vauvakuumeilua

Minulla kuume ja miehellä ei. Ikää alkaa kertyä, miehellä vielä enemmän. Yhteistä taivalta takana parisen vuotta, tunnettu ainakin viis vuotta jo.

Asiaa oon ruvennut puhelee, että ois kiva jos ois vauva, että jos ois äiti. Mutta ei ole vastakaikua tullut. Pitää odottaa vielä, että ei oo oikea aika. Kun lamakin tulossa ja odotetaan nyt vielä. Aarg. Itkuttaa jokainen päivä. Kiukuttaa, kun kaverit ympärillä perustavat perheitä. Eilenkin kuulin, että yksi odottaa.. Mitä mä tein, kiukuttelin siitäkin. Vaikka tietty pitäis olla onnellinen heidän puolestaan. En vaan voinut... Itku tuli. Ja mies ei ymmärrä.

Aamulla sitten tokaisin, että no odotetaan kun kerran herra haluaa. Tehdään lapsi sitten kun ufot laskeutuu maahan ja kun ollaan voitettu lotosta pääpotti. Meni mies hiljaiseksi. Odotetaan nytten sitten. Asiasta en enää puhu. Itken yksinäni.
7524
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Kerro lapsilisästä ;)...ja kerro siitä miten hedelmällisyys laskee iän myötä... ja miten ei ole yhtään varmaa että te edes saatte lasta. Itselläni ikää vuosi enemmän ja lapsettomuusongelma :( Tutkimuksien mukaan missään ei ole vikaa mutta raskaus ei vaan ala. Suosittelen siis että että jätä asiaa ihan viimetinkaan.

Äänestä
  • Niimpä.. Arvaa vaan, että oonko asiaa koittanut selvittää. Joka kantilta...

    Äänestä

Ei kaikki halua lapsia koskaan. Heivaa äijä, ja ota sellainen joka haluaa.

Äänestä

Vaikka se mies ei nyt haluakkaan lasta, niin ei meinaa etteikö esim. puolen vuoden päästä haluais. Tosiasia on kuitenkin, että vauvoja ei tehdä vaan vauvoja saadaan.....jos on saadakseen. Että toivotaan, että mies alkaa lämmetä ajatukselle. Mulla mies lupas, et aletaan vauva hommiin alle vuoden päästä ja nyt ollaan ilman ehkäisyä oltu jo nelisen kuukautta ja eipä kuulunut vielä kuiten pikkuisesta. Toivottavasti miehesi lämpenee vauva ajatukselle lähiaikoina ja jos ikääkin löytyy enemmän, niin olis jo aika alkaa hommiin. Onnea matkaan!

Äänestä

Hei!

Mulla on suunilleen sama tilanne kun sulla.

Ollaan aina puhuttu, että me molemmat halutaan joskus lapsia. Mutta ei ennen kun on opiskelut ohi, on kämppä hankittu ja rempattu ja häät juhlittu. Nyt ne kaikki on tehty eikä ole enää mitään järkisyytä siihen, miksei voisi alkaa yrittämään lasta.

Mutta nyt mieheni sanoo, ettei hänellä vaan ole vielä sellaista tunnetta, että haluaisi isäksi. Viimeksi kun asiasta puhuttiin, niin sovittiin että katellaan alkuvuodesta. Nyt odoten pelokkaana seuraavaa keskustelua, jos sitten katellaankin vasta loppuvuonna jne. En tosiaan tiedä, kauan tässä pitää vielä odottaa ennen kun edes yritetään.

Mullakin menee välillä viikkoja niin, että päivittäin itkeskelen asiaa. Nyt on ollut muutama helpompi viikko, koska on ollut niin kiirettä ettei ole ehtinyt suremaan asiaa.

Puhuin tällä viikolla yhden ystäväni kanssa asiasta. Hän oli aivan yllättynyt ja ihmeissään tunteistani ja tokaisi että enhän minä ole lapseton. No olenpas. Vaikkakin syynä on se, ettei mies vielä halua lasta. Eikö mulla ole oikeutta olla surullinen siitä, ettei minulla ole lasta?

