Monet täällä kyselee onko pieni verenvuoto alkuraskauden aikana vaarallista. En tietenkään halua pelotella, sillä mitä ilmeisemmin se saattaa olla myös vaaratonta. Ajattelin vain kertoa oman tarinani, joka koskee ikävää mahdollisuutta, josta edes neuvola ei minua varoittanut. Eli ns. tuulimunaraskaus.
Olin siis onnellisesti raskaana ja tämä oli minun ensimmäinen raskauteni, joten kaikki vähän uutta. Kävin neuvolassa ja kaikki hyvin. Sitten joskus rv.8 alussa alkoi pieni verenvuoto, tihuttelu, todella vähäinen. Ensin ruskeana ja myöhemmin kirkkaana. Ei jatkuvaa eikä edes joka päivä. Soitin neuvolaan ja sanoivat ei hätää, normaalia. Koko raskaus aikana minulla ei ollut pahoja raskausoireita, jotain pientä kyllä.
Sitten rv.9. Tihuttelu jatkui. Enemmän ja enemmän aloin epäillä, onko kaikki hyvin. Soitin taas neuvolaan. Neuvoivat tarkkailemaan tilannetta. Näin jälkeenpäin ajatellen huomasin myös, että raskausoireetkin hävisivät lähes kokonaan. Silloin en sitä huomannut. Sitten meni hermo eli tähän on saatava selvyys! Tilasin ajan yksityiselle ultraan. Tuomio ns. tuulimuna raskaus ja eilen kävin kaavinnassa. Nyt sitten elämässä eteenpäin ja uutta yritystä, kunhan se taas on luvallista.
Niin ns. tuulimuna raskaus tarkoittaa, ettei sikiö lähde ollenkaan kehittymään. Syytä siihen ei oikeastaan tiedetä, niin vaan käy. Siis istukka ja yms. kehittyy ihan normaalisti, mutta ei sikiö. Siksi kai saattaa niitä lieviä oireitakin esiintyä. On gynegologin mukaan vieläpä yleistä, yksi raskaus kolmesta päättyy näin. Toivottavasti luku on liioiteltu.
Näin siis kävi minulle. Tarinan kerroin vain koska tuntuu ettei asiasta puhuta. Ajattelin, että jos olisin uskonut kaiken olevan sittenkin hyvin, saattaisin edelleen luulla olevani onnellisesti vale-raskaana. Nyt kuitenkin sain asiaan selvyyden ja voin katsoa elämässä eteenpäin. Surullistahan tuo tietysti on.
Lopuksi haluan toivottaa onnea ja valoa kaikille muille odottajille.
Olin siis onnellisesti raskaana ja tämä oli minun ensimmäinen raskauteni, joten kaikki vähän uutta. Kävin neuvolassa ja kaikki hyvin. Sitten joskus rv.8 alussa alkoi pieni verenvuoto, tihuttelu, todella vähäinen. Ensin ruskeana ja myöhemmin kirkkaana. Ei jatkuvaa eikä edes joka päivä. Soitin neuvolaan ja sanoivat ei hätää, normaalia. Koko raskaus aikana minulla ei ollut pahoja raskausoireita, jotain pientä kyllä.
Sitten rv.9. Tihuttelu jatkui. Enemmän ja enemmän aloin epäillä, onko kaikki hyvin. Soitin taas neuvolaan. Neuvoivat tarkkailemaan tilannetta. Näin jälkeenpäin ajatellen huomasin myös, että raskausoireetkin hävisivät lähes kokonaan. Silloin en sitä huomannut. Sitten meni hermo eli tähän on saatava selvyys! Tilasin ajan yksityiselle ultraan. Tuomio ns. tuulimuna raskaus ja eilen kävin kaavinnassa. Nyt sitten elämässä eteenpäin ja uutta yritystä, kunhan se taas on luvallista.
Niin ns. tuulimuna raskaus tarkoittaa, ettei sikiö lähde ollenkaan kehittymään. Syytä siihen ei oikeastaan tiedetä, niin vaan käy. Siis istukka ja yms. kehittyy ihan normaalisti, mutta ei sikiö. Siksi kai saattaa niitä lieviä oireitakin esiintyä. On gynegologin mukaan vieläpä yleistä, yksi raskaus kolmesta päättyy näin. Toivottavasti luku on liioiteltu.
