Olen 4 vk esikoisen äiti. Täällä netissä lueskellessani toisten kirjoituksia, olen huomannut että moni äiti menee lapsen luo heti kun se itkee. Meillä poika voi joskus itkeä yksin sen ajan kun käyn suihkussa tai syön(20min.). Pakkohan mun mielestä äidilläkin on oltava omaa aikaa. Samoin jos poika on nukkumassa omassa sängyssä, hän saattaa itkeä ensin ja sitten nukahtaa itsestään. Olenko huono äiti jos annan lapseni itkeä yksin?
huono äiti?
äiti
131771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oma vauvani on vajaa 2 kk ikäinen. Vastaan kyllä aika nopeasti vauvan itkuun, sillä hän hermostuu ihan täysin jos joutuu itkemään ja odottamaan kovin kauaa. Sitten onkin isompi juttu rauhoitella.
Ihan aina en ennät syöksyä sängyn tai vaunun vierelle ja joskus kun en saa häntä rauhottumaan (kitisee ja märisee, syytä en tiedä, missään ei ole hyvä olla...) laitan hänet sänkyyn huutamaan ja käydäkseni esim. vessatarpeillani, tai jos tarvitsen molemmat kädet ruuan laittoon tai tuttipullon lämmittämiseen tms.
Kovin kauaa tai kovin usein ei saisi vauva jäädä itkemään pitkäksi aikaa ilman että siihen vastataan - tai siis vastataan vasta ajan kuluttua - sillä vauvalle tulee käsitys, ettei hänestä välitetä ja ettei hänen tarpeensa ole tärkeä.
Kun esikoinen oli pieni ja vaativa, seuraava lapsi joutui vauva-aikana aina odottamaan, ennenkuin ennätin hänen luokseen ja minusta se ei ollut hyvä asia.
Ikäero on tähän vauvaan iso, joten periaatteessa hän on ainokainen.. ennätän siirtää omat hommani aika mukavasti ja vastata vauan tarpeisiin..
Hyvä äiti? Huono äiti? Kuka asian mitenkin määrittelee. En määrittele itseäni noin eikä kenenkään muunkaan pitäisi , jonkun yksittäisen tempun tai jutun perusteella, että miten toimii tai ei toimi vauvan kanssa..
No, olisin kyllä sitä mieltä, että neliviikkoisen vauvan äidillä ei voi olla ns. "omaa aikaa", siten kun se nykyään ymmärretään. 20 min. kuulostaa minusta aika pitkältä ajalta antaa niin pienen vauvan huutaa, jos käytäntö on jatkuva. Itku on vauvan ainoa keino ilmoittaa huonosta olostaan ja äidin tehtävä on reagoida siihen. Ei niin pieni vauva opi huonoille tavoille, vaikka menisitkin heti hoitamaan häntä, kun itku alkaa. Kyllä äidistä irtautuminen tapahtuu aikataulun mukaan sitten aikanaan, ja vauvan tarpeet menevät äidin tarpeiden edelle (minun mielestäni).
En edes ymmärrä, miten pystyt rauhassa syömään ja samalla kuuntelemaan pienen vauvasi itkua hermoilematta. Itseltäni tuo ei olisi onnistunut, kyllä tuntemukset niin syvältä kouraisivat, kun vauvan itku alkoi.
vauvan olo on turvallinen,
kun hän huomaa vanhempien vastaavan
pahaan oloon.
älä siis anna itkeä kauaa!
myöhemmin lapsen turvattomuus aiheuttaa
itsellesi harmaita hiuksia.
lapsesta saattaa tulla häirikkö tai
vielä pahempaa:
hakee lohtua huumeista.
Kun vauva itkee siihen on vastattava. Tämä toiminta viestittää vauvalle, että hänestä välitetään ja huolehditaan ja näin elämälle tärkeä perusluottamus syntyy. jos vauvan itkuun ei vastata ihan pienestä lähtien, niin sillä voi olla huonoja seurauksia, kun lapsi kasvaa.. Mars mars vauvan luo.. :)
Noin pientä vauvaa ei saisi missään tapauksessa "huudattaa" kovin pitkiä aikoja.
Olette vasta yhteiselonne alkutaipaleella ja perusturvallisuuden muodostamisen kynnyksellä.Jos tuon ikäinen vauva jätetään yksin itkemään pitkiksi ajoiksi vauva voi masentua. 20min on pitkä aika itkeä.
Kunhan lapsesi kasvaa hän oppii pikkuhiljaa odottamaan pieniä hetkiä, mutta sen aika ei ole vielä. Tottakai pitää vessassa ja suihkussa saada käydä, mutta huutavaa lasta ei saisi jättää pitkäksi aikaa yksin, vauvanhan voi tarvittaessa ottaa suihkuhuoneeseen esim. sitterissä mukaan tai käydä suihkussa silloin kun hän nukkuu.
Omaa aikaa järjestetään niin, että joko isä tai joku muu turvallinen henkilö hoitaa vauvaa ja äiti pääsee vaikka lenkille.
Onnellisia hetkiä elonne tiellä sinulle ja lapsellesi:)
sulla on kyllä vähän pitkä aika ainaki toi suihkussa käynti, joten yritäpä puolittaa se kymmeneen minuuttiin. se oli 80-luvulla se aika minkä lapsi sai huutaa ja sen jälkeen sen perusturvallisuus alko kärsiin. sen tietää selkäytimessä jos muksu huutaa todella hätäänsä yli 10 min.
jos lapsi jaksaa esim. syödä huutamisen jälkeen niin se ei ole huutanut "liian" pitkään, mutta jos syominen ottaa vauvalla voimille niin huutojakso on ollut liian pitkä.
muutenkaan vauva ei huuda tyhjää, aina sillä on joku hätä.
silloin aikoinaan kehoitettiin opettelemaan vauvan erilaiset huutamiset ja niitähän riittää... esim. on tylsää, seurustelemaan, vaippa on märkä, kuivaa kiitos ja nälkä. tän viimeisen kyllä oppi nopeesti. äiti ja iskäkin.