Monet ystävistäni ovat juuri saaneet tai odottavat lasta. Asiaan törmää jatkuvasti ja sitä on erittäin vaikea olla ajattelematta. Eikä tälle asialle taas voi oikein mitään tehdä. Ei tulisi mieleenkään painostaa tai uhkailla miestäni (ei se kyllä onnistuisikaan). Voin vain odottaa ja koittaa pärjäillä.

Ansku78: haluatko antaa mulle sähköpostiosoitteesi ja kirjotella? Tuntuu, ettei kovin moni ymmärrä/ole samassa tilanteessa.

Äänestä

Me ollaan seurusteltu mieheni kanssa nyt reilu 9 vuotta. Vauvasta olen itse haaveilut jo pari vuotta, ja yrittänyt siitä puhua miehelleni. Viimeiset puoli vuotta on kulunut riidellen asiasta. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Itse olen aina haaveillut isosta perheestä, jossa vähintään 4 lasta. Mutta nyt rupee jo tuntumaan että sen yhden saaminen on jo semmoisen uurastuksen takana, että miten ikinä onnistuisin/ jaksaisin haaveilla neljästä lapsesta.

Mieheni selittä että ei koe ajan vielä olevan valmis lapselle. Sitten hän vaihtaa syyksi rahan, sen jälkeen meidän iän ja sit vielä mahdolliset tulevat opiskelut ja asuntojen hankinnat ym. Aina kun minä onnistuneesti olen keskustellut hänen kanssaan ja selittänyt, että ei se lapsi katso pahasti onko meillä omakotitalo vai vuokra asunto kerrostalossa, niin hän löytää uuden syyn olla vielä hankkimatta lasta.

Alustavasti hän on suostunut miettimään asiaa n. 4 vuoden kuluttua. Kun me ollaan vakiinnuttu työelämään. Mutta minusta tuntuu, että silloinkin tulee löytymään uusia tekosyitä. Esim. pitää odotella vakituista työsopimusta tai että hän on kohta vaihtamassa työpaikkaa joten ei ole sopiva aika. Pahimmassa tapauksessa juuri tuo lama olisi 4 vuoden kuluttua, ja silloin se olisi tekosyynä. Nyt kun mietin, niin hän ei ole vielä käyttänyt tuota lamaa syynä. Ehkä sekin on kohta vastassa..

Tiedän että hänellä on oikeus olla haluamatta lasta. Varsinkin kun hän ei "vielä" halua. Eikä näin pitkää suhdetta viitsi laittaa poikki vain sen takia, että varman päälle ei tiedä hänen ajatuksistaan. Mutta jaksanko odottaa niin kauan? Kaksi vuotta jo takana. Itsestänikin tuntuu siltä, että olen kärsinyt lapsettomuudesta koko tämän ajan. Vaikka sitä fyysistä "oikeaa" syytä ei ole. Olen ruvennut jo miettimään kaiken maailman petollisia tapoja tulla raskaaksi, esim. reijittää kortsut tai ottaa spermat niistä parempaan käyttöön. Mutta en haluaisi ryhtyä tämmöisen vaan haluaisin että lapsi olisi kummankin puolesta toivottu.

Voi.. Tulipa pitkä avautuminen..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ansku78 kirjoitti:

Minulla kuume ja miehellä ei. Ikää alkaa kertyä, miehellä vielä enemmän. Yhteistä taivalta takana parisen vuotta, tunnettu ainakin viis vuotta jo.

Asiaa oon ruvennut puhelee, että ois kiva jos ois vauva, että jos ois äiti. Mutta ei ole vastakaikua tullut. Pitää odottaa vielä, että ei oo oikea aika. Kun lamakin tulossa ja odotetaan nyt vielä. Aarg. Itkuttaa jokainen päivä. Kiukuttaa, kun kaverit ympärillä perustavat perheitä. Eilenkin kuulin, että yksi odottaa.. Mitä mä tein, kiukuttelin siitäkin. Vaikka tietty pitäis olla onnellinen heidän puolestaan. En vaan voinut... Itku tuli. Ja mies ei ymmärrä.

Aamulla sitten tokaisin, että no odotetaan kun kerran herra haluaa. Tehdään lapsi sitten kun ufot laskeutuu maahan ja kun ollaan voitettu lotosta pääpotti. Meni mies hiljaiseksi. Odotetaan nytten sitten. Asiasta en enää puhu. Itken yksinäni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu