Kerrompa teille lyhyesti mun pitkän tarinan...
Seurustelin silloisen poikaystäväni kans, saatiin kelalta asumistukea joka kuukausi, menin töihin ja tuki jatkui. En tiennyt että mun tulot vaikuttaa siihen niin paljon, olin juuri täyttänyt 18v ja alkamassa elään omaa elämää..
Noh, meni aikaa, tuli kelalta kirje että vaativat tukea takaisin. Silloinen mies oli sitä mieltä että se on mun maksettava kun mun takia ne takaisin sitä vaatiikin. Noh, koitin tyhmyyttäni yksin maksaa pienestä palkastani joka oli koulun alkaessa pienentyny huimasti, tein töitä noin 2 iltaa/vk. Sorruin tekstivippiin, se tulikin kalliiksi maksaa takaisin, otin toisen. Ja siitä se kierre lähti, laskut maksettiin vipeillä ja hups, ei ollutkaan varaa maksaa enää kaikkia vippejä. Meni perintään. Otettiin isompia lainoja että sai maksettua perinnässä olevat korkoineen yms. Vielä asumiskustannukset siihen päälle. Ensimmäinen meni käräjille, ja ulosottoon, luottotiedot meni. Erosin aiemmin exästäni, ostin oman asunnon kun se oli vielä mahdollista,Asuntolainan sain aina hoidettua ajallaan, mutta muut jäi.. Elin yli varojen. Nyt tästä on kulunut jo pari vuotta. Velkaa ja rästejä on silti aina vaan.. Tuntuu että tukahdun. Mulla on uus elämä alkanu johon vauvakin syntyy joulukuussa. Tahtois elää normaalia elämää että ois edes joskus vara hakea maitopurkki kun siihen on tarvetta. Se ei nyt vaan ole mahdollista. Vähän aikaa meni hyvin, mutta mieheni jäi sairaslomalle ja on sillä edelleen, itse olen ollut 2 kk sairaslomalla ja nyt alkoi äitiysloma. Rahaa ei yksinkertaisesti ole..Kelan pienillä rahoilla on koitettu saada vuokra maksettua ja hankittua lapselle kaikki tarpeellinen. Tässä kuussa ei enää jäänyt etes vuokraan rahaa, omat laskut jää taas maksamatta ja kierre alkaa alusta kun näytti jo yhdessä vaiheessa että tästä selvitään. Ulos-otto vie osan vielä äitiyspäivärahoista ja todennäköisesti uo:n menee kohta muitakin laskuja.. Kuinkahan helposti toimeentulotukea voi saada? Kyllä mä pärjään, mutta huolettaa niin kovin kun meitä on kohta kolme ja tilanne on mikä on.
Kehotan kaikkia jotka taistelee velkojensa kans, että älkää sortuko tekstivippeihin! Sen opin kantapään kautta ja onneksi en niitä enää saa. Ne myönnetään ihan liian helposti ja liian moni joutuu samaan tilanteeseen kuin minä.. Kauhea velkakierre josta ei yksin selviä. Ilman mun miestä oisin jo varmaan pöpilässä tän stressin ja kaiken muun tuskan kans mitä se on mukanaan tuonut.. unettomia öitä, liian monet itkut ja kauhean pahan mielen.. Tämä yhteiskunta antaa vielä ymmärtää että ihminen ei ole mitään jos luottotiedot on menny, tuntuu kuin kävelisi leima otsassa..Toivotaan että kukaan ei joudu mun tilanteeseen.
Tähän kierteeseen on liian helppo joutua ja se voi lähtä todellakin pienestä.. :(
Mietin tässä että saankohan velkaneuvojan kautta takuusäätiöltä lainaa että saan maksettua velkani ja sillä tapaa asiat pikkuhiljaa ojennukseen. Kyllä se helpottais kun ois vaan yksi laina mitä maksaa eikä niin että joka päivä pukkaa 10 karhukirjettä postilaatikkoon. Kertokaa mulle omia kokemuksianne velkaneuvojista ja takuusäätiöstä? Velkaneuvojat varmaan osaavat auttaa hyvissä sydämin, eikä ihan lyttää tällaista kulkijaa maanrakoon?
Seurustelin silloisen poikaystäväni kans, saatiin kelalta asumistukea joka kuukausi, menin töihin ja tuki jatkui. En tiennyt että mun tulot vaikuttaa siihen niin paljon, olin juuri täyttänyt 18v ja alkamassa elään omaa elämää..
Noh, meni aikaa, tuli kelalta kirje että vaativat tukea takaisin. Silloinen mies oli sitä mieltä että se on mun maksettava kun mun takia ne takaisin sitä vaatiikin. Noh, koitin tyhmyyttäni yksin maksaa pienestä palkastani joka oli koulun alkaessa pienentyny huimasti, tein töitä noin 2 iltaa/vk. Sorruin tekstivippiin, se tulikin kalliiksi maksaa takaisin, otin toisen. Ja siitä se kierre lähti, laskut maksettiin vipeillä ja hups, ei ollutkaan varaa maksaa enää kaikkia vippejä. Meni perintään. Otettiin isompia lainoja että sai maksettua perinnässä olevat korkoineen yms. Vielä asumiskustannukset siihen päälle. Ensimmäinen meni käräjille, ja ulosottoon, luottotiedot meni. Erosin aiemmin exästäni, ostin oman asunnon kun se oli vielä mahdollista,Asuntolainan sain aina hoidettua ajallaan, mutta muut jäi.. Elin yli varojen. Nyt tästä on kulunut jo pari vuotta. Velkaa ja rästejä on silti aina vaan.. Tuntuu että tukahdun. Mulla on uus elämä alkanu johon vauvakin syntyy joulukuussa. Tahtois elää normaalia elämää että ois edes joskus vara hakea maitopurkki kun siihen on tarvetta. Se ei nyt vaan ole mahdollista. Vähän aikaa meni hyvin, mutta mieheni jäi sairaslomalle ja on sillä edelleen, itse olen ollut 2 kk sairaslomalla ja nyt alkoi äitiysloma. Rahaa ei yksinkertaisesti ole..Kelan pienillä rahoilla on koitettu saada vuokra maksettua ja hankittua lapselle kaikki tarpeellinen. Tässä kuussa ei enää jäänyt etes vuokraan rahaa, omat laskut jää taas maksamatta ja kierre alkaa alusta kun näytti jo yhdessä vaiheessa että tästä selvitään. Ulos-otto vie osan vielä äitiyspäivärahoista ja todennäköisesti uo:n menee kohta muitakin laskuja.. Kuinkahan helposti toimeentulotukea voi saada? Kyllä mä pärjään, mutta huolettaa niin kovin kun meitä on kohta kolme ja tilanne on mikä on.