Näin siis kävi minulle. Tarinan kerroin vain koska tuntuu ettei asiasta puhuta. Ajattelin, että jos olisin uskonut kaiken olevan sittenkin hyvin, saattaisin edelleen luulla olevani onnellisesti vale-raskaana. Nyt kuitenkin sain asiaan selvyyden ja voin katsoa elämässä eteenpäin. Surullistahan tuo tietysti on.
Lopuksi haluan toivottaa onnea ja valoa kaikille muille odottajille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuulimunaraskaus oli minullakin, päättyi rv 8 kaavintaan.
Minulla ero tietysti oli se, ettei raskaus ollut ensimmäinen vaan kolmas.
Minulla oli vajaa parivuotias pieni lapsi, kokemus siis loppuun asti sujunesta raskaudesta. Ja sitten oli myös keskenmenoon päätynyt raskaus.
Sekin lähti liikkeelle pienellä verisellä vuodolla. Sitä ennen oli ollut vatsakipuja, jotka tulivat aina rasituksessa esim. kävellessä. Mies niille vain nauroi, kun sanoin etten voi kävellä noin lujaa, koskee vatsaan. Pelkäsin keskenmenoa, sillä työni oli todella raskasta fyysisesti ja kotona oli pieni lapsi ja kaikki kotityöt, mies ei osallistunut kodin hommiin millään tavalla!!!! makasi sohvalla, sillä hänellä oli niiiiin raskas työ ja sitäpaitsi parempi palkka...joten hänen ei tarvinnut huolehtia lapsesta tai akkain hommista..
Noh, tuolloinkin verisestä vuodota sanottiin, että ei hätää, normaalia. Minusta se ei ollut normaalia. Ja keskenhän se menikin rv 11-12.
Tuulimuna-raskaudesta tiesin ettei kaikki ole kohdallaan. Raskaus alkoi jotenkin eri lailla, oudosti. En mennyt edes neuvolaan. Kun vuoto alkoi, menin suoraa sairaalaan päivystykseen. Tuulimunaraskaus.
NEljäs raskaus ja terve vauva. Mutta siinäkin raskaudessa oli alussa veristä vuotoa. Taas gynekologi (yksityispuolella, ja nimenomaan gynekologi) sanoi että normaalia jne. Intin itselleni sairaslomaa, sillä olin tuossa samassa fyysisessä työssä.
Vuodin muutaman viikon kirkasta verta, mutta vauva pysyi sisällä ja syntyi aikanaan terveenä ja vahvana.
Olen todella pahoillani sinun puolesta. Hieno tarina siinä mielessä, että nyt me kaikki naiset osataan varoa totakin ja alkaa epäilemään, että onko todellakin kaikki kunnossa vai ei. Se on kyllä totta, että neuvolassa ei aina paneuduta kunnolla asioihin ja eikä välttämättä osata edes ajatella, että jostain tollasesta voisi olla kyse. Kuvitellaan vain, että raskaus etenee normaalisti, koska vuoto on vähäistä ja raskauden oireita esiintyy. Aina asia ei kuitenkaan ole näin. Totta on myöskin se mitä itse sanoit, että tästä asiasta ei puhuta ja se on kyllä harmi. Kyllä enemmän pitäisi puhua tälläisistäkin raskauksista ja niiden mahdollisuuksista. Ihan senkin takia jo, että me naiset osattais edes epäillä, että tälläinenkin raskaus voi olla kyseessä mikäli oireet ovat sellaiset kuin mitä sinä esim. kuvailit.
Mutta, kuten itsekkin sanoit, niin ei muuta kuin uudestaan ysittämään lasta heti, kun vain saat itsesi ensin kuntoon.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa=0)
kahteen viikkoon ei kuulunut kuukautisia. Olin onnesta sekaisin. Tein kolme testiä. ensimmäinen oli negatiivinen. Sitten sain varmuuden raskaudesta kahdella testillä ja varasin neuvolaan ajan. Kaikki oli kuulemma hyvin. Masua vihloi välillä, sanottiin että lapsi kasvaa, kipu oli semmosta kuin kuukautiset ois alkamassa. Sitten se tuli, ensimmäinen veri läntti housuihin. säikähin, itkin ja aattelin, että paska ei tää voi olla totta. Menin päivystykseen lääkäri tutki ja sano, että kaikki on hyvin sisältä kohdun suu on kiinni eikä vuoto kohtaa näy. Tein kesällä hommia keittiössä, nostin raskaita tavaroita ja vielä oli se helle aalto menossa.
