Isälläni on haimasyöpä, joka on levinnyt myös keuhkoihin, kainalon alueelle, ja muualle. Hän on nyt noin kuukauden saanut sytostaattihoitoa kerran viikossa. Välillä on viikon loma. Hän on 53v ja harrasti aina liikuntaa, mutta nyt hän on tosi pahassa kunnossa hoitojen aikana. Hän on puhunut myös henkisestä pahasta olosta. Haluaisin kuulla muilta, jotka ovat käyneet tällaista läpi heidän omista kokemuksistaan. Ja mitä läheiset voivat tehdä auttaakseen?
Tässä tilanteessa on kai selvää, ettei kokonaan voi syöpää pysäyttää, ja onko teillä mielipiteitä, olisiko parempi olla ilman sytostaattihoitoja? Lääkäri sanoi kuulemma, että niiden tarkoitus on parantaa elämänlaatua ja pidentää elämää, mutta näiden hoitojen vaikutus näyttää aivan toiselta.
Haluaisin sanoa isälleni, että on ok päästää irti, ja lopettaa taisteleminen jos hän niin haluaa tai jos siltä rupeaa tuntumaan. Tuntuisiko tällainen syöpäpotilaasta masentavalta, vai rauhoittavalta? Tietysti nämä on kaikki yksilöllisiä asioita, mutta kun en ole voinut jutella kenenkään kanssa näistä niin mielelläni kuulisin erilaisia vastauksia. Kiitoksia tosi paljon, ja voimia kaikille!
Tässä tilanteessa on kai selvää, ettei kokonaan voi syöpää pysäyttää, ja onko teillä mielipiteitä, olisiko parempi olla ilman sytostaattihoitoja? Lääkäri sanoi kuulemma, että niiden tarkoitus on parantaa elämänlaatua ja pidentää elämää, mutta näiden hoitojen vaikutus näyttää aivan toiselta.
Haluaisin sanoa isälleni, että on ok päästää irti, ja lopettaa taisteleminen jos hän niin haluaa tai jos siltä rupeaa tuntumaan. Tuntuisiko tällainen syöpäpotilaasta masentavalta, vai rauhoittavalta? Tietysti nämä on kaikki yksilöllisiä asioita, mutta kun en ole voinut jutella kenenkään kanssa näistä niin mielelläni kuulisin erilaisia vastauksia. Kiitoksia tosi paljon, ja voimia kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
joka 3s niikko.2 ekaa viikkoa ojivaikeita,yksi parempi,ja sitten taas sytohoito ja sama toistoi 5kertaa.En antanut periksi,ja sädehoidot 25 arkipäivää peräkanaa,ne olinat lastanlailliä,sytoihin verrattuna.Pidä toivoa yllä viimeiseen asti,aina tapahtuu ihmeparannuksia.Syöpäjärjestöltä saatte henkistä tukea,ja psygologilta,ilman apua on vaikea selviytyä,Noimia teille.Löydät vertaistujea www,cancer,fi palstalta siellä on kaikenlaisista syövistä,ja hoidoista.Onnea matkaan.
potilaalle annetaan sytoja 6.kertaa - näin ainakin minulle.
katsella, kun sytostaatit vaikuttavat oloa huonontavasti, mutta minä en ainakaan sanoisi yhtään mitään , että pitäisi antaa periksi, paitsi jos hän itse on sitä mieltä.
Lääkäri kuitenkin on se joka hoidot on määrännyt ja isäsi on päättänyt ottaa ne vastaan ja niitähän annetaan niin kauan kunnes todetaan, että niistä ei ole enää apua.
Keskustele asiasta hoitavan lääkärin kanssa.
Haluaisiko isäsi keskustella sairaalapastorin kanssa?
Itse olen sairastanut rintasyövän ja ajatellut asioita vähän useammasta näkökulmasta.
Minä sain puolen vuoden ajan syyskuuhun saakka joka kolmas viikko viisi päivää kerrallaan sytostaattihoitoja. Kokemukseni mukaan ne eivät ole miellyttäviä. Joka kerta tuli jotain uutta eteen. Vaivat, joita koin oli turvotus,suonenvedot ja lihaskrampit sekä ajoittain voimakas pahoinvointi. Lisäksi sain muita sivuoireita. Kaikkia vaivoja yritettiin hoitaa lääkkeillä ja yleensä ne livittivätkin oireita, mutta eivät vieneet niitä kokonaan pois. Hoitoviikko oli hankalin, sitten helpotti. Tiputuksen aikana saatu kortisoni aiheutti edellä mainitun turvotuksen ja lisäksi vaikutti mielentilaan, ts. aiheutti jonkinlaista ylivirittynyttä oloa, mikä hankaloitti nukkumista. Valvoin usein öisin hoidon aikana, koska uneen pääsy kramppien ja pahan olon vuoksi ei onnistunut.
Hoidot ovat kuitenkin tepsineet ja tällä hetkellä minun ei tarvitse niitä ottaa. Olen seurannassa sairauteni kanssa toistaiseksi. 26.11. kuulen Meilahdessa, miten hoitojani tullaan jatkamaan.
Ajattelisin, että potilaalle olisi tärkeintä läheisen rauhallinen läsnäolo ja arjen tilanteiden helpottaminen. Paljon muutahan ei voikaan tehdä. Kannustaisin kestämään hoidot, koska niillä pyritään kuitenkin aina parantamaan pitkässä juoksussa elämisen laatua ja elinaikaa.