Kehotan kaikkia jotka taistelee velkojensa kans, että älkää sortuko tekstivippeihin! Sen opin kantapään kautta ja onneksi en niitä enää saa. Ne myönnetään ihan liian helposti ja liian moni joutuu samaan tilanteeseen kuin minä.. Kauhea velkakierre josta ei yksin selviä. Ilman mun miestä oisin jo varmaan pöpilässä tän stressin ja kaiken muun tuskan kans mitä se on mukanaan tuonut.. unettomia öitä, liian monet itkut ja kauhean pahan mielen.. Tämä yhteiskunta antaa vielä ymmärtää että ihminen ei ole mitään jos luottotiedot on menny, tuntuu kuin kävelisi leima otsassa..Toivotaan että kukaan ei joudu mun tilanteeseen.
Tähän kierteeseen on liian helppo joutua ja se voi lähtä todellakin pienestä.. :(
Mietin tässä että saankohan velkaneuvojan kautta takuusäätiöltä lainaa että saan maksettua velkani ja sillä tapaa asiat pikkuhiljaa ojennukseen. Kyllä se helpottais kun ois vaan yksi laina mitä maksaa eikä niin että joka päivä pukkaa 10 karhukirjettä postilaatikkoon. Kertokaa mulle omia kokemuksianne velkaneuvojista ja takuusäätiöstä? Velkaneuvojat varmaan osaavat auttaa hyvissä sydämin, eikä ihan lyttää tällaista kulkijaa maanrakoon?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ite eli avoliitossa ja työttömänä puolisolla oli vakaat tulot mulla ei jäi kännykkä lasku maksamatta kun aikaa sossuun ei saanut meni jotain 5kk ennen kuin pääsin toimeentulotuki arviointiin jonka lopuksi virkailija kävi kotona tekemässä arviointi tarkastuksen jäi sitten vuokrat maksamatta johon sossu kehoitti meitä eroamaan että he voi alkaa myöntämään toimeentulotukea jossa oli ehto lähinnä asunnon suhteen sekä tavaroitten suhteen,en tietenkään saanut asuntoa ja asuin vuoden asuntolassa josta heitettiin pihalle koska sossu ei maksanut asumista eli ei ollut tehnyt maksusitoumusta.Muutin sen jälkeen äitini luokse jolle isännöitsijä ilmoitti ylimääräisistä asukkaista on päästävä eroon ja taas ulos,lopulta sain pienenasunnon ja siihen sossu maksaa vuokran ja saan vielä maksulapun jolla voin ostaa ruokaa maks.40€/kk.ulosotto lähettelee kirjeitä sillon tällön suoraan sossuun.Näin ollen mun ei niistä tartte huolehtia niin kuin muistakaan posteista ne menee sossuun kaikki.Eroaminen oli helpotus kun sain sitten vasta toimeentulotukea kaikkien kannattais erota muuteen toimeentulotukea ei myönnetä
Ehkäpä tuossa tilanteessa teidän olisi ollut hyvä olla vielä joitain vuosia ihan vaan kaksistaan niin että olisit voinut käydä työssä ja maksella niitä turhia velkoja pois. Teidän kaltaisessa tilanteessa päätös siitä, että hankkiudutaan raskaaksi voi tarkoittaa aikamoista pulmien lisääntymistä, vaikka kuinka toivottu pienokainen onkin. Ilmeisesti olet kuitenkin varsin nuori, ja sinänsä aikaa lasten saamiseen biologiselta kannalta vielä oli. Mutta otittehan tietysti tämän rahatilanteen huomioon, kun päätitte lopettaa ehkäisyn käytön ja päätitte hankkia lapsen.
Velkaneuvojalle kannattaa ehdottomasti mennä!
Lapsi ei ollut suunniteltu, mutta ehdottomasti tervetullut. Kyllä mä kaikkeni teen että saan lapseni elätettyä ja sille asiat kuntoon. Tällä hetkellä en vois elämääni suurempaa iloa kuvitella kuin kohta syntyvä lapsi. Mulle on ihan sama kuin huonosti mulla itellä menee, mutta mun lapsen eikä mun miehen tarvi siitä kärsiä.. Jos ei velkaneuvojasta ole apua, niin sitten mun kierre alkaa alusta ja jatkuu taas siihen asti että pääsee töihin ja vielä pitkään sen jälkeenkin.. Täältä kuopasta on vaan niin hankala nousta jos sinne on joskus tippunut, että todellakin toivon että joku etes ottaa vinkistä vaarin. Elämä ei ole helppoa kun pohjalle on menty..