Oletkin jo saanut monta vastausta. Minun kantani on sama kuin muidenkin, älä anna lapsesi itkeä. Oman ajan ottaminen ei ole sama asia kuin lapsen itkemään jättäminen. Ota suihkuun mukaan, mene suihkuun kun lapsesi itkee. Voin kokemuksesta sanoa ja molemmat lapseni imettäneenä, että menee vuosi ennen kuin saat omaa aikaa. Älä kuitenkaan masennu, se aika menee nopeasti . Itku on lapsen pyyntö, ei kiusantekoa tai ilkeyttä. Huolehtimalla hänestä nyt takaat osittain sen, että elämäsi ja lapsesi elämä on mukavampaa myöhemmin. Kuten joku meistä totesi, että monien myöhempien ongelmien syy löytyy juuri vauvaiästä ja varhaislapsuudesta. Huolehtimalla lapsestasi rakastat häntä.
Kyllä sekin vaihe tulee kun vauvan voi antaa yksin itkeä ja antaa hänen opetella itse nukkumaan, mutta sinulla on vielä niin pieni lapsi, että se tarvitsee jatkuvaa huomiointia ja tarpeiden täyttöä.
Pieni vauva tuntee olonsa turvattomaksi jollei kutsuun vastata. Tuo 20 min on syntisenpitkä aika ja jatkuvalla syötöllä voi tulla ties mitä prusturvattomuuden tunnetta, mitä onkin vaikeampi purkaa vanhempana. Ole kiltti ja muuta hieman käytäntöäsi, varmasti miehesi tai sukulaiset voivat järjestää sinulle niitä omia hetkiä.
en äiti vielä itse olekaan, kerronpa oman mielipiteenikin. Eli kyllä mielestäni lapsen voi jättää hetkeksi yksikseen, itkemäänkin. Ei se lapsi siihen kuole, jos ei heti nosta syliin tai istu vieressä tms...
Äitikin tarvitsee sitä omaa aikaansa, ei tietenkään pidä jättää liian pitkäksi aikaa lasta huutamaan (voihan hänellä olla joku oikeakin hätä)
Mutta pointtina siis oli se, ettei todellakaan tarvitse juosta sängyn/vaunujen luo heti kun lapsi vähänkin inahtaa.... Välillä tuntuu että tällaisista "lellikeistä", joita siis passataan koko ajan, tulee itsekeskeisiä kusipäitä... Näin yleistäen.
Kun lapsi on noin vauva vielä,ei se huuda koskaan turhaan,turhaa ei siis ole itku jos vauva kaipaa äidin syliin, se ei ole missään nimessä lellittelyä.
Kyseessä on pieni ihminen,joka minuutin huutaessaan pelästyy jo omaa ääntänsä ja tuntee itsensä hyvin turvattomaksi.
Ja kyllä sinä saat "vapaa-aikaa" käydä suihkussa yms... kyllähän vauva joskus nukahtaakin? Ja muutama kuukausi niin tiedät vauvan rytmin, ja vauvasi tietää sinun rytmisi.
Anna vauvalle nyt kaikkesi,kaiken turvan vauva tarvitsee(sillä vauva ei tiedä olevansa turvassa,muualla kuin sinun tuoksussasi,lähelläsi)
Se vauva-aika on niin kovin lyhyt... yritä nauttia siitä,tietäen ettet saa sitä aikaa ikinä takaisin.
Itse otin pienen mukaani,sitteriin ja pidin oven auki ja juttelin vauvalle samalla... se oli rentouttavaa puolin ja toisin. =)
Voimia pienen kanssa =))
Hei!Hommaa jostain sellanen pitkä liina (trikoosta valmistettu),joka on hyvä pienen lapsen kantamiseen,kun tarvit vapaita käsiä.Jostain täältä netistä löysin sivutkin ja ainakin MLL:n piireissä saattavat tietää-oisko joku kantoliina tms. Siinä voi vauva sitten olla sun lähelläs tyytyväisenä-ehkäpä ei itke niin paljoa sitte?Kerro sitte kokemuksia jos alat käyttää sitä liinaa...ois kiva kuulla.
Mielestäni se, mitä vanhempien on lapselle tarjottava, on rakentaa pikkuiselle perusturvallisuus (johon pohjaa myöhemmin moni asia lapsen kehityksessä.) Tähän kuuluu mm. se, että vauvan itkuun vastataan suht' nopeasti. Noin pikkuinen lapsihan ei itke "turhaan" eikä "kiukutellakseen". Voistkohan vaikka ottaa lapsen seuraasi sitteriin tms. oman ruokailusi ajaksi?
Kyllä 20 minuuttia on liian pitkä aika noin pienen vauvan itkeä yksinään.
Mitä on äidin oma aika? Mielestäni se on sellaista aikaa jolloin lasta hoitaa joku muu kuin äiti, esimerkiksi lapsen isä, ja äiti "saa hoitajalta luvan" tehdä omia juttujaan.
En sanoisi sinua "huonoksi äidiksi", mutta suosittelen kuitenkin tapojen muutosta.
Yritä ottaa selvää itkun syystä (ota hänet syliin, lohduta) ja opit tuntemaan lapsesi paremmin sekä lapsesi oppii luottamaan sinuun.