vaarallista mutta ei siinä kivussa ja kuoleman pelossa voi olla liikkumatta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108276- 392529
- 1212253
- 221919
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151654- 111489
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161442"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141389- 151272
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121183