Meni vähän aikaa, ei vuotoa. Sitten ilmesty taas kirkas läntti lääkäriin.. jne..
Neuvolassa sanottiin että vuoto ei ole normaalia, lääkäriä sano että on.. yksi lääkäri sano että ei. Kaikki lääkärit ihmettelivät tutkimusten yhteydessä, että mitään vuotokohtaa ei ikinä ollu. Vuosin rv15. sitten se vaan loppu. nyt rv24 3 kaikki on menny hyvin. vauvan l.a 14.2.2004.
Sitä ihmettelen suuresti, että miten voi olla kun kaikki lääkärit lukeneet samaa alaa niin jokaisella on erimielipide. Sanoin lääkärille, että ketä tässä nyt sitten uskoa kun kaikki on erimieltä.
MUTTA onneks kaikki on nyt hyvin!
Onnea sinulle siitä, että kaikki on mennyt todellakin hyvin ja vuoto on lakannut. On se kyllä ihmelliistä, että tosiaan lääkärit on lukeneet samaa alaa ja silti heidän mielipiteensä eroavat toisistaan vaikka miten paljon. Siinä vain itse turhautuu, kun ei tosiaankaan tiedä mihin uskoisi.
Itselläni on se tilanne, että lasta ei ole, eikä varmaan koskaan tulekkaan. Hoitoja on takana vaikka miten paljon, mutta silti sitä haikaraa ei vain näy. Kerran ollessani itse tutkimuksissa minulle lääkäri sanoi (huom, pitäs olla jo tässä vaiheessa termistö hallussa...) että minulla on Endometrioosin paksuus hvyä jne. Olin kauhuissani, koska sen verran minullakin on toi termistö hallussa oman ammattini takia, että tiesin mitä endometrioosi tarkoittaa. Kysyin jopa lääkäriltä, että mitä sille sitten tehdään, johon lääkäri minulle kiukkuisena, että mitä sille sitten pitäisi muka tehdä. Ajattele, naistentautien lääkäri käyttäytyy näin!!! Koko matkan ajaessani autolla kotiin itkin ja päätin, että tämä asia ei kyllä jää tähän. Otin yksityiseen lääkäriin yhteyttä ja sain varmuuden, että minulla ei todellakaan ole mitään endometrioosia eikä muitakaan kasvaimia. Tais olla lääkärilla lasit taikka ultra paskassa, kun näki mitä sattui. On suoraan sanottuna menny usko julkisen puolen lääkäreihin, anteeksi nyt vain, mutta näin vain on.
Mutta onneksi sinulle kävi loppujen lopuksi hyvin ja raskaus etenee hyvin. Onnea teille etukäteen pienen enkelin syntymän johdosta, johon ei ole muuten enää pitkä aika...
-Suvituuli-
MInulla vuosi pieniä määriä verta kaiken kaikkiaan 4 kertaa viikoilla 6-8. Kahdella kertaa näistä se oli kirkasta verta ja sitä tuli pikkuhousunsuojallinen kerrallaan, kunnes muuttui ruskeaksi. Ultralla katsottiin tänä aikana kaksi kertaa ja kohdussa ei ollut verta ja pienen sydän sykki ja sanottiin, että kaikki ok.
Myöhemmin np-ultrassa lääkäri sanoi, että istukka peitti osittain kohdunsuun ja aiheutti varsinkin yhdynnän jälkeisenä yönä vuotoa. Se on kuulemma tavallinen vuodon aiheuttaja. Istukka nousi raskauden edetessä ylos normaalille paikalle kohdun seinämälle. Nyt tyttö on jo 11 kk vanha ja koitetaan hommailla hänelle leikkikaveria.
käytiin kyllä viikolla 11 ultrassa kun lapsen sydänääniä ei kuulunu neuvolassa viikolla 10 ja 11. ei ne mitään puhunu siitä että istukka on alaalla. mutta kun käytiin 22 viikolla niin istukka oli yläällä normaalilla paikalla.